Lue keskustelun säännöt.
Normaalipainon alarajalaiset
24.05.2013 |
Onko kellään jonka paino on ollut normaalin alarajalla ennen raskautta, käynyt niin että paino ei ole raskausaikana noussut ollenkaan syystä tai toisesta? Onko lapsi syntynyt terveenä, onko vaikuttanut syntymäpainoon? Haukutaanko neuvolassa pystyyn? Yleensä kai ainut mistä neuvolassa syyllistetään on painon liiallinen nousu (aika paradoksaalisesti kyllä).
Kommentit (3)
Mä olin tosi hoikka ennen raskautta. Painoa tuli jonkun verran, mutta painoin juuri ennen synnytystä vieläkin niin vähän, että olisin ollut ilman vauvaa vatsassa kevyesti normaalipainoinen. Vauva oli ja on edelleen keskivertoa terveempi (nyt 7v), sairastanut tähän mennessä jokusen flunssan, yhden korvatulehduksen ja vesirokon. Oli syntyessään hieman keskivertoa pienempi, mutta pienikokoinen olen minäkin. Imetys onnistui ja maitoa riitti hyvin. Imetysaikana en tosin tainnut syödä tarpeeksi, koska painoni tippui vähän liikaakin. Nykyään olen saanut onneksi jo hieman lihaa luitteni ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain torut ekalla käynnillä laihuudestani, olin vielä siinä iässä luonnostani alipainoinen, vaikka en tosiaan ollut syömishäiriöinen kuten vähän vihjailtiin... Mutta mulla kyllä sitten paino nousi odotusaikana 25 kg, ja sitten siitä jo tehtiin ongelmaa... Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lapsi syntyi terveenä, normaalin kokoisena 3500 g painoisena. Ainoa ongelma oli etten ole koskaan saanut niitä 25 liikakiloa pois raskauden jälkeenkään :-o
En ollut normaalipainon alarajalla, mutta hoikka olin. Raskausaikana mulle tuli jonknlainen syömishäiriö, paino nousi viitisen kiloa yhteensä ja synnytyksen jälkeen olin nopeasti BMI 18:ssa. Lapsi oli normaalikokoinen, tosin kilon kevyempi edellistä. Maitoa tuli huonosti ja olin välillä tosi huonovointinen kun yritin samalla laihduttaa edelleen ja imettää. Raskausaikana valehtelin syöväni kunnolla vaikka söin todellisuudessa tarkoin punnittuja annoksia paahtopaistia ja salaattia. Noin 1000 kcal vuorokaudessa, joskus vähemmän. TIetenkin laskin myös kalorit. Neuvolassa ei haukuttu pystyyn, mutta huolestuneita oltiin ja minut lähetettiin äitipolille ultraan, koska vatsa ei kasvanut kunnolla. Siellä todettiin että kaikki on ok. Olin niin reipas enkä kuitenkaan ihan hirveän alipainoinen vielä. Mutta jollain tavalla hullu olin, kävin vaakalla monta kertaa päivässä ja piirsin painonnoususta tavoitekäyrän millimetripaperille ja alitin sen. Olin mielettömän tyytyväinen. Nyt kun katsoo niitä valokuvia, niin näytin oudolta pallomahoineni ja tikkujalkoineni. En ole mikään linnunluinen vaan harteikas nainen, niin se paino oli todellakin mulle liian vähän.
Lapsi ei onneksi kärsinyt tuosta, on aivan normaali ja hieno pieni poika nykyään ja itsekin olen parantunut tuosta syömishäiriöstä.