G: Vanhat päiväkirjat nuotioon vai jälkipolvia järkyttämään?

Polta

Olen säilyttänyt omat vanhat päiväkirjani (sekä muutkin kirjoitteluni), koska ehkäpä haluan ne vielä joskus lukea aikajärjestyksessä läpi, ja kyllä niissä toden totta on sellaistakin matskua mikä ei ole kenenkään muun silmille tarkoitettu. :) Olen ratkaissut sen siten että ne ovat siististi pahvilaatikossa, jossa on heti avatessa päällimmäisenä kotikutoinen "testamentti" niistä, eli ohjeena on silppuriin suoraan ja lukematta, paitsi että tietyn määritellyn osan kirjoituksistani (muuta kuin päiväkirjat) saa lukea ja ottaa haltuunsa yksi ainoa henkilö, joka nyt muutenkin tuntee minut läpikotaisin. Jos tätä ei sitten kuitenkaan noudateta, siis sitten kun henkeni on lähtenyt, niin eipä se toisaalta minua enää siinä vaiheessa pahemmin haittaakaan.

Mä kirjoitin päiväkirjojeni pohjalta kirjan itselleni. Otin sieltä pois kaikki ne asiat, joita en haluaisi kenenkään lukevan ja kuitenkin voin muistella elämääni myöhemminkin :)

Voi kauhea, enpä ole aatellut asiaa. Ala-asteella kirjoitetut päiväkirjat on täynnä kuvia naapurin isistä ja äitistä nussimassa :D Sivutolkulla kauhistelen, kuinka ne EHKÄ tekee sitä. Ja tosiaan asian havainnollistamiseksi on sellaisia 9-vuotiaan tökeröjä piirustuksia!

Yläaste- ja lukiokirjat onkin täynnä kunnon teiniangstia. Tuska sitä ja tuska tätä ja haluan kuolla ja elämällä ei ole mitään annettavaa jne. Apua, rovioon koko kirjapino!

Säilytä.

t. tietokirjailija, joka käyttää työssään päiväkirjoja ja kirjeitä