Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta päästä irti omin voimin?
24.05.2013 |
Minusta tuntuu, että olen ollut masentunut nyt puolisen vuotta. Onko mitään keinoja, millä päästä siitä eroon "kotikonstein"? Miten paljon liikunta auttaa? Nyt en harrasta liikuntaa säännöllisesti. Onko muita keinoja? En haluaisi mennä lääkäriin, kun mietityttää, miten vaikeaa olisi löytää juuri minulle sopiva lääke. Ja muutenkin jotenkin arastuttaa ajatus lääkäriin menosta.
Kommentit (16)
Vaikka menisit lääkäriin, ei sinun ole pakko ottaa mitään lääkettä? Mitä jos sinulla onkin kilpirauhasen vajaatoiminta tai diabetes tai jokin muu sairaus, joka aiheuttaa väsymystä ja masennusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin näin, että se riippuu masennuksen syvyydestä, kauanko olet masentuneena ollut, sekä siitä onko sinulla muita psyykkisiä ongelmia (esim. persoonallisuushäiriö, tai paniikkihäiriö). Joskus on vaikea itse arvioida kauanko on ollut masentunut, mutta yleensä sen vaikeampi on päästä eroon, mitä kauemmin sitä on sairastanut. Kannattaa ehdottomasti mennä lääkäriin ja hankkia diagnoosi(t). Lääkehoito on vapaaehtoista, ei mitään pillereitä ole pakko syödä.
Kai se on mahdollista selvitä yksin, mutta miksi ihmeessä pitäisi? Hakeudu ihmeessä johonkin lääkärille/psykologille/psykiatriselle sairaanhoitajalle tms. keskustelemaan asiasta! Lääkehoitoon ei ketään pakoteta.
Liikunta auttaa jo jonkun verran. Voi olla hyvä lisäksi lukea aiheesta vaikka jostain itsehoitokirjasta, joista saat vinkkiä kuinka kohdata ja hallita masennuksen oireita. Jos masennus on niin syvä, ettet jaksa käydä töissä tai hoitaa ihmissuhteita, kannattaa tosiaan jutella lääkärin kanssa, vaikka et lääkkeitä välttämättä haluaisikaan.
Minulla ei auttaneet viikottaiset käynnit sairaanhoitajalla+lääkitys. Lopetin käynnit ja aloitin uuden liikuntaharrastuksen. Pikkuhiljaa vointi kohentui, varmasti fyysisen hyvän olon ja uusien sosiaalisten kontaktien ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä pääseekö siitä ikinä, jos omaat tällaisen perisuomalaisen masentuneen luonteenlaadun. Mutta näillä minä pärjään:
- säännöllinen vuorokausirytmi. Nukkumaan AINA samalla kellonlyömällä. Ja parituntia ennen nukkumista televisiot ja netit kiinni. Herää ja nouse myös aina samaan aikaan. Vaikka ei tarvitsisikaan.
-säännölliset ruoka-ajat. Ja aterioilla tarpeeksi proteiinia. Juo myös tarpeeksi.
-liikuntaa. Vaikka et halua, pakotat itsesi. Teet vaikka 10 jalkakyykkyä, kunhan teet jotain.
-säännöllinen siivousrutiini. Muuten hommat kasautuvat, ja kotisi on yksi ahdistava kaaos.
-luovu alkoholista. Jos se tarkoittaa sitä että koko sosiaalinen elämäsi kuihtuu, se tarkoittaa että olet alkoholisti.
-mikäli sinulla on vielä sosiaalielämää vaikka et enää juo, yritä viettää aikaa ihmisten seurassa. Ja kun olet ihmisten seurassa, älä puhu mistään negatiivisesta. Vaikka se sitten tarkoittaisi tekohymyä ja valehtelua.
-lähde aina ulos asunnosta kun mahdollista. Jos yhtään tuntuu että kykenet, mene ruokakauppaan, vaatekauppaan (ostat vaikka sukkia tai huulirasvan), elokuviin. Mitä enemmän kokemuksia saat, sitä vähemmän ajatuksesi junnaavat ahdistavissa jutuissa.
- talvella juot ihan karusti vitamiiniporetabletteja. Ja ulos aina kun aurinko paistaa.
Suosittelen luontaistuotehoitoja, esim. superfoodeilla on todettu masennuksen lähtevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 00:14"]
Suosittelen luontaistuotehoitoja, esim. superfoodeilla on todettu masennuksen lähtevän.
[/quote]
Googleta: herbal remedies for depression (mucuna pruriens, 5-htp, monia muita myös) mulla on toiminut.
Mä olin vakavasti masentunut n. 7kk ennenkun menin lääkäriin, sain melkein täydet pojot masennustestistä, olin oikeasti siinä jamassa että pelkäsin että teen itselleni jotain. Mä kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä, ja masennuksen myötä se paheni siihen, etten enää pystynyt kunnolla kaupassa edes käymään kun ahdisti muut ihmiset niin kauheesti.
Lääkäri määräsi mut psykologille. Aikaa sai odottaa pari kuukautta. Kun aika sitten tuli, soitin sinä päivänä kun aika olisi ollut, ja siirsin sen viikolla eteenpäin. Ja sinä päivänä kun uusi aika oli, peruin kokonaan. Totesin, että se ajatus, että joudun menemään psykologille oli niin ahdistava, että mun elämä oli monta päivää ihan hirveetä sitä ennen. Ja tiesin, että sielä olisi pitänyt käydä tosi monta kertaa. Ajattelin, että se vaan pahentaa mun oloa.
Vähän sen jälkeen jotain tapahtui, en tiedä oikein mitä, mutta itsetuhoiset ajatukset häipyivät, ja välillä huomasin hymyileväni. Joinakin päivinä tunsin hetkittäin itseni jopa onnelliseksi ja ihan hyväksi tyypiksi. Pystyin jo nousemaan sängystä sillon tällön, ja kun se mahdollisti liikunnan (laiskasti mutta silti joskus) olo koheni entisestään. Nyt muutama kuukausi myöhemmin koen olevani aikalailla jo oma itseni :) Mä en masennuslääkkeitä edes halunnut kun tiedän mitä ne käytännössä tarkoittavat, enkä halua vuosikausia pumpata sellaisia lääkkeitä itseeni. Keskusteluapu ei myöskään mulla toimisi, ahdistaisi vaan lisää. Se mitä olisin ehkä tarvinnut, oli nukahtamislääkkeet ja rauhottavat, joita voisin ottaa tarvittaessa, olisi varmasti se pelkkä tieto että pillerit on laatikossa, auttanut pahimpia ahdistuskohtauksia. Mutta pärjäsin ilmankin,
On muuten tehty jotain tutkimuksia, joissa sanotaan, että ihan jo biologisesti naisen täytyy kerran viikossa vetää itsensä fyysisesti ihan loppuun liikunnalla tms. ja vähintään kerran viikossa saada orgasmi, ja niillä mielenterveys ja onnellisuus pysyy jo aika hyvin reilassa. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla.
Lääkärissä käynnistä ei tokikaan haittaa ole, mutta jokaisen kannattaa miettiä itseään että onko siitä hyötyä, että käy puhumassa lääkärille ja haluaako mahdollisia lääkkeitä. Joillekin jo pelkkä puhuminen auttaa paljon, mutta on myös meitä, joilla se vaan pahentaa asioita. Tunnet itsesi, ja tiedät mikä on paras keino sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata jäädä yksin. Ajattelemalla ei mieliala kohene. Lääkärissä käynti ja potilassuhteen muodostaminen auttaa jo itsessään. Lääkkeet voivat auttaa (minulle eivät sopineet) mutta psykoterapia muutti elämäni: paitsi että masennus parani, itsetuntemukseni ja onnellisuuteni ovat nyt aivan toisella tasolla kuin koskaan aikaisemmin.
Kyllä masennus voi parantua itsestäänkin, mutta kannattaako kokeilla onnistuuko kotikonstein? Voi mennä vain huonompaan suuntaan, ja sitten kun olet jo loputtoman pohjalla, et ehkä jaksakaan nousta ja hakea apua. Kannattaa tehdä se nyt heti, kun vielä rahkeita siihen on!
Tsemppiä sinulle ap, älä jää masennuksen kanssa yksin, koska ennenpitkää huomaat, että masennus ei ole ystäväsi eikä huono olo saa sinua tuntemaan itseäsi elävämmäksi. Mene juttelemaan terapeutin kanssa, lääkkeitä sinun ei ole pakko ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luontaistuotteet, mäkikuisma esim voi auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti vaan lääkäriin. Olen itse kokenut kaksi vakavampaa masennusjaksoa elämässäni ja käynyt psykoterapiassa kolme vuotta. Kyllä se aina on auttanut kun olen lääkärissä käynyt. Jo se, että kertoo jollekin olostaan ja lähtee hakemaan apua, auttaa. Älä turhaan jää yksin masennuksesi kanssa kun siihen on saatavilla apua! Masennusta ei tarvitse hävetä tai tuntea itseään huonoksi ihmiseksi sen takia.
Voimia sinulle!
Kai sitä menisi ekaksi lekurille jos ois masentunut.
Kyllä liikunta tuo pirteyttä elämään ja rohkeasti vain lääkäriin, jos kovin pahalta tuntuu. On lääkärin tehtävä miettiä sinulle sopiva lääkitys, jos sellaiseen on tarvetta. Ja lääkehoidon alussa on seuranta tiheämpää, että katsotaan sopiiko lääke sinulle.