Miten opetatte teinille itsehillintää??

Jos ongelma on nimenomaan lähinnä koulussa esiintyvä, niin ainakin voit laittaa opettajalle viestin, että olet tietoinen ongelmasta, että yrität osaltasi vaikuttaa asiaan ja että otat mielelläsi vastaan vinkkejä, jos opettajalla tulee jotain mieleen. Tosin ei opettajalla välttämättä tule mitään vinkkejä mieleen, äiti tietää yleensä parhaiten mikä omaan lapseen tehoaa. Ainakin tuollainen yhteydenotto ja yhteistyö voi rauhoittaa tilannetta koulussa siltä osin, että opettajalla ei ole enää olo, että hänen pitää yksin saada se lapsi kasvatettua.

Koulussa usein istumajärjestyksellä voi saada ihmeitä aikaan. Kun kaikilla luokassa on sellainen istumapaikka, missä olo ei tunnu liian tukalalta, mutta toisaalta liian lähellä ei istu parhaita kavereita, joiden kanssa eksyy jutustelemaan, niin tuntikeskittyminen paranee paljon. Tosin minullakin on tällä hetkellä yksi poika, jota olen yrittänyt istuttaa luokassa ties miten monessa paikassa eri vieruskaverein, mutta aina vaan on todella levoton tunnilla.

Ainoa asia, mikä minulla tulee mieleen, miten itsehillintää voisi harjoitella konkreettisella tavalla on se, että kun aikuisena huomaat, että nyt on tulossa eteen tilanne, missä itsehillintää tarvitaan, niin opastat lasta ETUKÄTEEN miten on sopivaa reagoida. Eli kun lapsi kysyy, että mitä ruokaa on tänään ja sulla on kattilassa kasvissosekeitto kiehumassa, niin sanot lapselle, että paljastat ruuan etukäteen, jos hän lupaa olla marisematta siitä, että ei ole mieleistä ruokaa. Sanot lapselle, että voit sanoa, että "se ei kyllä ole mun lempiruokia", mutta et saa alkaa parkumaan, marisemaan, vinkumaan. Ja sitten kun käytössäännöt on selvät, niin paljastat mikä se ruoka on.

Tai samanlainen tilanne voi tulla, jos lapsi toivoo, että tänään mennään uimaan tai laskettelemaan, mutta sitten ei mennäkään. Tai jos on jo luvattukin mennä, mutta joku perheenjäsen on sairaana, eikä siksi lähdetä ollenkaan. Niin taas ENNEN kuin kerrotaan lapselle tästä pettymyksen tuovasta asiasta, niin sanotaan miten on luvallista reagoida ja miten ei. Pettymyksen siis saa tuoda julki, mutta sen vuoksi ei ole lupa riehua tai olla muuten rasittava, ikävä ihminen.

Kakkonen jatkaa vielä, että kyllä aika monelle ryhmälle yläkoulussa joutuu pitämään puhutteluja tunnilla hälisemisestä. Ja yksi asia on se, että kehotan oppilaita miettimään, että onko se oma asia kuitenkaan aina ihan niin tärkeä ja tunnin kannalta oleellinen, että se pitää huudahtaa koko luokalle sillä sekunnilla, kun se juolahtaa mieleen. Tuollaista impulsiivisuutta esiintyy paljon. Sen kitkemiseksi otan tarpeen tullen luokassa käyttöön ihan perinteisen järjestyksen: Jos oppilaalla on asiaa, hän viittaa. Ja asiansa saa sanoa vasta sitten, kun puheenvuoro on myönnetty. Näin ne ihan tyhjänpäiväisimmät huutelut karsiutuvat sieltä pois.

Tuota samaa asiaa toivoisin, että kotonakin harjoiteltaisi. Harva kotona ehkä ottaa viittaussysteemiä käyttöön. Mutta kotona voisi pitää esim. sitä linjaa, että kesken toisen lauseen ei huudella väliin. Ja että aikuisten keskustellessa odotetaan omaa puheenvuoroa. Yleensä ei tietenkään kauan tarvi odottaa, mutta että edes sen verran, että aikuinen saa lauseensa loppuun.

Positiivinen ilmapiiri ja huomio auttaa kestämään niitä huonompiakin hetkiä, myös teineillä.

Hyvin ohjattu kamppailulajiharrastus, esim. taekwondo, voisi auttaa. Ja aika.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 14:14"]

Positiivinen ilmapiiri ja huomio auttaa kestämään niitä huonompiakin hetkiä, myös teineillä.

[/quote]

Ilman muuta. Ja aikuisen aika. Sitä aikuisen huomiota hakee osa oppilaista sitten koulussa, jos eivät kotona saa sitä tarpeekseen.

Huomion antaminen voi sitten myös opettaa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin on tarkoitus. Jos aikuinen antaa lapselle huomion juuri silloin, kun lapsi sen vaatii (vaikka sitten kesken lauseen), niin siinä tulee opettaneeksi juuri sen, että kesken toisen puheen voi impulsiivisesti huutaa sen oman asiansa väliin.

Huomiota saa ja pitää antaa. Mutta siinä kuten kaikessa muussakin vaaditaan samalla lapselta kunnon käytöstapoja.

Olen toimunut lähinnä näin miten kakkonen opasti. Itse saan tyttäreni kohtuu hyvin kuriin keskustelemalla mutta koulussa homma on miltei karannut käsistä. Toiset oppilaat ärsyttävät tytärtäni joka ei sitten pysty olemaan ärsyyntymättä joka tietenkin ainut keino vaikuttaa tilanteeseen, pysyä rauhallisena ja olla tunnilla vastaamatta kenellekkään. Olemme käyneet asian läpi tuhanteen kertaan ja hän itsekkin myöntää ettei voi olla provosoitumatta. Tyttäreni on kova päivittelemään etc ja vilkas sekä kovaääininen, ymmärrän häntä mutta millä ihmeellä saan hänet ymmärtämään että vain omaan käytökseenä voi vaikuttaa? Jokaisen keskustelun päätteeksi hän aina toteaa kuinka viallinen hän on etc. Välittämiseni kerron hänelle myös päivittäin. Ja itse menetän malttini todella harvoin. Ap