Vapaaehtoisesti lapseton sinkku haluaakin adoptiolapsen
Tuollainen tapaus löytyy tuttavapiiristä. Kyseessä yli 40-v. eronnut nainen. Tuli mieleen tuosta toisesta vapaaehtoisesti lapseton -keskustelusta.
Taustalla hänellä siis avioliitto vapaaehtoisesti lapsettoman miehen kanssa. Miehelle iski 4-kympin kriisi ja löysi uuden nuoremman naisen. Vapaaehtoinen lapsettomuuskin peruuntui ja elelee nykyään pikkulapsiarkea nuoren vaimonsa kanssa.
Näinkin voi käydä. Päälle 4-kymppisten miesten on tietysti hieman helpompi peruuttaa vapaaehtoinen lapsettomuus kuin samanikäisten naisten.
Jos siis jotkut suhtautuvat hieman epäillen vapaaehtoisesta lapsettomiin, niin se varmaan johtuu tämäntyylisten tapausten todistamisesta. Kyse ei siis ole siitä, että jonkun mielestä kaikkien olisi pakko hankkia lapsia, vaan siitä, että on nähnyt aika paljon tapauksia, joissa mieli onkin myöhemmin muuttunut.
Omassa tuttavapiirissäni oli 20-25-vuotiaana valtava määrä ihmisiä, jotka "eivät koskaan halua lapsia". Melkein kaikilla on nykyään lapsia.
Kommentit (13)
Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Sanoa, ettei halua lapsia juuri nyt, kun kuitenkin aidosti tuntee, ettei halua niitä koskaan? Tai jopa hankkia ne lapset jo nuorena siltä varalta, että myöhemmin kaduttaa?
Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Sanoa, ettei halua lapsia juuri nyt, kun kuitenkin aidosti tuntee, ettei halua niitä koskaan? Tai jopa hankkia ne lapset jo nuorena siltä varalta, että myöhemmin kaduttaa?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:24"]
Mitäs tuohon voi sanoa. Silleen se elämä heittelee. Onko mielestäsi ikävä asia, jos joku vanhemmaton lapsi saisi kodin suomalaiselta hyvältä naiselta (joka läpäisee adoptioprosessin, ymmärrtkö kuinka vaativaa se on)? Ja jos mies tuli katumapäälle niin se on hänen oikeutensa. Totta kai ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään! Miehellä ja naisella.
[/quote]
Ei olisi ikävä asia. Valitettavasti adoptiota hakevia pariskuntia on niin paljon ja jonot niin pitkiä, että tuskinpa kyseinen nainen enää adoptiolasta saa. Ikärajakin tulee jo vastaan ja sinkkuuskin vaikeuttaa.
Jos nainen siis haluaa muuttaa mieltään, se kannattaa tehdä reilusti alle nelikymppisenä. Mies ehtii muuttaa mieltään vaikka eläkepäivillään.
Minulla ei ole mitään vapaaehtoista lapsettomuutta vastaan, tarkoitukseni oli vain selvittää, miksi monet suhtautuvat asiaan hieman epäillen ja jopa huvittuneesti. Aika moni "ei koskaan lapsia" -tuttava nytkin on raskaana tai hoitaa vauvaa.
- ap
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:40"]
Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Sanoa, ettei halua lapsia juuri nyt, kun kuitenkin aidosti tuntee, ettei halua niitä koskaan? Tai jopa hankkia ne lapset jo nuorena siltä varalta, että myöhemmin kaduttaa?
[/quote]
Ihan sama minulle. Eihän se minun elämääni mitenkään vaikuta, jos joku ei halua lapsia. Tai haluaa myöhemmin, muttei saakaan.
Tarkoitukseni ei siis ole arvostella toisten valintoja, vaan selittää, miksi jotkut eivät ota ihan tosissaan vapaaehtoisesti lapsettomia. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa se, hankkivatko toiset lapsia vai ei. Mitään tuomitsemistahan tuollaisessa valinnassa ei ole. Siihen vain suhtaudutaan hieman epäillen juuri siitä syystä, että niin moni muuttaa lopulta mieltään.
- ap
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:24"]
Mitäs tuohon voi sanoa. Silleen se elämä heittelee. Onko mielestäsi ikävä asia, jos joku vanhemmaton lapsi saisi kodin suomalaiselta hyvältä naiselta (joka läpäisee adoptioprosessin, ymmärrtkö kuinka vaativaa se on)? Ja jos mies tuli katumapäälle niin se on hänen oikeutensa. Totta kai ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään! Miehellä ja naisella.
[/quote]
Ei olisi ikävä asia. Valitettavasti adoptiota hakevia pariskuntia on niin paljon ja jonot niin pitkiä, että tuskinpa kyseinen nainen enää adoptiolasta saa. Ikärajakin tulee jo vastaan ja sinkkuuskin vaikeuttaa.
Jos nainen siis haluaa muuttaa mieltään, se kannattaa tehdä reilusti alle nelikymppisenä. Mies ehtii muuttaa mieltään vaikka eläkepäivillään.
Minulla ei ole mitään vapaaehtoista lapsettomuutta vastaan, tarkoitukseni oli vain selvittää, miksi monet suhtautuvat asiaan hieman epäillen ja jopa huvittuneesti. Aika moni "ei koskaan lapsia" -tuttava nytkin on raskaana tai hoitaa vauvaa.
- ap
[/quote]
Tosta "adoptiojonosta". Nykyään esim on kiinan sn adoptio, jossa hakijat eivät ole jonossa, vaan lapsia ja vanhempia mätsätään. Ja myös yksinhakijat kelpaavat hakijoiksi, kunhan ensin adoptioneuvonnan käyvät ja luvan saavat.
En usko, en usko. Näin ei yksinkertaisesti VOI KÄYDÄ. Jokainen, siis jokainen Vapaaehtoisesti Lapseton hallitsee ja omistaa elämänsä 100% ja päättää itse kaikesta. Siis aivan kaikesta. Ehkä siis EHKÄ joku muuttaa mielestä MUTTA entäs sitten? Saahan sitä mielensä muuttaa. Jos ihminen maksaa veroja niin sitten valtion pitää tarjota ihmiselle lapsi jos ihminen myöhemmin haluaa.
Sinun ystäväsihän voi vielä saada omankin lapsen. Miestä etsimään tai spermapankkia. Monet nelikymppiset saavat omia lapsia, ei tarvitse olla adoptoitu.
Nelikymppisellä tosiaan alkaa adoptio jäädä haaveeksi, ellei sitten ole valmis ottamaan jo vähän vanhempaa lasta, esim. leikki-ikäistä tai koululaista. Lapsen sopeutuminen voi kuitenkin olla hankalampaa kuin pienemmän ja siten erityisen rankkaa yksinhuoltajalle, pitää olla hyvä apuverkostot ja itsellä todella hyvät voimavarat.
Aina voi adoptoida yksityisesti. Varsinkin, jos haluaa isomman lapsen plus mahdollisia sisaruksia tai sairaan lapsen, niin varmasti saa. Niinhän se yksi suomalainen rikospaikkatutkijakin adoptoi tyyliin kuusi lasta jostain päin Afrikkaa ja ihan yksin.
Tässä on esimerkki siitä, miksi kannattaa olla pidättyväinen asioidensa jakamisessa ja harkita, kenelle toiveistaan ja haaveistaan ja asenteistaan avautuu. Muuten niiden muuttumisesta voi joutua tilille, jos ei kasvotusten niin ainakin selän takana puhutaan tai nettipalstoille kirjoitetaan. Kaikkeen, mitä suustaan päästää, tulee liittää disclaimer, että puhun nyt tällä ajanhetkellä ja parhaan tietoni mukaan. Toinen vaihtoehto on purra hammasta ja pitää kiinni jokaisesta jopa vuosikymmeniä sitten ilmaistusta mielipiteestään.
Kannattaa mieluummin mennä hedelmöityshoitoihin. Tuon ikäisellä voi vielä hyvällä todennäköisyydellä tärpätä.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:40"]
Mikä se vaihtoehto sitten olisi? Sanoa, ettei halua lapsia juuri nyt, kun kuitenkin aidosti tuntee, ettei halua niitä koskaan? Tai jopa hankkia ne lapset jo nuorena siltä varalta, että myöhemmin kaduttaa?
[/quote]
Ihan sama minulle. Eihän se minun elämääni mitenkään vaikuta, jos joku ei halua lapsia. Tai haluaa myöhemmin, muttei saakaan.
Tarkoitukseni ei siis ole arvostella toisten valintoja, vaan selittää, miksi jotkut eivät ota ihan tosissaan vapaaehtoisesti lapsettomia. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa se, hankkivatko toiset lapsia vai ei. Mitään tuomitsemistahan tuollaisessa valinnassa ei ole. Siihen vain suhtaudutaan hieman epäillen juuri siitä syystä, että niin moni muuttaa lopulta mieltään.
- ap
[/quote]
No ei se kyllä taida ihan sama olla sinulle, kun täällä revittelet vahingoniloisena. :) Hienoa, että olet onnistunut edes yhdessä asiassa elämässäsi: pyöräytit kakaroita maailmaan!
Mitäs tuohon voi sanoa. Silleen se elämä heittelee. Onko mielestäsi ikävä asia, jos joku vanhemmaton lapsi saisi kodin suomalaiselta hyvältä naiselta (joka läpäisee adoptioprosessin, ymmärrtkö kuinka vaativaa se on)? Ja jos mies tuli katumapäälle niin se on hänen oikeutensa. Totta kai ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään! Miehellä ja naisella.