Lue keskustelun säännöt.
Kun ennen tyttö oli poikamainen, se sai olla
26.06.2013 |
Kun ennen tyttö oli poikamainen, se sai olla poikamainen tyttö ja kiipeillä jätkien kanssa korkeissa puissa. Aikuisena se oli viehättävä normaali heteronainen. Nykyään sen päähän pitää ruveta jo päiväkodissa takomaan, että sä olet transsukupuolinen ja oikeasti poika. 15-vuotiaana se jo työllistää ison joukon erilaisia kuraattoreita ja muita asijantuntijoita, 20-vuotiaana se tappaa itsensä.
Kommentit (16)
Juu, esim. isoäitini aikaan tytöt saivat rauhassa olla poikamaisia, tai miten se menikään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten tyhmyys välillä järkyttää, muuta ei voi aloituksesta sanoa. Toivottavasti sitä ei oltu tehty tosissaan.
Mun mielestä kokemus on kyllä ihan toinen. Olen 1970-luvun lapsi, ja minusta lapsuudessani ei todellakaan tyttö saanut olla poikamainen, vaan hänet yritettiin väkisin taivuttaa sukupuolistereotyyppinsä mukaisiin rooleihin ja käytökseen, ja jos hän ei tahtonut taipua, leimattiin hankalaksi häiriköksi käytöksestä, joka pojalta olisi ollut täysin sallittua ja hyväksyttyä.
Ei ihan oikeasti nykyisin tavallista rasavilliä poikatyttöä kukaan transsukupuoliseksi ala leimata, vaan hän saa sitten olla semmoinen vähän vilkkaampi tyttö joka leikkii vaikka autoilla mieluummin kuin nukeilla.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 12:20"]
Mun mielestä kokemus on kyllä ihan toinen. Olen 1970-luvun lapsi, ja minusta lapsuudessani ei todellakaan tyttö saanut olla poikamainen, vaan hänet yritettiin väkisin taivuttaa sukupuolistereotyyppinsä mukaisiin rooleihin ja käytökseen, ja jos hän ei tahtonut taipua, leimattiin hankalaksi häiriköksi käytöksestä, joka pojalta olisi ollut täysin sallittua ja hyväksyttyä.
Ei ihan oikeasti nykyisin tavallista rasavilliä poikatyttöä kukaan transsukupuoliseksi ala leimata, vaan hän saa sitten olla semmoinen vähän vilkkaampi tyttö joka leikkii vaikka autoilla mieluummin kuin nukeilla.
[/quote]
Minäkin synnyin 70-luvulla ja jos oli poikatyttö niin siitä vaan. Koskaan en saanut mitään palautetta asiasta ja poikia pyöri ympärillä vaivoiksi asti. Olet tainnut asua vasemmistolaisperheessä, heillä kun oli 70-luvulla kaikki asiat sekaisin, usein myös lastenkasvatus, talous, työllistyminen jne.
Olet oikeassa AP. Poikalapsille kyllä puetaan mekkoja "sukupuolineutraalin kasvatuksen" oppien mukaan, mutta tyttölapsilta se kielletään koska "maskuliininen sukupuolirooli on niin ahdasmielinen ja rajoittava". Päiväkodin opettajat ovat tyypillisesti naisia mistä tämä vääristymä juontuu. Feminismiaate on kiihdyttänyt tätä prosessia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No musta tässä aloituksessa on vinha perä, tosin ensin ajattelin tän olevan jatkoa jollekin toiselle ketjulle "kun ennen poika oli tyttömäinen se piti vääntää pojaksi keinolla millä hyvänsä ja opettaa ettei mies saa olla herkkä ja nyt sille aletaan hokemaan että olet tyttö" tms.
Mun kokemus todellakin poikatyttönä on se, että sain olla sitä ihan rauhassa 70-luvulla eikä mua väännetty toiseen muottiin. Ja mun vanhempani olivat varmasti vanhoillisia, mutta isä kai halusi pojan, joten hän tuntui tukevan mun poikamaista käytöstäni. En mä jotenkin ole koskaan tajunnut että tytöillä olisi ollut tässä suhteessa ongelmia, olen luullut että he ovat saaneet pukeutua housuihin ja leikata tukan lyhyeksi ja kiipeillä puissa.
Enkä edes ymmärrä että siinä olisi kukaan ajatellutkaan sitä mahdollisuutta että olisin ollut transsukupuolinen, ja kaikkein viimeksi olisin varmaan halunnut että mua olisi ruvettu siinä psykologisoimaan ja "tukemaan" hokemalla että "joo, kyllä sinulla on oikeus mennä kouluun housuissa ja leikata tukkasi siiliksi, koska voihan olla että oletkin sisäisesti poika ja jos haluat niin voimme tilata sinulle tekokikkelin housuihisi."
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 12:20"]
Mun mielestä kokemus on kyllä ihan toinen. Olen 1970-luvun lapsi, ja minusta lapsuudessani ei todellakaan tyttö saanut olla poikamainen, vaan hänet yritettiin väkisin taivuttaa sukupuolistereotyyppinsä mukaisiin rooleihin ja käytökseen, ja jos hän ei tahtonut taipua, leimattiin hankalaksi häiriköksi käytöksestä, joka pojalta olisi ollut täysin sallittua ja hyväksyttyä.
Ei ihan oikeasti nykyisin tavallista rasavilliä poikatyttöä kukaan transsukupuoliseksi ala leimata, vaan hän saa sitten olla semmoinen vähän vilkkaampi tyttö joka leikkii vaikka autoilla mieluummin kuin nukeilla.
[/quote]
Minäkin synnyin 70-luvulla ja jos oli poikatyttö niin siitä vaan. Koskaan en saanut mitään palautetta asiasta ja poikia pyöri ympärillä vaivoiksi asti. Olet tainnut asua vasemmistolaisperheessä, heillä kun oli 70-luvulla kaikki asiat sekaisin, usein myös lastenkasvatus, talous, työllistyminen jne.
[/quote]
En asunut vasemmistoperheessä ja talous ja työllistyminen meillä oli oikein hyvin. Itse asiassa kotona sainkin pääosin olla sellainen kuin olin, mutta koulussa törmäsin karuun faktaan, että tytön oletetaan olevan ujohko, kiltti ja hiljainen, ja jos hän haluaa leikkiä rajuja leikkejä poikien tapaan ja on äänekäs, niin se on vähintään paheksuttavaa, joskus jopa rangaistavaa (muistan äitinikin joskus puhuneen opettajalle siitä että hänestä joku jälki-istunto oli hänestä aika kyseenalainen, että olisikohan kukaan POIKA saanut sellasiesta teosta jälkkäriä). Meillä oli kyllä ala-asteella opettajana lähes eläkeikäinen lestadiolainen, se saattoi vaikuttaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riehakkaan poikamaista tyttöä ei mun kokemusteni mukaan yritetä leimata transsukupuoliseksi vaan tuhmaksi. Riehakkaan poikamaiset pojat ovat poikia, samalla tavalla käyttäytyvät tytöt ovat huonokäytöksisiä.
Mun paras kaverini lapsena (70-luvun lopussa) oli tyttö. Oltiin monta vuotta leikitty samoja poikien juttuja kunnes jossain vaihessa tajusin että sehän olikin tyttö. Sen vanhemmatkin kutsui sitä lempinimellä joka oli pojan nimi. Ja ei, siitä ei kasvanut rekkalesboa. Ihan normi hetero.
Puolisoni siskon tyttö on 7v ja melkoinen poikatyttö sekä ulkoisesti että ajatuksiltaan. Leikkii poikien juttuja veljensä kanssa eikä ole ikinä pitänyt nukeista ja kotileikeistä eikä prinsessamekoista. Pienempänä tyttöä luultiin isoveljeksi... jonka aina korjas "eiku sisko". Tosin nyt vanhetessaan on kyllä saanut ihan selkeitä naisen piirteitä eikä sitä varmaan enää pojaksi luulla. Niin... pointti oli että kyllä hän ainakin saa olla ihan itsensä näin 2010-luvullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 12:20"]
Mun mielestä kokemus on kyllä ihan toinen. Olen 1970-luvun lapsi, ja minusta lapsuudessani ei todellakaan tyttö saanut olla poikamainen, vaan hänet yritettiin väkisin taivuttaa sukupuolistereotyyppinsä mukaisiin rooleihin ja käytökseen, ja jos hän ei tahtonut taipua, leimattiin hankalaksi häiriköksi käytöksestä, joka pojalta olisi ollut täysin sallittua ja hyväksyttyä.
Ei ihan oikeasti nykyisin tavallista rasavilliä poikatyttöä kukaan transsukupuoliseksi ala leimata, vaan hän saa sitten olla semmoinen vähän vilkkaampi tyttö joka leikkii vaikka autoilla mieluummin kuin nukeilla.
[/quote]
Minäkin synnyin 70-luvulla ja jos oli poikatyttö niin siitä vaan. Koskaan en saanut mitään palautetta asiasta ja poikia pyöri ympärillä vaivoiksi asti. Olet tainnut asua vasemmistolaisperheessä, heillä kun oli 70-luvulla kaikki asiat sekaisin, usein myös lastenkasvatus, talous, työllistyminen jne.
[/quote]
Paskapuhetta, et taida tietää mistä puhut. Itse olen yrittäjäperheestä kotoisin. Todellakin 70-luvulla oli koulussa ihan eri normit tytöille ja pojille. Varsinkin se oli ihan liikaa, että tyttö joka ei todellakaan tehnyt läksyjä sai jatkuvasti parhaat numerot.
Itse taidat olla ollut tyrkky, joka kuvitteli jostain syystä olevansa poikatyttö.
Mun kokemuksen mukaan myös koulussa 70-luvulla se huono käytös, liika riehakkuus ja läksyjen tekemättömyys rangaistiin ihan samalla tavalla, se ei kuulunut yhtään sen enempää poikien kuin tyttöjenkään sallittuun käytökseen. Ei mun mielestäni tarvinnut käyttäytyä huonosti ollakseni poikatyttö.
t 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikatyttömäisyys on oman kokemukseni mukaan ollut hyväksytty ja ehkä jopa hieman ihailtukin ominaisuus, mutta auta armias jos poikalapsella on tyttömäisiä piirteitä ja leikkejä. Vanhemmat kiemurtelee vaikeina ja repivät nuket ja lastenrattaat lapselta pois. Ihan turha väittää että ennen, sen enempää kuin tänäpäivänäkään, olisi osattu käsitellä oikein näitä "poikkeavia" luonteenpiirteitä ja leikkejä.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 12:20"]
Mun mielestä kokemus on kyllä ihan toinen. Olen 1970-luvun lapsi, ja minusta lapsuudessani ei todellakaan tyttö saanut olla poikamainen, vaan hänet yritettiin väkisin taivuttaa sukupuolistereotyyppinsä mukaisiin rooleihin ja käytökseen, ja jos hän ei tahtonut taipua, leimattiin hankalaksi häiriköksi käytöksestä, joka pojalta olisi ollut täysin sallittua ja hyväksyttyä.
Ei ihan oikeasti nykyisin tavallista rasavilliä poikatyttöä kukaan transsukupuoliseksi ala leimata, vaan hän saa sitten olla semmoinen vähän vilkkaampi tyttö joka leikkii vaikka autoilla mieluummin kuin nukeilla.
[/quote]
Mulla taas täysin päinvastainen kokemus. Ehkäpä suurin syy tuossa on sitten ne omat vanhemmat ja heidän asenteensa.
Itse olin kovinkin poikamainen, samoin yksi siskoni. Ja saimme olla, saimme rassata mopoja naapurin poikien kanssa, rakentaa majat, olla niin kurassa kuin ihminen kurassa voi olla, välillä.
Tosin, oli mulla silti tyttöjenkin leikit, nukenvaunut ja nukke. Ja ne pojat leikki niilläkin. En mä tiedä, ei se ollut silloin mikään vastaava ongelma kuin nykyään koetaan olevan. Kotileikit ja rosvo-poliisi -leikit meni sujuvasti limittäin, vuoron perään jne.
Tietty oli ne, että kun lähdettiin juhliin oli mekko päällä jne. mutta se kuului asiaan. Mutta eipä mulle oikein ikinä sanottu että en saa tehdä jotain vain siksi että olisin tyttö. Joskus on kielletty sen takia että teko olisi ollut äärimmäisen typerä tai vaarallinen, kaikille.
Ihan nais-ihminen minusta tuli, kahden tytön äiti. Enkä ole heillekään sanonut, että jotain asiaa eivät saisi kokeilla tai tehdä vain siksi että ovat tyttöjä. SE on mielestäni typerin peruste mihinkään.
Ja eräälle pienelle pojalle olen antanut vanhat vauvanukkeni lainaan, hänellä kun on hirvittävä hoivavietti mutta ei mitään mitä paijata. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös 70-luvun lapsi ja just tuollainen poikatyttö.
En sitten tiedä johtuuko siitä, että olen syvältä maaseudulta, mutta ei se ollut kenellekään mikään "juttu" että pukeuduin kuin poika ja kaikin puolin näytin pojalta. Kavereita oli niin tytöissä kuin pojissa. Toisaalta muutenkin leikittiin kaikki mitä sattuu, ei ollut mitään "ikärajoja" saati sukupuolirajoituksia. Jokainen sai olla sellainen kuin oli eli ihan vain lapsi, ilman mitään leimoja mihinkään suuntaan.
Tai no, toki oli tiettyjä juttuja, tytöt käyttää hameita ja pojat pissaa seisaaltaan.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 14:10"]
Mun kokemuksen mukaan myös koulussa 70-luvulla se huono käytös, liika riehakkuus ja läksyjen tekemättömyys rangaistiin ihan samalla tavalla, se ei kuulunut yhtään sen enempää poikien kuin tyttöjenkään sallittuun käytökseen. Ei mun mielestäni tarvinnut käyttäytyä huonosti ollakseni poikatyttö.
t 8
[/quote]
Täydellisen samaa mieltä ja samaa kokemusta.
Ehkä me poikatytöt ei vaan sitten huomattu sitä ympärillä olevaa kyräilyä ja suunnatonta leimaamista, mitä osaksemme saimme, kun kerta muilla tuntuu olevan niin erilainen kokemus asiasta kuin meillä, jotka sitä todellisuutta elimme.
-16-
hehehe just joo