Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde takkuaa...
13.07.2013 |
Mä olen ihan finaalissa jotenki tän parisuhteen kanssa. Suhde ei ole toiminut vuosiin, mutta aina kun yritin miehen kanssa keskustella, hän vain vastasi, että "tää on nyt tätä pikkulapsiaikaa, siitä tää vaan johtuu" tai "kun meet töihin niin kaikki muuttuu taas". Eikä ongelmat johtuneet tuolloinkaan mitenkään lapsista tai kotonaolosta, vaan siitä, että suhteessa ei enää puhuttu eikä pussattu, eikä mies halunnut tehdä mitään yhdessä. Yritin selittää, ettei mikään itsestään muutu, vaan suhteen eteen on tehtävä jotain.
Käytiin perheasiainneuvottelukeskuksessakin kun odotin kuopusta, eikä siitäkään hyötyä ollut. Se neuvottelija ei mielestäni antanut tarpeeksi selkeitä rautalankamalleja miehelle, esim. että nyt teette sitten ensi kerraksi yhdessä jotain tms. Mies vain möllötti ja vastaili kuin kone kysymyksiin. Jotenkin jäi vahvasti mieleen, kun neuvottelija kerran kysyi: "etkö sinä koskaan reagoi kun vaimosi itkee?" Mielestäni neuvottelija oli jotenkin tosi hämmentynyt siitä asiasta, mutta ei sitäkään kummemmin käsitellyt. Ja tosiaan, miestäni ei hetkauta mihinkään suuntaan, jos itken. Hän saattaa ihan normaalisti touhuta tai hänestä on ihan ok että joku tulisi juuri silloin meille tms., eikä hän kokisi mitään tarvetta selittää asiaa mitenkään. Ei edes huomaisi.
Meillä ei ole seksiä, yrityksistäni huolimatta. Olen koettanut ehdottaa, että edes kerran päivässä olisi joku hellyydenosoitus, kosketus, katse, hyvä sana tai edes jotain, mutta ei. Tai että edes puhuttaisi. Jos alan puhua, mies menee keittiöön tekemään jotain (tai muutoin poistuu huoneesta) ja jos huomautan siitä, ettei hän koskaan katso edes päin kun yritän puhua, hän vain hermostuu ja väittää, että osaa kuunnella vaikkei olisikaan siinä. Oikeasti ei kuuntele, sillä usein on käynyt niin, että väittää, ettei jostain ole ollut lainkaan puhetta, vaikka on.
Emme käy yhdessä missään, emme tee mitään. Jos yritän puhua jostain, riita on pystyssä alle kymmenen minuutin. Lapset ovat varmaan ainoa asia, jotka meitä yhdistää, ja joita me molemmat pidämme tärkeinä. Kaikki muu on tervanjuontia.
Aika onneton olo, kun tuntuu, ettei tämä tästä mihinkään muutu, ja tiedän hukkaavani elämääni tässä liitossa. Mutta toisaalta meillä on talous ok, koti ok ja lapset ovat ihania. Lapsille olemme molemmat tärkeitä, ja heidän sydämensä särkyisi, jos eroaisimme. Paska tilanne. Olen suossa nivusia myöten.
Eipä tässä muuta, kunhan purin tuntojani.
Kommentit (18)
Arvaa olenko kysellyt... Olen selittänyt, että poika ottaa mallin naisen kohtelusta ja tyttö katsoo, millainen miehen kuuluu naista kohtaan olla (ja ottavat tietysti minustakin mallia..). En saa siitäkään keskustelua aikaan, mykkä muuri vastassa.
Tokihan lapset ymmärtävät ilmapiiristä, mutta niin kärsivät erostakin ja kodista kotiin pomputtelusta sekä mahdollisista uusista puolisoista ja sisaruspuolista. Ei se ero anna takeita siitä, että olisi paremmat olot kellään. Pahimmillaan kaksi huonoa kotia. Voisi tosin olla kaksi hyvääkin.... Mutta meillä lapset saa suukkoja ja syliä molemmilta sekä aikaa paljon. Nytkin mies kylvettämässä lapsia, iloinen hassuttelu kuuluu... Joskus pohdin, että ehkä minä vain olen se ongelma, kun odotan keskustelua ja hellyyttä ja seksiä... jos lakkaisin odottamasta mitään ja elelisin kaverisuhteenomaisesti, kaikki sujuisi varmaan kuin rasvattu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaa olenko kysellyt... Olen selittänyt, että poika ottaa mallin naisen kohtelusta ja tyttö katsoo, millainen miehen kuuluu naista kohtaan olla (ja ottavat tietysti minustakin mallia..). En saa siitäkään keskustelua aikaan, mykkä muuri vastassa.
Tokihan lapset ymmärtävät ilmapiiristä, mutta niin kärsivät erostakin ja kodista kotiin pomputtelusta sekä mahdollisista uusista puolisoista ja sisaruspuolista. Ei se ero anna takeita siitä, että olisi paremmat olot kellään. Pahimmillaan kaksi huonoa kotia. Voisi tosin olla kaksi hyvääkin.... Mutta meillä lapset saa suukkoja ja syliä molemmilta sekä aikaa paljon. Nytkin mies kylvettämässä lapsia, iloinen hassuttelu kuuluu... Joskus pohdin, että ehkä minä vain olen se ongelma, kun odotan keskustelua ja hellyyttä ja seksiä... jos lakkaisin odottamasta mitään ja elelisin kaverisuhteenomaisesti, kaikki sujuisi varmaan kuin rasvattu.
ap
Olen nähnyt tuon kaltaisen, silloin, ja vieläkin, vasta seurustelevan parin. Minun teoriani heistä on se, että miehelle on tärkeintä perheen perustaminen, naisesta ei niin väliä, kunhan on huolehtivaa äitimateriaalia. Tässä mun tapauksessa nainen oli myös aktiivisempi suhteen aloittamisessa, mies meni kai vain siinä mukana. Odottelen tässä, ehkä muidenkin parin tuttavien kanssa, että tajuaisivat erota ennen lasten hankkimista. Työn aloittaminen tietenkin auttaisi hänen mielestään asiaa, koska saisit muuta mietittävää ja vähäinenkin yhteinen vapaa-aika vähenisi.
Onko miehesi aina ollut tämän tyyppinen vai onko teillä aiemmin ollut kyky/halu keskustella ja hellitellä?
Kuinka kauan jaksat vielä tunnekylmää miestäsi, ap?
Entä kuinka kauan aiot vielä altistaa lapsiasi ikävällä koti-ilmapiirillä? Minunkin lapseni ovat ihania ja kuvittelin, että he ovat sulkeneet silmänsä vanhempiensa erimielisyyksiltä, koska eivät puhuneet siitä koskaan minullle. Kerran sitten kerroin, että aion erota heidän isästään, johon toinen lapsista totesi ihmetelleensä, kuinka kauan vielä siedän huonoa kohtelua. Tämä hätkähdytti minua melkoisesti. Minun teräväkatseiset lapseni, älykkäät lapseni, lojaalit lapseni. He odottivat kiltisti, kun altistimme heidät ikävälle ilmapiirille.
Hyvin moni avioerolapsi on sanonut, että avioero on ollut parasta, mitä heille on tapahtunut lapsuudessaan. Yhden riitaisan/eripuraisen/tunnekylmän kodin sijalle he saivat kaksi onnellista kotia, yksi kummankin vanhemman luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, siis miksi et voi palata töihin? Eikö nuorin ole vielä 9kk (tai vuotta kun se on monille henkinen raja hoitoon laittamisessa) ?
Meillä on hyvin paljon samoja juttuja, esim. tuo että mies ei katso minua kun puhun, ei osoita hellyyttä, ei halua seksiä. Aikani yritin puhua asiasta, mutta hän ei halua kertoa eikä edes tiedä syytä käytökselleen. Joten luovutin. Nyt meillä menee aika hyvin, kun suhtaudun mieheen kaverina. Meillä on kivaa yhdessä. Jos kaipaan romantiikkaa/seksiä, haen sen muualta.
Ja jos joku kuvittelee, että olen joku hirveä leggarimamma, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Olen nätti ja hoikka, mutta miestäni se ei kiinnosta. Tämä ilmenee jopa niin, että jos hän ottaa valokuvia minusta ja lapsista, hän rajaa kasvoni kuvista pois. Jonkun mielestä tuo voisi olla törkeää / loukkaavaa, mutta minä olen jo tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mähän olen töissä... nuo oli menneitä tapahtumia, mistä selostin. Ja jollekin kyselijälle: kyllä mies osasi aluksi jutella ja oli huomaavainen ja hellä. Eikä tosiaan olla mitään parisuhteeseen kiirehtijiä tai hätäilijöitä perheen perustamisessa, kun mä oon nelissäkymmenissä ja mies vähän vanhempi... lapset ovat alle kouluiän, mutta ihan puhuvia ja juoksevia ja vaipattomia viikareita jo.
En tiedä, ehkä koitan patistella miestä vielä kerran johonkin parisuhdeneuvojalle... otetaan tällä kertaa naisneuvoja, kun tuntui että miesneuvoja oli vähän sellanen "mitä sitte". Tai ehkä vain kuvittelin...
ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 20:30"]
Mähän olen töissä... nuo oli menneitä tapahtumia, mistä selostin. Ja jollekin kyselijälle: kyllä mies osasi aluksi jutella ja oli huomaavainen ja hellä. Eikä tosiaan olla mitään parisuhteeseen kiirehtijiä tai hätäilijöitä perheen perustamisessa, kun mä oon nelissäkymmenissä ja mies vähän vanhempi... lapset ovat alle kouluiän, mutta ihan puhuvia ja juoksevia ja vaipattomia viikareita jo.
En tiedä, ehkä koitan patistella miestä vielä kerran johonkin parisuhdeneuvojalle... otetaan tällä kertaa naisneuvoja, kun tuntui että miesneuvoja oli vähän sellanen "mitä sitte". Tai ehkä vain kuvittelin...
ap
[/quote]
Anteeksi, ymmärsin väärin (olen se joka luuli että olet kotona)
Kuinka monta yötä lapset voivat olla hoidossa? Kysy mihin mies haluaisi matkustaa ja menkää sinne kahden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin se on selvää, että jos olet noin tyytymätön, jotain on muututtava. Sanon tämän nyt ääneen, olisiko sillä toinen!
Mentäisiin kahden kun mies lähtisi, mutta ei tasan lähde edes yöksi. Ei edes elokuviin tms., tai ehkä kerran vuodessa ulos syömään, jos oikein ruikutan ja pyydän viikon ja järjestän kaiken valmiiksi. Mies ei ylipäätään halua tehdä mitään. Mieluusti lähettää kyllä minut matkoihini, ulkomaillekin :)
Kyselin jo jokin aika sitten, että voisiko hän ajatella olevansa masentunut, kun mikään ei huvita ja minusta näyttää, että mikään ei tuota iloa. Kehotin, että pohtisi asiaa ja hankkisi apua, jos on tarvis. Mykkä muuri siinäkin oli vastassa.
Ei minulla olisi erotessakaan hätää, omistan talon missä asumme, ja meillä on avioehto (miehen tahdosta). Mutta en haluaisi erota, vaan haluaisin saada suhteen toimivaksi, koska se on joskus sellainen ollut. Jos muistutan, mitä mukavia juttuja joskus ennen oli, mies vain tokaisee, ettei osaa. Oikeastihan se on, ettei halua.
Pitää yrittää vielä jankuttaa, josko tänä kesänä jossain käytäisiin kahden, edes yksi yö. Lapset eivät ikinä ole vielä olleet ilman jompaa kumpaa vanhempaa yön yli, mutta ei se ongelma olisi. Tykkäävät mummosta kovasti ja pärjäävät kyllä. Suurin ongelma on saada mies jonnekin. Esikoista odottaessa vein väkisin Tallinnan -risteilylle (eli siis varasin ja maksoin "eistä" huolimatta, ja siitä sainkin sitten kuulla jälkikäteen muutaman kerran... enkä suinkaan positiivista. Eli ei ole oikein kannustavia kokemuksia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 20:46"]
Ainakin se on selvää, että jos olet noin tyytymätön, jotain on muututtava. Sanon tämän nyt ääneen, olisiko sillä toinen!
[/quote]
Olisikin! Se olisi yllättävää aloitekykyisyyttä!
Mutta ei: olemme samassa työpaikassa, ja mies vie aamulla lapset hoitoon ja tulee töihin niin että näen työpaikan ikkunasta, eli tiedän ettei aamuhetkiä jää ylimääräisiä. On kaiken ajan kotona ja lasten kanssa. Ellei sitten käy Prisman vessassa kauppareissuilla touhuamassa jotain :)
ap
Mitä jos läväyttäisit suoraan eropaperit miehen nenän eteen? Sanoisit, ettet jaksa enää tällaista elämää ja pyytäisit miestä allekirjoittamaan? Voisi avata miehen silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin ehdottaa, että aloittaisit järjestämään asumuseroa, mutta mieshän se pitäisikin saada muuttamaan. Eli melkein tuo avioeropapereiden esitteleminen olisi sitten se vaihtoehto. Jos ei silloin herää, niin sitten tiedät tilanteen. Harkinta-aikakin on niin pitkä, että siinä ei häviä kuin rahaa, jos sen antaa raueta vuoden kuluttua. Kaveripariskunta vasta ilmoitti erostaan, mutta nyt puolen vuoden päästä ovat jälleen onnellisen näköisesti yhdessä. Mies taisi asua pari-kolme kuukautta muualla.
onko silä miehellä omia ystäviä ja miesten menoja? Jos se haluaisi enemmän vapautta, mutta ei uskalla sitä ehdottaa. entäs sinä, pääsetkö tuulettumaan ystävien kanssa? Omat menot antaa uutta virtaa suhteeseenkin. Sit avioliittoa on hoidettava eli ihan kahdestaan johonkin ilman lapsia säännöllisesti.
Voi ap, kuulostaa surulliselta ja raskaalta!
Meillä oli viime vuonna paha aviokriisi, mutta pääsimme siitä yli mm. perheneuvolan avulla. Aluksi häpeilin tilannettamme, mutta vähitellen ryhdyin puhumaan siitä enemmän ja useampien ihmisten kanssa. Olen töissä alalla, jossa työskennellään lasten ja perheiden parissa ja sain oikeasti hyviä neuvoja sekä lisäksi hyvää kokemusta ammattiani ajatellen... Kuulostaa karulta ottaa tuo kriisi omaksi (ammatilliseksi) vahvuudeksi, mutta mieluummin minulle niin kuin yrittää piilotella sitä.
No, joka tapauksessa, niistä hyvistä neuvoista. Ensinnäkin (parisuhde-)kriisiä ei tarvitse hävetä. Niitä tullee kaikille / kaikkiin parisuhteisiin, ne ovat normaaleja. Toisekseen, kriisit tulevat miehelle usein puun takaa. Olen kuullut monia tarinoita, kuinka vaimo on yrittänyt puhua ja yrittänyt kertoa, että kaikki ei ole kunnossa, mutta mies ei halua uskoa. Olisiko se samaa sarjaa kuin että miehet eivät halua mennä lääkäriin (stereotypia, myönnän, mutta sopii ainakin meille). Eräskin vaimo oli jo pitkään tuonut asiaa esiin, mutta mies ei uskonut. Lopulta vaimo antoi miehelleen vuoden aikaa muuttaa tilannetta ja kertoi itse olevansa valmis tekemään työtä suhteen eteen. Mies ei tehnyt mitään, mutta oli aidosti ihmeissään kun vaimo lopulta vuoden jälkeen muutti pois. Nyt mies yrittää tehdä työtä parisuhteensa eteen, joka on toisen mielestä jo päättynyt. Mielestäni uhkavaatimukset eivät ole tasa-arvoisia, mutta yritä saada miehesi uskomaan, että parisuhteenne tarvitsee työtä.
Toivottavasti uusi yritys parisuhdeneuvonnassa tuottaa parempia tuloksia kuin aiempi! Jos ei, niin harkitse tarkkaan jäätkö "vain lasten vuoksi" huonoon parisuhteeseen. Jos jäät, älä ainakaan koskaan, myöhemminkään, sälytä tuollaista taakkaa lastesi kannettavaksi kertomalla jääneesi heidän vuokseen. Se on / olisi sinun valintasi ja sinun pitää kantaa sen vaikutuksetkin.
Mitä päätätkään, toivon voimia sinulle! Niin tai näin, joudut tekemään vaikeita päätöksiä ja paljon töitä. Toivo kantaa pitkälle, muista toivoa valoisampaa tulevaisuutta :)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 21:33"]
Eräskin vaimo oli jo pitkään tuonut asiaa esiin, mutta mies ei uskonut. Lopulta vaimo antoi miehelleen vuoden aikaa muuttaa tilannetta ja kertoi itse olevansa valmis tekemään työtä suhteen eteen. Mies ei tehnyt mitään, mutta oli aidosti ihmeissään kun vaimo lopulta vuoden jälkeen muutti pois. Nyt mies yrittää tehdä työtä parisuhteensa eteen, joka on toisen mielestä jo päättynyt.
[/quote]
Mulle kävi samoin mieskaverin kanssa. Varoitin, uhkailin, otin etäisyyttä vuoden ajan, kun tilanne meni liian monimutkaiseksi. Sanoin, että jos et muuta käyttäytymistä, niin en jaksa enää, luovutan. Lopulta se taisi herätä, alkoi toimia osittain kuten olisi pitänyt jo pitkään, mutta silloin mä olin jo ehtinyt kyllästyä lopullisesti ja sanoa, että meidän kaveruus oli tässä. Kummasti hän silti kuvitteli, kun vastailin tarvittaessa kohteliaasti, että kaikki on kuten ennenkin. Aika surulliselta tuo on näyttänyt, jos sittemmin ollaan nähty. Ei kai sitä sitten parane uskoa ajoissa.
Ne lapset kyllä kärsii siinä huonossa perheilmapiirissäkin! Ne näkee ja kuulee ihmeen paljon. nyt luodaan malli perheestä heidän tuleviin suhteisiin. Tämäkö on se malli jonka haluatte heille antaa? Kysäseppä tätä mieheltäsi.