35. Viikko

Mä en oo oikein koskaan ymmärtäny sitä miksi tästä 'lapsi hoidossa - äiti vauvan kanssa kotona' asiasta pitää nostaa meteli. Jokainen toimii niinkuin parhaaksi näkee. Meidän pikku apina on Vikun kanssa samanlainen ja kaipaa toisten lasten seuraa. Meidän vakkari puisto (jossa ohjattua toimintaa) on kiinni ja poika on aivan ihmeissään kun joutuu leikkimään äitin kanssa yksin. Jos luoja suo ja meille joskus tulee lisää lapsia aion todellakin noudattaa samaa linjaa kuin tekin. Lapsi pysyy hoitopaikassaan tosin lyhennetyillä päivillä/lyhennetyllä viikolla. Onhan se ihan reilua sille uudelle tulokkaallekin nauttia hetki päivästä 100% äidin huomiosta.

Mitä ihmettä... tehdäänkö synnytystapa arvio noin myöhään sulle? tuntuu hassulta koska kun viikkoja on noin paljon niin pianhan vauva on valmis syntymään ja mitä jos synnytys kerkeää käynnistymään?



Minulla toisen lapsen syntymä oli sektiolla ja voi kaamistus miten hirveä se oli, MUTTA tunnen tooodella monta sektioitua mamia ja kaikki on sanonut pelkkää positiivista. Itse olin paha poikkeus. Yhtä htiä ennen ja jälkeen, kait se oli maksu liiankin helposta raskausajasta

Minusta myös se virike-aspekti on aika tärkeä. Viktorille ei ole kauhean reiluakaan joutua kokoajan odottamaan että vauva ensin syötetään ja vaihdetaan ja nukutetaan jos vaihtoehtona on hiukan ohjattua toimintaa, askartelua ja kavereita :) Tärkeänä pidän myöskin sitä että uusi vauva saa mainitsemasi 100% äidistä tai iskästä myös edes osittain samassa määrin kuin esikoinen aikanaan.

Se ois siinä 37-38 viikolla se arvio. Itsekin vähän ihmettelin mutta ajattelin että kyllä ne varmasti tietävät Naikkarilla mitä tekevät. Jos jostain syystä kerkeää käynnistymään itsestään (mikä olisi siinä vaiheessa ihan tervetullutta minun puolestani ;) ) niin kaipa se homma sitten selviää. Onneksi tuo häntäluu on ollut aika kivuton sen toipumisajan jälkeen, joten olen aika optimistinen sen suhteen että se olisi ehkä luutunut suurinpiirtein kohdalleen.



Minä olen myös kuullut että sektio olisi kamalampi kuin alatiesynnytys. Pakko kyllä sanoa vain sen "normivaihtoehdon" kokeneena että vaikea kuvitella mikä olisi hirveämpää, mutta ehkä pääsen tekemään empiiristä vertailua. Kivaa se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, vaikka lapsi tulisi korvasta ulos :D

Kyllä mun nyt täytyy sanoa sun kannustukseksi, että sektiokin _voi_ olla ihan ok.



En tiedä miten hätäsektio(ni) eroaa suunnitellusta noin kokijan kannalta, mutta ainakin hätäversion kokeneena voin sanoa, että toipuminen oli siedettävää. Pääsin jalkeille seuraavana päivänä, ja kotona pärjäsin jo ihan Buranalla ja parasetamolilla. Ja onhan siinä aina se kiva puoli, että ei tartte miettiä mitään välilihaompeleita tai muuta kivaa. ;) Tosin tää leikkaushaava on puolen vuoden jälkeenkin pinnasta vähän arka. :/

Aika pienenä ne nykyään aloittaa yläasteen... :O Meillä tuon päiväkoti- tms. touhu on vielä aika kaukainen juttu, joutuvat lapsipolot vielä toistaiseksi tyytymään isin ja äidin seuraan (raukat) :P



Täytyy myöntää, että tuota loppuraskausaikaa ei oo yhtään ikävä. Varsinkaan tuon kuopuksen maailmaanpunnertamisen jälkeen. Ehei. Jätettäköön se homma muille. Joten lykkyä pyttyyn vaan ;)

Monet sanovatkin että se arpi on yllättävän kauan kipeä! Kieltämättä tuo mahdollisten repeämisten välttäminen menisi ehdottomasti plus-sarakkeeseen ;) Kyllä silti jollain tasolla toivon että luut olisivat lopullisesti luutuneet jotakuinkin paikoilleen, koska ajattelin että se tarkoittaisi ettei tarvitsisi sitten kärsiä jostain kummallisesta häntäluusta 20 vuoden päästä :)

No eikö ;)



Minun on pakko myöntää että minulle loppuraskaus on henkisesti helpointa aikaa, koska loppu selkeästi häämöttää tuolla edessä :D Fyysisesti taas.. noh... T: Valas.

Mulla oli suunniteltu sektio perätilan ja vauvan ison koon takia. Esikoinen tuli parikymppisenä ollessani rytinällä ja synnytys kesti 2,5h :D Ehken muista nyt reilun 8 vuoden jälkeen sitä tuskaa mutta sektio oli kamala. Mulla ensimmäinen epiduraali epäonnistuikin vielä.



Haavan suhteen taas, sitä vaistomaisesti varoo jos esim lapsi kiipeilee syliin tms, mutta ei se sen kummemmin ole haitannut heti tikkien oton jälkeen. Tikkien kanssa oli kaameaa, mitään ei pystynyt tehdä. Nyt tänään on tasan kaksi vuotta sektiosta ja arpi on halentunut hyvin paljon.

Mulla taas takana kaksi sektiota ja kummastakaan niistä ei ole jäänyt mitään pahaa sanottavaa, molemmilla kerroilla haava on parantunut hyvin enkä ole ollut erityisen kipeäkään, varsinkaan toisen sektion jälkeen. Itselle on molemmat tehty kiireellisinä sektioina eli olen siis ollut leikkauksen ajan hereillä.

Onko kiireellinen sektio muuten myös sellainen että se päätetään alatiesynnytyksenä alkaneen prosessin aikana, vai menitko jonkun muun asian takia äitiyspolille ja siellä sitten ilmeni jotain? Jos saa udella siis...

Ehdittekö edes sairaalaan siinä 2,5 tunnissa? Huh! Tuo on kyllä hyvä pointti, tikit eivät varmaankaan anna kamalasti liikkumavaraa alkuvaiheessa.

Kiireellinen sektio on juurikin sellainen, että alatiesynnytyksenä alkaneen hässäkän aikana todetaan, että nyt ei vauveli voi kovin pitkää aikaa enää odotella ulostuloa ja siitä sit kärrätään saliin. Siinä kuitenkin ehditään puudutella mamma ja pukea iskä leikkuriasuun. Hätäsektiossa taas on KIIRE eikä odotella YHTÄÄN. Äiti nukutetaan ja isä saa kävellä hermostuneena odotushuoneessa miettien, että mikä meihin iski. Onneksi niin tai näin - yleensä kaikki päättyy onnellisesti :)

Joskus luin että tavoite on että siitä pisteestä kun joku lausuu "hätäsektio" siihen pisteeseen että lapsi on ulkona, ei menisi yli 4 min. Se on jo aika hurjaa kyytiä!