Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelleni äsken että jätän sen
09.06.2013 |
tai että haluan erota. Mies pitäisi mut hinnalla millä hyvänsä, saisin käydä vieraissa jne kunhan en vaan jätä. Nyt se nukkuu tuossa sohvassa kerällä ja haluaisin vaan ottaa sen syliin:( Koitan pysyä tiukkana tällä kertaa. Ei tämä tästä tahdon voimalla paremmaksi muutu kuitenkaan, yritetty on. Kun mies herää, on luultavasti niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja yrittää kahta kauheammin. En kuitenkaan usko että mua rakastaa, sen jotenkin vaistoaa siitä miten sen sanoo.
Itse en jaksa enää tätä ahdistusta, haluan olla vapaa. Mutta vielä vähemmän kestän tätä erosta aiheutuvaa ahdistusta. En tiedä miten tämän tehdä vai annanko taas periksi ja teeskentelen että kaikki on hyvin.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi v***u mikä looseri.
Tollaset just antaa miehille huonoa nimeä. Itse sanoisin, että antaa heittää jo eikä tartte vinkua takaisin.
Zeesus ei ihme, että kaikenlaiset feministit polkee nyssykät jalkoihinsa mennen tullen nykyään jos tollasia oikeasti on.
Epäilen (toivon) kuitenkin provoksi.
hei,minulla on ihan täysin sama tilanne. sillä erotuksella että muista kumppaneista ei olla keskusteltu sanallakaan. koen vaan ettei me olla ment to be. mutta mies on niin raukka ja kiintynyt minuun..en pysty lähtemään. kysymyksessä on siis eri elämänarvot ja eri uskonto.
Kai sitä aikuinen ihminen osaa lähteä jos ei halua olla yhdessä. Mitä siinä on vinkumista.
selvästikään kaikki vastaajat ei ät ymmärrä sellaista tilannetta mitä tässä eletään. joskus mies tai nainen on todella kiintynyt kumppaniinsa ja kun todellisia suuria ongelmia kuten pettämistä tai hakkaaamista yms ei ole, on hyvin vaikea perustella itselleen tai toiselle eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Itse olen ollut sinkkuna jo vuosia, joten mun on sua turha neuvoa.. Mutta varmaan tiedät itse vastauksen :)
Ja lapsia teillä ei varmasti ole? ...sitten vasta olisi hankalaa.....lupaan! Tuossa tilanteessa voisi vain pakata ja mennä (jos ei oo lapsia siis).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi helppo pakata ja mennä jos asunto olisi miehen, mutta se on minun ja lasten joten mies on se jonka pitäisi mennä. Lapset siis ovat minun, ei yhteisiä.
En tiedä mikä minun ongelmani on, se etten pysty satuttamaan toista? En halua aiheuttaa kipua. Vaikka oikein olisi erota. En vaan halua enää elää parisuhteessa, en ehkä koskaan. Luulin haluavani. En halua taas antaa periksi vaikka toisaalta toivon että tunteeni muuttuisivat ja kaikki olisi taas hyvin.
ap
ap menkää ihmeessä pariterapiaan, auttaa kovasti tuossa tilanteessa, pääsette keskustelemaan asiasta ja perustelemaan, jos miehesi on läheisriippuvainen eikä rakasta sinua, et voi holhota häntä koko elämääsi.
Miksi uhkailet erolla jos et kuitenkaan ole sitten valmis eroamaan.