en jaksa enää..

Älä hae sille röökiä. Se on ihan eka juttu. Et voi mitenkään perustella jässille (etkä kyllä mullekaan) olevasi tupakointia vastaan, jos kuitenkin hoidat sille röökit.

Mun 12v poika on kavereidensa kanssa kokeillut viime talvena, juteltiin asiasta poikien kanssa, enkä ole varma, onko jäänyt siihen. Luulen, että ensin jäisi viikkorahat saamatta ja jos silti jatkuisi kuten teillä, lakkaisin varmaan myös välittämättä, en tiedä.

Tupakkaa en kyllä menisi ostamaan ja kotona se ei olisi sallittua.  Meillä olisi jo tuolloin 12v ollut tuntuvat rangaistukset, tosin vaikea sanoa mitkä ne olisi, riippuu niin lapsesta. Ja vakavaa keskustelua päälle, mutta ei raivoamista, se ei tehoa, nostaa vaan kapinan päälle. 

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta minulla on kertoa oma kokemukseni teini-ikäni tupakoinnista.:)

Aloitin satunnaisen polttamisen 15-vuotiaana. Muistan, kuinka järkyttynyt äidin ilme oli, kun haistoi ekan kerran tupakan hajun minusta. Hätä keinot keksi, kavereiden kanssa kaupungilla mentiin porttikongeihin piiloon polttamaan, joskus jopa kortsuja sormien suojana hajua peittämässä.:D

Ammattikoulun ykkösellä äiti tiesi polttamisesta, mutta oli lopettanut välittämästä. Välillä kuittaili ja silti edelleen kielsin tupakointini. Istuin iltasin talomme nurkalla polttamassa, paineita kiinnijäämisestä ei enää ollut. Hetken päästä äitini alkoi satunnaisesti ostaan askeja pyytäessäni. Ei sillä siinä vaiheessa mitään väliä enää ollut, vakituisen polttamisen olin jo oppinut. Enää ei vaan tarvinut kierrellä kauppojen edessä kinuamassa, josko joku katujuoppo suostuisi hakemaan.

Siinä vaiheessa, kun tupakoinnista oli tullut tapa, eikä ollut enää kiellettyä ja jännittävää, yritin jopa ensimmäistä kertaa lopettaa. Siitä asti olen yrittänyt kymmeniä kertoja.

Pointtini oli, että todella harva teini lopettaa vanhempien käskystä. Tupakkaa saa aina jostain, rahatkin aina saa jotenkin kasaan. Pari vuotta myöhemmin tosi moni lopettaa omasta tahdostaa, toiset jatkavat, ei siihen mikään auta.

Pärjäile!

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 10:24"]

Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta minulla on kertoa oma kokemukseni teini-ikäni tupakoinnista.:)

Aloitin satunnaisen polttamisen 15-vuotiaana. Muistan, kuinka järkyttynyt äidin ilme oli, kun haistoi ekan kerran tupakan hajun minusta. Hätä keinot keksi, kavereiden kanssa kaupungilla mentiin porttikongeihin piiloon polttamaan, joskus jopa kortsuja sormien suojana hajua peittämässä.:D

Ammattikoulun ykkösellä äiti tiesi polttamisesta, mutta oli lopettanut välittämästä. Välillä kuittaili ja silti edelleen kielsin tupakointini. Istuin iltasin talomme nurkalla polttamassa, paineita kiinnijäämisestä ei enää ollut. Hetken päästä äitini alkoi satunnaisesti ostaan askeja pyytäessäni. Ei sillä siinä vaiheessa mitään väliä enää ollut, vakituisen polttamisen olin jo oppinut. Enää ei vaan tarvinut kierrellä kauppojen edessä kinuamassa, josko joku katujuoppo suostuisi hakemaan.

Siinä vaiheessa, kun tupakoinnista oli tullut tapa, eikä ollut enää kiellettyä ja jännittävää, yritin jopa ensimmäistä kertaa lopettaa. Siitä asti olen yrittänyt kymmeniä kertoja.

Pointtini oli, että todella harva teini lopettaa vanhempien käskystä. Tupakkaa saa aina jostain, rahatkin aina saa jotenkin kasaan. Pari vuotta myöhemmin tosi moni lopettaa omasta tahdostaa, toiset jatkavat, ei siihen mikään auta.

Pärjäile!

[/quote]

Vitosen tekstin voi lukea myös siten, että pointtina on teini-iällä tupakoimaan aloittaneen nikotiiniriippuvuus, joka on niin vahva, että lopettaminen ei onnistu, vaikka sitä yrittää kymmeniä kertoja.

Kieltäminen ei ehkä takaa lopettamista, mutta mahdollistaminen ja edistäminen ei sitä ainakaan tee. Siis: älä osta sille niitä tupakoita, AP.

Joo, vaikea varmaan saada lopettamaan. Mutta anna pojan hoitaa itse tupakkansa.

Jatkan vielä tuosta äskeisestä kommentistani sen verran että eilen poikani pyysi myös hakemaan hänelle alkoholipitoisia juomia alkosta. Joitakin juhlia varten joihin hän oli ystävänsä kanssa menossa. Mutta kieltäydyin siitä ja sanoin etten hyväksy ryyppäämistä mutta sauna kaljan ostan silloin tällöin Pojalleni. Poikani kuitenkin suuttui siitä etten hakenut hänelle alkoholia. Ja tänään hän ei ole puhunut minulle sanaakaan paitsi sen ,että lähtee kaupungille. Mitä teen jos murjottaminen jatkuu vai pitäisikö minun taipua hakemaan pojalleni sauna kaljaa vahvempia juomia juhlia varten ?

Et tietenkään hae alkoholia, mitä väliä, vaikka se on vihainen eikä puhu sulle???

Pelkään vain sitä ,että hän esim. karkaa kotoa ja alkaa liikkumaan huonossa seurassa.

Auttakaa minua ja kertokaa jotain millä saan poikani rauhoittumaan muuta kuin ostamalla hänelle alkoholia.

Ok, sun teini siis käytännössä päättää kaiken teillä, koska sinä pelkäät. Miten tai miksi se on saanut johtajan otteen?

Koska en ole mikään kukkahattutäti. Vaan reilu äiti !

Koska en ole mikään kukkahattutäti. Vaan reilu äiti !

Reilu äiti ei edistä lapsen juomista ja mahdollista hänen alkoholisoitumistaan! Antaisitko viisivuotiaasi kiivetä katolle tai elää vain jätsikillä ja karkilla vain koska olet reilu äiti ja lapsesi alkaa mököttämään, kun et anna.

Antaisin kiivetä katolle jos lapseni haluaisi.

Mun kummitytöstä näkyi heti nuorena, että tässä on loistavat mahdollisuudet tulla ongelmanuori. Vanhemmat ovat todella fiksuja, päästään ja käyttäytymiseltään, mutta tyttö haki koko ajan rajoja.

Myös aloitti tupakoinnin. Mä aikoinaan lopetin koulukiusaamisenkin kerralla ja äiti otti muhun yhteyttä ja kysyi olisiko mulla ehdotuksia. Olihan mulla. Otin tytön meille töihin kylään, siihen aikaan sai polttaa töissä tupakkahuoneessa ja sovin sitten parin tupakoivan työntekijän kanssa, että on sitten juonessa mukana. Ilmastointia ei saanut huoneesta pois, mutta talkkarilta kun kysyin, sanoi laittakaa talouspaperia ilmastointilaitteeseen ja hän ei virhehälyytyksestä sitten välitä.

Tyttö tuli työpaikalleni ja ei kauaa oltu istuttu, kun pomoni tuli mua pyytää mukaan tupakkakoppiin, palaverille. Siellä me tytön kanssa istuttiin, pieni koppi oli täynnä harmaata savua, sitten tuli toinen ja kolmas, nämä lähti pois. Vähän ajan päästä toinen tuli uudestaan ja sanoi tytölle on niin koukussa tupakointiin että pitää vähintään tunnin välein käydä tupakalla. Oltiin tupakkahuoneessa 45 min min ja sen jälkeen lähdettiin mun kotiini. Säädettiin vesi niin ettei tullut kuin kylmää vettä ettei suihkussa voinut käydä ja siinä sitten oltiin kumpikin, hiukset tuoksui tupakalle. Lisäksi pomoni oli laittanut mustaa karkkia hampaiden väliin ja yks kollega oli laittanut hampaiden koloihin mustaa kajaalia, näytti AIVAN hirveiltä.

Illalla sitten puhuttiin aiheesta ja mä itsekseni siinä sitten laskin ääneen kuinka paljon pomolla menee rahaa tupakointiin viikossa. Ja sanoin kuinka nopeasti hampaat mustuu. Ei lasta terveys kiinnosta, mutta ulkonäkö, se on kova juttu.

Seuraavana päivänä sitten mentiin taas työpaikalle ja hänen äitinsä sitten haki tytön sieltä kotiin. Ennen lähtöä tuli työkaveri näyttää kartonkia, jonka oli ostanut muistaakseen Thaimaasta. Jokaisen askin päällä oli valokuva tupakoitsijan jostain kropan osasta, esim hampaista, keuhkoista jne. Kummityttö suorastaan voi pahoin.

Koko vierailun aikaan olin muka etten tiennyt hänen polttavan ja ihan kirkkain silmin valehtelin hänelle etten ole kertaakaan edes maistanut.

Kun äiti ja tyttö ajoivat kotiin, oli tyttö ollut koko matkan ihan hiljaa. Mutta tämän jälkeen ei ole kuulemma polttanut. Nyt kummityttöni on yli 20 v, mun on monta kertaa pitänyt kysyä siitä tupakoinnista ja mun luona vierailusta, pitääkin seuraavan kerran aiheesta jutella.