Vauvojen ja taaperoiden vanhemmat

Joo, meillä ulkoillaan ennen päiväunia ja niiden jälkeen, mutta puistossa en käy, vaan omassa pihassa. Sateella emme ulkoile, ainakaan näin kesällä.

Joskus käydään kolmesti päivässä ulkoilemassa, joskus ei kertaakaan. Jos äiti siivoo, pyykkää, kokkaa, hoitaa lapset ja maholliset lemmikit, ni ei siinä tarttee joka päivä tuntitolkulla siellä ulkona riekkuu. Hyvä niitten lasten on oppii keksimään tekemistä sisälläki.

Meillä 2- ja 3-vuotiaat ovat ulkona syömistä ja päiväunia lukuunottamatta koko päivän. Aamulla saa pidäteltyä yleensä seitsemään asti piirrettyjen voimin, jotta ehdin itsekin jotain syödä ja tehdä. Sitten ovatkin ulkona lounaaseen saakka, hotkaisevat ruuan ja kaatuvat monen tunnin päiväunille. Päiväunien jälkeen ulkona taas päivälliseen saakka (usein vasta klo 18:00) ja siitä sitten kylpyyn ja nukkumaan. 

Välillä ollaan omassa pihassa, välillä mennään puistoon. Talvella saattaa jäädä montakin päivää välistä ettei ulkoilla ollenkaan, eikä kumpikaan lapsista ensimmäisen elinvuotensa aikana ole ulkoillut kuin pari kertaa. :-)

Missä ihmeen välissä tuollaiset koko päivän ulkoilijat esim. tekevät ruuan? Ei meillä ainakaan onnistu ulkoilu ruokaan asti, vaan kotiin pitää tulla viimeistään puolta tuntia ennen tekemään sitä ruokaa.

Me ulkoillaan yleensä yhden kerran. Iltapäivällä sitten välillä ollaan kotona ja välillä keksitään muuta ohjelmaa: lapset tykkää käydä kaupassa vanhempien kanssa, käväistään jossain kirpparilla, kirjastossa, kyläillään kavereilla tms.

Pääsääntösesti käydään kahdesti päivässä jossain esim. aamulla kaupassa/kerhossa(ovat nyt tosin kesätauolla) ja illalla puistossa. Lapsi on energinen tapaus, menee sisällä hommat levottomiksi jos ei ole tarpeeksi tekemistä. On itselle helpompaa mennä sinne ulos kuin keksiä illaksi suht rauhallista tekemistä sisällä.

Aina ei toki jaksa..

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 22:28"]

Missä ihmeen välissä tuollaiset koko päivän ulkoilijat esim. tekevät ruuan? Ei meillä ainakaan onnistu ulkoilu ruokaan asti, vaan kotiin pitää tulla viimeistään puolta tuntia ennen tekemään sitä ruokaa.

Me ulkoillaan yleensä yhden kerran. Iltapäivällä sitten välillä ollaan kotona ja välillä keksitään muuta ohjelmaa: lapset tykkää käydä kaupassa vanhempien kanssa, käväistään jossain kirpparilla, kirjastossa, kyläillään kavereilla tms.

[/quote]

#4 vastaa: valmistelen etukäteen niin paljon kuin mahdollista. Esim. perunat kuorin valmiiksi kattilaan, keitän satsin kiehuvaksi ja sammutan levyn. Kansi päälle. Kun tullaan sisään, ovat ne juuri sopivan kypsiä. Kastike/lihapullat tehty edellisenä iltana tai samana aamuna. Ja usein teen edellisiltana uunissa kypsennettävää ruokaa, josta riittää pariksi päiväksi. Pastakastikkeen tekemisessä ei mene kauempaa kuin pasta kiehuu, sen ehtii tehdä sisään tultuakin. Salaatti/raaste ei myöskään vie kauaa.

Jos lapset ovat hurjan väsyneitä ja nälkäisiä (ulkona pientä evästä mukana), niin silloin mennään päiväunille voileipä-hedelmä-jogurtti-muro-linjalla ja syödään tuhdimmin illalla. Hyvin toimii ja ehtii. Meillä myös lasten isä ulkoilee lasten kanssa päivällisaikaan, eli ehdin silloin tehdä monimutkaisempaa sapuskaa ihan rauhassa.

No ei todellakaan käydä joka päivä kaksi kertaa ulkona paitsi ehkä poikkeustapauksissa, jos sattuu olemaan energiaa ja luppoaikaa. Aina ei käydä edes sitä yhtä kertaa. Saattaa mennä helposti useampikin päivä, ettei käydä yhtään missään, ellei ole ihan pakko. En ole ottanut stressiä ulkoilusta pelkän ulkoilun vuoksi, vaikka jotkut ovat yrittäneet painostaa siihen. Elämässä on muutakin kuin puistoissa maleksiminen, vaikka joskus puistoilukin voi olla ihan hauskaa, mutta mielestäni aika yliarvostettua sosiaalisen elämän kannalta. Tottakai se lapsi haluaa ja vaatii päästä ulos sitä useammin mitä useammin vanhemmat ja muut ovat opettaneet hänet ulkoilemaan. Mielestäni lapselle on ihan hyvä oppia arvostamaan myös kotona oloa ja oppia se, että prioriteeteissa tulee ensimmäiseksi työt ja vasta sitten huvit, jos niille jää aikaa. Ulkoilu on silloin lapselle jotain spesiaalia eikä jotain arkipäiväistä. Yleensä me ulkoillaan vasta päiväunien jälkeen. Siihen mennessä on saatu hoidettua kotona kokkailut, perussiivoukset ja saatu syötyäkin jotain, jotta kannattaa lähteä mihinkään puistoon.

aamupalan ja lounaan väli ollaan ulkona. Ruuan jälkeen puuhaillaan sisällä jotain rauhallisenpaa ja päivällisen (klo 17) jälkeen ulos iltapalaan saakka. 

Kesällä mennään välillä ulos vielä ennen päivällistäkin.