Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako teistä nyt niin kamalan pahalle?
20.05.2013 |
Tapasin mieheni kanssa ollessani 18-vuotias ja hän oli vielä 29v, melkein kolmekymmentä, täytti seuraavassa kuussa..
4kk tuntemisen jälkeen aloimme seurustelemaan. Samana vuonna minä täytin 19v ja mies 31v.
Seurusteltuamme vuoden muutimme avoliittoon samana vuonna kun minä täytin 20v ja mies 32v.
6kk asuttuamme avoliitossa aloimme yrittämään ensimmäistä lastamme kun minä olin 20-vuotias ja mies vielä 31-vuotias. Raskauduin 4kk yrittämisen jälkeen.
Perhe meistä tuli kun minä olin 21v ja mies 32v.
Nyt ikää minulla 25-vuotta ja mies 37-vuotias ja meille on siunaantunut myöskin toinen lapsi vuosi sitten. :)
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla itsetunto-ongelmia, vai miksi pitää kysyä tällaista? Joillekin se on normaalia, joillekin ei. Jokainen toimii omalla tavallaan. Johan vain on onnellinen ja tekee juuri niin kuin itselleen sopii ei muulla ole väliä.
Tätä varmastikaan ei täällä kannata ääneen sanoa mutta minä olin 14 kun tapasin mieheni joka oli tuolloin 24-vuotias. Kyllähän mies tietenkin järkyttyi ja säikähtikin kun viimein uskalsin kertoa ikäni. Jotenkin suhde kuitenkin alkoi ja jatkui isäni valvovan silmän alla. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ikäero ei tietenkään tunnu miltään mutta alussa hankaloitti. Minusta tilanteessasi ei ole mitään erikoista. :)
Ei. Mun vanhemmat tapasivat, kun äiti oli 19v ja isä 29v. Kihloihin menivät puolen vuoden kuluttua tapaamisesta. Naimisiin tosin ehtivät vasta 10 vuoden jälkeen, jolloin ensimmäinen lapsikin oli jo tulossa.