Olen 28-v. äidinkielen opettaja lukiossa, haluatko kysyä minulta jotain?
Opetan äidinkieltä neljättä vuotta monen sadan oppilaan lukiossa, olen 28-vuotias. Haluatko kysyä minulta jotain?
Kommentit (57)
"Olen 28-v. äidinkielen opettaja lukiossa, haluatko kysyä minulta jotain?"
Tämän oikea kirjoitusasu on: Olen 28-vuotias lukion äidinkielenopettaja. Haluatko kysyä minulta jotakin?
Ettes perkele vaan ole mikkään valeopettaja!
Moikka!
Minulla olisi sinulle kysymys, johon mielelläni kuulisin vastauksen.
Opiskelen ammattikoulussa viimeistä vuotta ja minulla on nyt opinnäytetyö edessä.
Minulla on kuitenkin ongelma lähteiden merkitsemiseen liittyen.
Tiedän, että kaikki lähteet merkitään työn loppuun listaksi. Tiedän myös, että jos käytetään suoraa lainausta, niin lähdemerkintä tulee heti kyseisen lauseen loppuun. MUTTA
ongelmani onkin, että jos esim. kirjoitan tekstin, joka vastaa kysymykseen " Mitä on nuorten masennus ? " Siis jos vastaan tuohon kysymykseen OMIN SANOIN(tietysti tiedot olen hakenut esim. 2 kirjasta) mutta kerron omin sanoin niin kuuluuko minun laittaa tämän tekstipätkän loppuun heti esim noiden kahden kirjan lähteet vai tuleeko ne vasta sinne loppu lähdeluetteloon?
Miksi suomen kansa puhuu kaikki omat ja yleiset tekemiset SÄ TEET. ???????? järjetöntä . Sinä suomessa Viittaa yksittäiseen henkilöön. Kielioppi on heitetty kaatopaikalle
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 22:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 22:05"]
Luokassa on tottakai suosikkeja ja inhokkeja, sehän on täysin luonnollista, mutta yritän olla välittämättä asiasta. [/quote]
Totta kai kirjoitetaan erikseen.
[/quote]
Ja parisataa yhteen.
Joskus annan säälipisteitä oppilaille. Jos joku on hyvin lähellä hyväksyttyä arvosanaa, niin saatan vähän pyöristää numeroita ylöspäin, jos minusta tuntuu, että oppilas osaa asian, mutta ei osaa ilmaista itseään kunnolla. Luokassa on tottakai suosikkeja ja inhokkeja, sehän on täysin luonnollista, mutta yritän olla välittämättä asiasta. Arvosteluun en anna sen vaikuttaa, mutta jos haluan esim. jonkun oppilaista tekevän jonkin luottamustoimen, esim. hakevan toisesta luokasta jotain minun avaimillani, valitsen tietenkin oppilaaksi "suosikkini", jonka tiedän olevan luottamuksen arvoinen.
Minun tunneillani oppilaat eivät nukahtele ;) En ole koskaan joutunut herättelemään oppilaita. Ja koulun sääntöjen mukaan en annan oppilaiden syödä tunnilla - tosin eivät he sitä kovin usein yritäkään, sillä tietävät säännöt. Juoda annan.
Onko sinulla oma opetuskäyttöön tarkoittu fb-sivu (oman henk.koht. profiilin lisäksi opeprofiili) tai pidätkö opetusblogia? Tai joku muu tapa tehdä opettajuutta sähköisesti ja pitää yhteyttä oppilaisiin somessa?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 22:05"]
Luokassa on tottakai suosikkeja ja inhokkeja, sehän on täysin luonnollista, mutta yritän olla välittämättä asiasta. [/quote]
Totta kai kirjoitetaan erikseen.
Olen ottanut sen linjan, että en hyväksy oppilaita fb-kavereikseni. Kieltäydyin ehkä yhden tai kahden oppilaan ystäväpyynnostä, ja sen jälkeen sana kiiri, eikä kukaan sen jälkeen ole lähettänyt kutsua. Tosin olen muidenkin ihmisten suhteen tarkka, kenet hyväksyn tai pyydän fb-kaverikseni: minulla on noin 30 kaveria. En pidä blogia tai ole muutenkaan sosiaalisessa mediassa oppilaideni kanssa yhteydessä. (Tosin olen Facebookin kautta usein lähettänyt oppilaille viestejä, koko ryhmälle, mutta se onnistuu ilman fb-kaveruuttakin.)
Olet nuori, mutta saavuttanut jo paljon. Onko sinulla vielä (ammatillisia) tavoitteita? Millaisia?
Onko miehesikin opettaja?
Mitä mieltä äidinkielen opetustieteestä?
Olen ottanut myös sen linjan, että sosiaalisessa mediassa voin joskus olla välittämättä ns. pilkunviilaamisesta (tai voisin sanoa pahemminkin). Voin joskus heittäytyä niin villiksi, että kirjoitan "tottakai" tai ehkä jopa niinkin hullusti kuin "mä".
Ovatko suomalaiset nuoret naiskirjailijat oikeasti niin hyviä kuin "annetaan ymmärtää", vai halutaanko luoda lähinnä hypeä jolla myydä kirjoja, naistenlehtiä yms.?
Opettajan ammatin varjopuolia on, että uralla ei voi edetä kovin paljon. Rehtoriksi en halua. Tällä hetkellä olen tyytyväinen työhöni, sillä se on melko vaativaa, mutta katsotaan nyt, mitä 20 vuoden päästä ajattelen. Mieheni on englannin kielen kääntäjä.
tää voi kuulostaa tyhmältä, mutta onks sulla suosikki- tai inhokkikursseja (ja jos on niin mitkä)? :D vai opetatko kaikki tavallaan samalla asenteella?
Jos et hyödynnä somea yhteydenpitoon, miten jaat esimerkiksi kertausmateriaalia abeille tms.? Jonkin moodlen tai muun kautta vai ihan vain monisteina?
Olen sinua lähes kymmenen vuotta vanhempi äikänope, joka on törmännyt koulun nettifilttereihin ja luullut olevansa viimeinen ope ilman opetusblogia... Sentään sain verkkokeskustelun seiskakurssille tehtyä, ja se olikin menestys!
15
Äidinkielen opetustieteestä? Mitä tarkoitat?
Jotkin suomalaiset nuoret naiskirjailijat ovat mielestäni hyviä, ja jotkut taas todella huonoja. Hyväksi sanoisin esim. Vilja-Tuulia Huotarisen. Rakastan kirjallisuuden opettamista, ja usein jopa kerron oppilaille omia mielipiteitäni kirjoista. Toki painotan, että ne ovat omia mielipiteitäni, ja sanon, että klassikoita ei synny aivan turhan takia. Mutta itse on juurikaan välitä suomalaisesta nykykirjallisuudesta - mielestäni maailmalla on paljon parempaakin luettavaa.
Millainen ilmapiiri opettajanhuoneessa on? Onko kova elintasokilpailu? Opethan saavat samaa palkkaa, mutta "mun mies"...
Onko teillä rikkaiden perheiden koululaisia? Erottuvatko mitenkään?
Voisitko kuviella tekeväsi työtäsi ulkomailla?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 23:03"]
Narisetko? Valmistuin itse opettajaksi lähes 40-vuotiaana ja järkytyksekseni huomasin, että nuorehkot naiset on pahimpia valittajia. Jatkuva virsi siitä, kuinka työ on maailman kamalinta ja huonoiten palkattua. Lisäksi narisevat tauotta siitä, kuinka heitä vaivataan ties millä. Tekisi mieli alkaa karjua, että meillähän on "puolipäivätyö", joten sen päälle kuuluukin duunia ja voihan sinne Salen kassalle mennä nauttimaan kivasta työstä hyvällä palkalla.
Vanhat naiset ei rutise tai miehet. Naiset about 30v. on pahimpia. Tämä kokemus kolmesta koulusta ja kysyin kerran parilta tutulta miesopelta asiasta ja nuo mietittyään hetken alkoi nauramaan samaa, että se on totta. Nuoret naiset on kaikista negatiivisimpia siihen työhön ja päälle tarkimpia, ettei vaan saa vaatia mitään ylimääräistä ja kaikki muu työ on niin hirveän väärin.
Itse en narise, kun olen tehnyt elämässä muitakin töitä. Suo siellä, vetelä täällä jne. Entinen työni oli sitä paitsi raskaampaa, vaikka parempaa palkkaa sainkin. Sitä vaan ei viitsi sanoa niille narisijoille ääneen, että siellä kadehditulla yksityisellä on menokin kovempaa.
[/quote]
Yritän välttää turhista asioista valittamista, sillä oikeasti rakastan työtäni. Kyllä vain, enkä vaihtaisi sitä mihinkään :)