Mitä vaatia mieheltä joka elättää?

Minä kun olin kotiäitinä, pidin itsestäänselvänä että työnjako on sellainen ettei miehen tarvitse kotitöihin ja lastenhoitoon koskea. Että minä teen ne, se on minun työpäiväni ja hänen työpäivänsä on se rahan tienaaminen duunissa. 

Toisaalta minä en kokenut kodin ja lasten hoitoa yksin mitenkään raskaaksi, päinvastoin, minulle se oli rentoa ja ihanaa aikaa elämässä. Jos olisi esim. oma terveys huono, sairas lapsi tms niin sitten varmaan olisi voinut apua kaivata mieheltä kotonakin. 

Tottakai voi toivoa isänkin osallistumista lastenhoitoon. Se luo sidettä heidän vällilleen. Kodinhoito voi vaikka olla äidin harteilla, jos syyllisyyttä muuten tuntee.

Tossa on vaan se ongelma, että äidin työpäivä kestää 24/7 ilman lomia ja taukoja, miehen sen 8/5.

Meillä toimii systeemi, että mä hoidan muksut kun mies on töissä (työmatkoineen mies poissa aamuseiskasta iltakuuteen-puoli seiskaan), tämän jälkeen hän ottaa päävastuun lapsista,yleensä mä olen siinä mukana mutta saatan joskus lähteä rauhassa asioille, lenkille, saunaan, tapaamaan ystäviä tms. Viikonloppuna sellainen 50-50 -systeemi. Jonkun mielestä saattaisi olla liikaa vaadittu raskaan työpäivän jälkeen, mut eipä ikinä ole tullut miehelle mieleen valittaa, nauttii lastensa kanssa olosta. Mä tosin ilmoitin miehelle jo hyvissä ajoin ennen perheen perustamista ettei mun intresseissä todellakaan ole ryhtyä miksikään pullantuoksuiseksi kotiäidiksi, eli eipä tämätullut myöskään minään yllätyksenä hänelle...

eli vastatakseni siihen alkuperäiseen kysymykseen, riippuu ihan siitä kuka sitä muksua tahtoi ja miksi, ja mitä te olitte siitä lapsenhoidosta keskenänne keskustelleet. Jos lapsi oli teidän yhteinen päätös ja mies antanu ymmärtää että hänkin tahtoisi aktiivisesti lapsen elämään osallistua, niin ei mun mielestä ole ollenkaan väärin olettaa etteikö mies osallistuisikin. 

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 12:35"]

Tossa on vaan se ongelma, että äidin työpäivä kestää 24/7 ilman lomia ja taukoja, miehen sen 8/5.

[/quote]

Nää on aina yhtä hauskoja kommentteja - sulle pitäisi antaa mitali :)

Isän pitäisi siis herätä yöllä hoitaman vauvaa, jotta äiti saa nukkua? Sitten sen miehen pitäisi jaksaa lähteä aamulla töihin tienaamaan perheelle leipää? No ei todellakaan!

Se, joka on kotona tai tekee lyhyempää työpäivää, tekee sitten kotitöitä ja lastenhoitoa enemmän eikä niin, että kotityöt ja lastenhoito aina tasa-arvon nimissä puoliksi vaikka elannonhankkiminen ei puoliksi menisikään.

Mielestäni perhe on kokonaisuus; elanto, kotityöt ja lastenhoito. Nuo kaikki kolme osa-aluetta lasketaan yhteen ja sitten puolitetaan eikä niin, että vain lastenhoito ja kotityöt puolitetaan.

Kotona ollessa ehtii vallan ja mainiosti hoitaa kotityöt ja lastenhoidon, jotta sitten illalla ja viikonloppuisin perheelle muodostuu yhteistä aikaa. 

Mä ihmettelisin enemmän sitä, että miksi miehet hankkii lapsia, jos niitä ei yhtään kiinnosta olla lapsen kanssa?

Itse olen naisena ymmärtänyt olla hankkimatta lapsia, koska minua ei kiinnosta lapsen kanssa oleminen. Olenkin vitsinä sanonut, että kyllähän mä isäksi voisin ryhtyä, mutta en ikinä äidiksi. Ja oikeastaan vähän vastaavassa hommassa nyt olenkin - äitipuolena. Musta lapset on ihan ok, mutta en halua olla päävastuussa niistä. Nyt olen vasta kolmantena vastuullisena aikuisena isän ja äidin jälkeen.

Ei tuollaiseen kannata suostua. 50/50 jaatte kotityöt ja lapsenhoidon. Sinäkin teet samaan aikaan sen 8 tuntia mitä ukkosi ja loppu 16 tuntia menee sitten tasan elikkä jos hoidat yölläkin niin ajan sen muun ajan hoitaa sitten ukkosi. 

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 13:24"]

Isän pitäisi siis herätä yöllä hoitaman vauvaa, jotta äiti saa nukkua? Sitten sen miehen pitäisi jaksaa lähteä aamulla töihin tienaamaan perheelle leipää? No ei todellakaan!

Se, joka on kotona tai tekee lyhyempää työpäivää, tekee sitten kotitöitä ja lastenhoitoa enemmän eikä niin, että kotityöt ja lastenhoito aina tasa-arvon nimissä puoliksi vaikka elannonhankkiminen ei puoliksi menisikään.

Mielestäni perhe on kokonaisuus; elanto, kotityöt ja lastenhoito. Nuo kaikki kolme osa-aluetta lasketaan yhteen ja sitten puolitetaan eikä niin, että vain lastenhoito ja kotityöt puolitetaan.

Kotona ollessa ehtii vallan ja mainiosti hoitaa kotityöt ja lastenhoidon, jotta sitten illalla ja viikonloppuisin perheelle muodostuu yhteistä aikaa. 

[/quote]

Hmm. Jos isä on poissa kotoa vaikka sen 8 tuntia päivässä, niin sen ajanhan äiti hoitaa lasta/kotia yksinään ja isä puolestaan töitä yksinään. Joten muina aikoina lasten ja kodin hoitamisen tulisi kyllä mennä puoliksi. Jos jonkun pitää herätä yöllä, lienee kätevintä että herääjä on se, jonka elämä ei ole ulkoisien aikataulujen säätelemää, siis kotona oleva puoliso. Mutta sitten työssäkäyvä puoliso voisi työpäivän jälkeen tehdä vastaavasti jotain, että toinen saa vaikka illalla nukkua univelat pois.

Tällä mallilla asiat sujuvat suhteellisen tasaväkisesti muuten, mutta ongelmaksi jää että kotona olevalle puolisolle ei kerry työstään eläkettä. Se pitää vielä jotenkin erikseen kompensoida hänelle. Jokainen pari ratkaiskoon itse, miten.

Ap:n otsikointi on harhaanjohtava, kun kyse ei ole pariskunnasta jossa toinen osapuoli on jatkuvasti vain kotona. Sellaisessa tilanteessa olisi selkeintä, että palkkatyössä käyvä maksaa kodin hoitamisesta palkkaa sen vaativuuden ja siihen käytetyn ajan mukaan, jotta eläkkeitäkin kertyy normaalisti molemmille. Jos palkkatyössä käyvä lisäksi maksaa yhteisiä menoja toista enemmän, on oikeudenmukaista että hän saa sitten enemmän vapaa-aikaakin.

Itselläni on kokemusta sekä elättäjänä toimimisesta että koti-isyydestä ja voin sanoa, että paljon mieluummine menen rättiväsyneenä töihin kun koetan silmät ristissä keksiä lapsille aktiviteettia koko päiväksi.

Minäpä kerron, miten meillä tehtiin, kun minä menin töihin vauva oli 5kk. Minä  hoidin yöt, koska imetin. Heräsin klo 6 vauvan kanssa ja laittauduin töihin.Vauva pyöri jaloissa.  Töihin 7:30, kotiin 16:15. Tuosta eteenpäin täysin vastuussa kodista ja lapsista (isompiakin oli). Siivoukset hoidin minä. 

Joten en pidä kohtuuttomana, että työssäkäyvä tekee jotain.  Mutta ei kaikkea! Kosto on meillä suloinen...minä olen nyt kotona ja nostan kädet ylös ja vetäydyn takavasemmalle, kun mies tulee  duunista.  Enkä herää yöllä, jos vauva nyt 11kk itkee,  menen sohvalle :D

Se on ihan yks ja sama onko toinen vaan töissä vai kummatkin, kun kerran se lapsi on hankittu, niin vastuu on 24/7 kummallakin. Oli sitten vapaapäivä tai työpäivä. Meillä toimii se, että minä menen lötköttämään hetkeksi, kun mies tulee kotiin töistä. Mies menee sen jälkeen lötköttämään, jos on väsy.

Sinä hoidat lasta ja teet kotityöt päivän aikana. Laitat lapsesi tarhaan ja menet töihin. 

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 12:17"]

Minä kun olin kotiäitinä, pidin itsestäänselvänä että työnjako on sellainen ettei miehen tarvitse kotitöihin ja lastenhoitoon koskea. Että minä teen ne, se on minun työpäiväni ja hänen työpäivänsä on se rahan tienaaminen duunissa. 

Toisaalta minä en kokenut kodin ja lasten hoitoa yksin mitenkään raskaaksi, päinvastoin, minulle se oli rentoa ja ihanaa aikaa elämässä. Jos olisi esim. oma terveys huono, sairas lapsi tms niin sitten varmaan olisi voinut apua kaivata mieheltä kotonakin. 

[/quote] Edelleytä kuitenkin että mies työn jälkeen on edes lapsensa kanssa. 

Yhdessä se lapsi on hankittu ja turha on tuntea mitään syyllisyyttä raha-asioista jos on vauvan kanssa kotona.

Minä hoidin kaikki kotityöt eli siivouksen, kokkauksen ja pyykit mutta mies kävi kaupassa tai sitten käytiin yhdessä.

Iltaisin ja viikonloppuisin hoidimme lasta/lapsia molemmat joko yhdessä tai erikseen.

Minkälainen isä-lapsisuhde syntyy jos mies käy vain töissä?

Meillä ainakin mies mielellään puuhasi jo vauvankin kanssa kaikenlaista kun oli jo työpäivän aikana tullut ikävä. Syötti, vaihtoi vaipat, kylvetti, leikki ja vei vaunukävelylle ym ym...

Meillä toimi se, että mä hoidin yöheräämiset ja pääasiassa lasten hoidon päivisin. Siivosin myös aina kunnon siivouksen perjantaina ennen kuin mies tuli kotiin, että saatiin molemmat tavallaan hieman levätä viikonloppuna. Miehen tultua töistä, alkoi mun aika, jos mä halusin. Oli kausia, kun kävin ahkeraan kuntosalilla, joskus lähdin vain ruokakauppaan yksin. 

Meillä oli käytössä myös se, että mä sain nukkua pitkään lauantaina ja mies sunnuntaina. Kummankaan nukkumisvuorona toinen ei herättänyt toista kuin ihan pakon edessä.

Mitään siivoamisia tai ruuanlaittoja en olis miehelle kehdannut jättää, koska olin kuitenkin kotona. Toki hän auttoi niissäkin, jos mä olin ollut kipeä tai koti sotkuinen ja vieraat kohta oven takana.

Vaatia?
Ainoastaan täysin narsistinen ja egoistinen ihminen vaatii puolisoltaan jotain. Toista ihmistä aidosti rakastava ja kunnioittava ihminen voi pyytää puolisoltaan jotain, jonka saaminen riippuu puolison halukkuudesta toteuttaa kyseinen pyyntö. Tähän yleensä vaikuttaa vastavuoroinen arvostus toista ihmistä kohtaan.

Vaatimusten esittäminen puolisolle on jo lähtökohtaisesti osoitus totaalisesta kunnioituksen puutteesta henkilöä kohtaan, eikä näinollen kuulu normaaliin terveeseen avioliittoon.

Joo, kyllä on aika kummallista jos mies ei halua hoitaa yhtään lapsiaan, mitä ihmettä se oikein ajattelee? Taitaa olla todella lapsellinen vielä itsekin, täysin kypsymätön isäksi.

Tehkää kuten parhaaksenne näette. Kannattaisiko jutella miehen kanssa asiasta?

Kaikista hupaisin työjaon, jonkq olen nähnyt niin on ollut seuraavanlainen. Maatalon isäntä päätti lisääntyä patalaiskan akan kanssa. Lapsi tuli, nainen makasi kotona minimi äitiyspäivärahalla, ei auttanut tilan töissä ja sysäsi lapsen monesti miehen kontolle. Mies ei saanut omia duunejaan tehtyä kunnolla, kun piti olla lapsenlikkana, kun emäntä juoksi pitkin kyliä pitämässä hauskaa ja "omaa aikaa" viettämässä kavereiden kanssa.

Meillä toimi hyvin systeemi, jossa molemmilla oli aitoa vapaa-aikaa yhtä paljon. "Työksi" laskettiin siis ansiotyö, kotityöt ja lastenhoito. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että molemmilla oli yksi vapaailta viikossa. Muu aika meni sitten joko kodin tai työn pyörittämiseen.

Samoin jaoimme tasan raha-asiat: sovimme summan, joka kummallakin on omassa, vapaassa käytössä. Muut tulot menivät perheen kassaan. Enemmän tienaava on vuosien mittaan vaihdellut.