Miksi vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään epäkypsinä?

No minusta kaikki alle 30v. lapsettomat ovat tietyllä tavalla epäkypsiä, olin itsekin melko kypsymätön vielä 25-vuotiaana. Oli kyse sitten vapaaehtoisesta tai tahattomasta lapsettomuudesta. Osaltaan tuo liittyy ihan ikään, alle 30-vuotiaat saavat nykyisin olla melko huolettomia. Kun vastuu lapsista ei paina, niin saa olla epäkypsä. Poikkeuksena sitten ihmiset, joilla on jotain vakavia ongelmia, esim. terveysongelmat ja niitähän harvemmin nuorilla on. Vähän vanhemmat lapsettomat ovat kypsyneet muiden elämänkokemusten vuoksi. Kuten täällä toisessa ketjussa jo todettiin, niin ihminen kypsyy elämää elämällä, tuli siihen sitten omia lapsia tai ei. Mutta yhdistävänä piirteenä vanhemmissa lapsettomissa ihmisissä on usein tietynlainen joustamattomuus ja rutiineihin takertuminen. Kun jostain itselle tärkeästä viikonlopun rutiinista pitäisi äkkiä poiketa, niin se on aivan mahdotonta. Lapsellinen on yleensä joutunut lasten takia purkamaan nämä "aina perjantaisin otan töiden jälkeen lasin skumppaa ja makaan kaksi tuntia vaahtokylvyssä" mieltymyksensä.

En sanoisi lapsettomien olevan varsinaisesti lapsellisia itsekkäämpiä, vaan joustamattomampia.

Jos joku on tätä mieltä, niin minuakin kiinnostaa kypsymättömyyden määritelmä- joitain lapsellisten tekemiä tempauksia viime ajoilta: pettämistä, valehtelua, pahoinpitelyä, alkoholin liikakäyttöä, huumeiden käyttöä, tuhopolttoja, murhapolttoja, tappoja, murhia, sotimista..olen sitä mieltä, että ihmiset kypsyvät suurin piirtein samaa tahtia iän myötä riippumatta siitä onko lapsia vai ei, kyllä useimmat tuntemani ihmiset lakkaavat juoksemasta esim. baarissa kolme kertaa viikossa n. 25 ikävuoden jälkeen vaikkei lapsia olisikaan, ja toisaalta ei ne lapsetkaan usein tunnu siellä baarissa käymistä estävän. Lapsethan kuitenkin yleensä on haluttuja, joten niistä huoltapitämisestä saa itselleenkin vaikka mitä- eri juttu, jos pitäisi ottaa vastuuta jostain sellaisesta, mitä ei ole edes halunnut.

No lapsellisten ihmisten rutiinit taas pyörivät niiden lasten ympärillä, ja lapset tietenkin tarvitsevatkin rutiineja, mutta tekeehän se niistä vanhemmista ihan yhtä lailla joustamattomia. Sanoisin, että jos ihminen on luonteeltaan sellainen, joka rakastaa rutiineja, niin ei se lasten saanti niitä poista, silloin vain rutiinit siirtyvät lapsille ja niistä saatetaan pitää välillä kiinni vailla mitään oikeaa syytä, koska rutiinien orja ei voi rutiineistaan poiketa.

Kai tämä mielikuva tulee siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomat kieltäytyvät ottamasta sitä "seuraavaa askelta", joka on useimmille täysin luonnollista ja itsestäänselvää jatkumoa opiskelujen päättämiselle, ensimmäiselle vakityölle ja vakiintuneelle parisuhteelle. Tätä kaavaa noudattavan näkökulmasta lapsettoman kehityskaari on ikään kuin jäänyt kesken, vaikka se on ainoastaan lähtenyt eri suuntaan.

Kai tämä mielikuva tulee siitä, että vapaaehtoisesti lapsettomat kieltäytyvät ottamasta sitä "seuraavaa askelta", joka on useimmille täysin luonnollista ja itsestäänselvää jatkumoa opiskelujen päättämiselle, ensimmäiselle vakityölle ja vakiintuneelle parisuhteelle. Tätä kaavaa noudattavan näkökulmasta lapsettoman kehityskaari on ikään kuin jäänyt kesken, vaikka se on ainoastaan lähtenyt eri suuntaan.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 19:07"]

En sanoisi lapsettomien olevan varsinaisesti lapsellisia itsekkäämpiä, vaan joustamattomampia.

[/quote]

Tätä "joustamattomampia" kommenttia en oikein sulata... miten ihmeessä me ollaan joustamattomia tai itsekkäitä? Jos kuka tahansa perheenjäsenemme tai ystävä tarttee apua niin kukakohan niitä on ensimmäisenä auttamassa? Me tietysti! Ollaan joustavia kun voidaan tulla ja mennä pienelläkin varotusajalla miten halutaan kun ei ole niitä lapsia mietittävänä.