Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei koskaan sanallakaan
11.06.2013 |
Meillä on kaksi tytärtä, ja joskus havahdun pohtimaan etteivät he koskaan ikinä kuule isänsä sanovan äidilleen mitään nättiä, ihailevaa, kehuvaa. No joo, siinä mielessä kehuvaa joskus sanoo että onpas äiti laittanut hyvää ruokaa. Mutta ei ikinä sano että näytätpä nätiltä tai oletpa sä.. jotain, en tiedä, kai toiset miehet jotain joskus sanovat vaimoilleen? Olen sanonut asiasta miehelle välillä, vaikka niin nolon tuntuista sanoakin, kertonut miten kiva olisi kuulla nätti kommentti joskus omalta mieheltä. Kun olen kaunis nainen, pitänyt itseni hyvässä kuosissa ja moneti pukeudun nätisti, meikkaan yms. Saan ulkopuolisilta herkästi jotain hyvää kommenttia. Ja vaikka ihminen on minkälainen tahansa niin luulisi puolison hänelle hyviä asioita sanovan. Minä sanon miehelle, kehun että ootpa komeana tänään tai kylläpä noi vaatteet näyttää hyvältä sun päälläsi tai että onpa kiva peppu kun mies viuhahtaa ohi suihkuun.. Mitään tällaista en IKINÄ saa kuulla mieheltäni! Harmittaa itseni puolesta, harmittaa lasten puolesta kun eivät opi että mies voi puhua kauniisti naiselle. Miten osaavat itse toivoa puolisoiltaan sellaista? Onneksi mies kehuu tyttäriään, ja olen ajatellut sen olevan tärkeintä. En itse asiassa muista, että mies olisi edes seurusteluaikana kehunut, pikemminkin sanoo jos tukka likainen niin huomauttaa piikitellen siitä.
Kommentit (12)
Minun isäni ei koskaan sanonut mitään nättiä (ei kyllä rumaakaan) äidilleni kun olimme siskoni kanssa lapsia/nuoria. En ole siitä menettänyt mitään ja olen osannut sen jo muutenkin havainnoida, että toiset miehet osaavat puolisoilleen puhua kauniita. Älä huoli, ei lapsesi tuosta traumatisoidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä kuulla se. Ja lasten kannalta varmasti tärkeintä, että isä kehuu heitä. ap
Onpa kurjaa kaivata jotain ihmeen egoboostia mieheltä. Ei kaikki vain ole sen tyyppisiä ja tässä on taas se klassinen: mies ei ole koskaan erityisemmin laukonut kohteliaisuuksia ja nyt yhtäkkiä pitäisi. Olisit ottanut sitten alun perinkin miehen, joka kehuu sinut maasta taivaisiin, jos se on niin tärkeää.
En mä tarkoita egoboostausta, vaan sellaista lämminhenkistä rakkauden tuntuista sanomista joskus. Antaisi suukon ja halaili, sanoisi että ootpa nätin näköinen tänään. Mä teen noita miehelle ja hän tulee tosi iloiseksi jos sanon jotain sellaista. Mutta ei sano mulle ikinä kuitenkaan. Miten hän sitten osaa sanoa lapsille että voi miten nätit mekot teillä, kylläpä näytätte näteiltä jos on muuten sen tyylinen ettei kykene sanomaan toisille?
Toisaalta on hyvä kuulla teiltä, että tällaisen toivominen on typerää ja turhaa, vähentää siis mun harmia. Varmaan sitten muillakin tyypillisesti tällainen tilanne.
ap
Niin, se tässä kuitenkin vaivaa kun mies on suht ulkonäkökeskeinen ihminen. Hän on esim. minua paljon tarkempi huomaamaan toisten ulkonäköä. Minusta hän herkästi sanoo, että "mitäs röpöä sulla on paidalla" (vauvan likaiset sormet tehneet jäljen puserooni) tai että onpas vähän liimaletti toi äidin tukka.. vaikka olisin laittanut nätit vaatteet päälle, mutten siis ole mikään viimeisen päälle muuten. Miksi sitten sanoo ja huomaa ikävät asiat, kun hyviäkään ei?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ihme ettei sinulle osaa sanoa kauniita sanoja, jos tytöille kuitenkin osaa sanoa. Jokin on pielessä sanoo tämä mamma! Sano asiasta vähän useammin. Meilläkin oli jossain vaiheessa noin, mutta on onneksi muuttunut. Silloin läheisyyskin oli vähissä, samoin seksi ja mies ihastunut toiseen...
Mikset pese hiuksiasi useammin, jos niistä tarvitsee yhtenään huomautella? Mikä on henkilökohtaisen hygieniasi taso noin muuten? Yäk, en mäkään tykkää liimaleteistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä tiedä onko tytöille hyväksi tulla kehutuksi pelkästä ulkonäöstä tai nätistä mekostaaan. Että toivottavasti miehesi antaa huomiota myös kun tyttönne sukeltavat pitkän matkan, juoksevat kovaa, piirtävät hienon kuvan, auttavat kotitöissä, pelaavat jalkapalloa jne jne.
Miksi ulkonäöstä täytyy saada kehuja? Ne kun loppuvat, kun joka tapauksessa joskus rupsahdat, joten mieluummin kehuja aivotoimintani vilkkaudesta kuin siitä, että kiva huulipuna sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä AP, että sinua harmittaa. Kun mies kehuu minua paljon ja minusta on ihanaa kuulla, kuinka olen hänen silmissään kaunis ja haluttava. Lapsemme ovat poikia ja olen iloinen siitä, että he ovat oppineet tämän käytöksen. Saattavat sanoa minulle yllättäen, että äiti olet tosi nätti tänään :) Ja mikä tärkeämpää, todennäköisesti osaavat tämän aikoinaan sanoa myös vaimoilleen.
Kyllä se vanhempien välinen käytös valitettavasti vaikuttaa lapsiin. Mieheni on todella huono kehumaan ikinä mistään. Nyt olen hänet saanut opetettua, että joskus voi jotain sanoa. Hän on myöntänyt, että kivalta se tuntuu.
Olen perheestä, jossa vanhemmat kehui toisiaan, joten itseltäni pienet kehut silloin tällöin tulee aivan luonnostaan. En joudu tekemään töitä sen eteen.
Mutta mieheni kotona ei juurikaan vanhemmat ole toisiaan kehuneet, päinvastoin. Joten eiköhän ne opit ole miehelle sieltä tulleet.
Minun kanssani hänellä on avautunut täysin uusi maailma: toista voi kehua ja saada sillä molemmille hyvän mielen (liika on liikaa) ja avoimuudella saa ihmeitä aikaan! :-)
Tuo "koulutus" nyt vaan olisi ehkä pitänyt tapahtua jo lapsuudenkodissa...
Mä olen kolmekymppinen ja mietin surullisena, meneekö loppuelämä näin. Vaimon ja miehen välinen lämpö ja tunne kokonaan poissa. Eipä hän juuri suukota tai halaakaan koskaan.