Tämän vuoden puolella ruvennut tuntumaan tältä...

"Tässäkö tämä nyt oli ja on".

Olen 37v nainen jolla ollut vakituinen (ei mikään auvola) työpaikka vajaan 1v ajan, 2 murrosikää lähestyvää kouluikäistä lasta ja mies jonka kanssa ollut yksissä 20v sekä oma koti josta olemme velattomia about 7-10v kuluttua.

Kaikki on siis ihan hyvin, mutta sitten taas ei ole, meillä ei nimittäin ole sitä parisuhdetta mieheni kanssa, seksiä ei ole ollut tänävuonna vielä kertaakaan ja huhtikuu alkaa. Seksittömyys johtuu mieheni haluttomuudesta ja syy ei ole selvinnyt, hormonitkin ok ja "peli" toimii jos niikseen on, ei vaan ilm kiinnosta.

Nyt mietin että tätäkö tämä on hautaan asti ja samalla tunnen syyllisyyttä ja pelkoa että jotakin kamalaa tapahtuu jos en ole 100% tyytyväinen. Minulla on rankka lapsuus taustalla väkivallan ja viinan vuoksi, koulukiusaamista, työttömyyttä ja saattohoidinpa myös äitini muutama vuosi sitten, hän kuoli 47v iässä 4v sairastettuaan. Joten mitä valitan, kaikista noista olen selvinnyt ja jos valitan niin hyi minua eiköhän kohta jotain pahaa tapahdu vaikkapa sitten jokin sairaus tms.

Mutta silti...kaipaan intohimoa ja seksuaalisuutta ja seksiä ja hipaisuja ja vihlailevia koskettelua jotka lupaavat jotakin "kivaa" lasten mentyä nukkumaan yms. Ja kun en niitä saa niin olen hermoheikko, säänn surullinen ja välillä tod syvissä vesissä päivien ajan ja ostelen vaatteita ja panostan lisää ulkonäkööni. En ole pahan näköinen, viimeksi vko sitten minua luultiin max30v ikäiseksi. Vaikea itsenikään mieltää että olen jo näinkin "vanha", ei tunnu siltä.

Hohhoijaa mikä purkaus, pläääh:´(