Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsi, joka ei koskaan syö kylässä
21.03.2013 |
Lapsellani on kaveri, joka käy meillä usein ja on silloin tällöin yötäkin. Ei syö meillä koskaan mitään. Jo siitä saakka kun ensimmäisiä kertoja kävi synttäreillä, äitinsä ohjeisti, että kyseinen lapsi ei syö mitään tarjottavia ja hänelle ei saa niitä edes tarjota, lapsi siis itse ei halua missään kyläpaikassa syödä mitään ja ahdistuu jos tuputetaan, eikä kehtaisi kietäytyä. Joten ei tarjota mitään. Nyt on jo 10v eikä yökyläreissullakaan syö mitään, eikä tarjota. Keskenään mun lapsen huonessa jotain karkkia ja sipsia saattavat syödä, mutta ei koskaan aikuisten nähden. Melko outoa, eikö?
Kommentit (12)
mulla on 40v kaveri mikä ei syö kylässä tai edes seuran pippaloissa yhtään mitään???
ollut meillä remppaa tekemässä ja yhteisissä harrastuksissa ym. enkä ole nähnyt sen ikinä syövän?? kahvia juo aina pannullisen kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ujostutti lapsena syödä kylässä, mutta jos olisin saanut syödä kahdestaan kaverini kanssa, asia olisi helpottunut. Voin tietysti olla myös kovin kranttu. En olisi kyllä hirmu huolissani, koska lapsihan kumminkin uskaltaa tulla yökylään.
Voithan joskus tehdä lapsille oman picnik-korin jonka ne voi syödä omassa huoneessa. Laita mukaan voileipiä, porkkanan paloja jne.
No onhan se outoa, mitä muuta vastausta voit odottaa? Mutta jos lapsi ahdistuu asiasta, niin ei ole meidän tehtävämme osoitella sormella ja pahentaa asiaa.
No se lapsi kuuluisi lähettää terapiaan. Sitä mieltä minä olen.
Olen kokki ja ruokaan kuuluu olla joku järki. Ei lasta auta mitenkään se että ahdistuu jos tarjotaan ruokaa. Miten ruokaa tarjotaan? Joku tulee syöttämään väkisin? Jos lapsi on teillä yötäkin niin tottakai silloin lapsen kuuluu syödä iltapalakin ja aamupala. Minä olisin huolissani lapsesta. Kotiympäristö taitaa olla nyt vähän outo.
Meillä ei lapset juurikaan syö herkkujaan omassa huoneessaan. Minä kertoisin kouluterkalle, se on hänen asia ohjata lapsi syömään jos ei vanhempi sitä tee.
Minusta ei kuulu syödä herkkuja jos ei syödä ensin ihan ruokaa. Jälkkärinä tai ilmapalan jälkeen voi herkutellakin mutta ei se voi olla pelkästään noin.
Tuo ei vaan voi jatkua noin. Sen ymmärrän että kylöpaikassa lapsi huijaa mutta jos asia on vanhempien kertomaa eikä siihen ole edes yritystä auttaa niin huonosti menee. Tottakai silloin kuuluu lasta seurata jonkun ammattilaisen että mitä lapsi syö edes kotona.
Kyös koululla terkka voisi tarkkailla lapsen ruokailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 13:13"]
No onhan se outoa, mitä muuta vastausta voit odottaa? Mutta jos lapsi ahdistuu asiasta, niin ei ole meidän tehtävämme osoitella sormella ja pahentaa asiaa.
[/quote]
2. puuttuminen on asian parantamista. Se on ensisijaisesti vanhempien asia hommata lapselle apua mutta selvästi he eivät osaa. Joten minusta tämä asia kuuluu edetä.
Lapsi päinvastoin voi huonommin jos asian annetaan edetä, ilman että asiaan kukaan puuttuu.
3
Mulla on tuollainen lapsi, kylläkin vasta 6 v. En tiedä muuttuuko asia tulevaisuudessa mihinkään. En kyllä ymmärrä mitä kaveriperheen "puuttuminen" siinä muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä ujo lapsi? Meillä erittäin ujo lapsi ja syömiset kyläpaikoissa minimaalista. Syö kyllä, jos on nälkä, mutta ei siis aina. Kyllähän tuollainen käyttäytyminen voi ihmetyttää monia, mutta ei se päivittely ja tuputtaminen mitään auta, päinvastoin. Tällaisiakin lapsia vain on, ja yleensä kotona sekä tutussa ja turvallisessa paikassa syöminen onnistuu ihan normaalisti. Kyse ei _yleensa_ ole mistään sen vakavammasta.
Itse en uskaltanut syödä kylässä lapsena. Pelkäsin, että en tykkäisi ruuasta ja loukkaan tekijöitä tai ettei heillä riitä sitten tarpeeksi ruokaa itselleen jos syön heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en syönyt kaverin perheessä sen takia, että heillä ei ollut hanavettä vaan astiat pestiin oman kaivon vedellä. Välillä astiat olivat jotenkin likaisen värisiä ja haisivat omituisilta.
MInä olin tuollainen lapsi, edes mummolassa en syönyt mitään. Kun mentiin kylään, muille lapsille sanottiin, että ei saa rohmuta herkkuja, minulle sanottiin, että yritä syödä edes joku pieni keksi.
MInusta tuli aikuisena ihan tavallinen opettaja aikuisoppilaitokseen. Edelleenkään en ole mikään hanakka pullaantarttuja
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei ole ole kaveriperheen asia alkaa kasvattaa tai terapioimaan. Vanhemmat tietävät asiasta, joten pallo on heillä.
ap.