Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun ei enää jaksa?
10.02.2013 |
Mä olen jollain tavalla ihan loppu. Kaikesta puuttuu terä, eikä mikään kiinnosta. Väsyttää vaan ihan kamalasti. Haluaisin että mussa olis virtakatkaisin, josta mut vois vaan sammuttaa. Itkettää, mutta en jaksa itkeä.
Kommentit (10)
Mistä sitä apua saa? ap
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?Open…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hae apua... Elämä on joillain meistä noin.
Tässä keskusteluohjelmassa mm. psykiatrian erikoislääkäri Leena Korhonen kuvaa masennuksen peruspiirteitä: http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-045-w.MP4
mutta hae apua... Elämä on joillain meistä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en sit jaksanu.
Mä en jaksa mitään. Lapset ärsyttää, tulee vaan huudettua niille. Sievästi sanominen/ pyytäminen ei auta, aina pitää huutaa että edes jotain tapahtuu.
Tänään en ole jaksanu välittää mistään. Ja kämppä on sen näkönen. Lelut on pitkin lattioita, kuivat pyykit nakkelin pesuhuoneen lattialle että sain märät nosteltua koneesta narulle. Lasten kanssa kävin aamulla ulkona. Eteinen on täynnä ulkovaatteita. Siitäpä sit saavat etsiä omat märät haalarinsa kun eivät ole niitä nostelleet kuivaan.
Ei jaksa. Joo, tiedän että huomenna mulla on vaan kahta kauheampi sotku siivottavana kun en tänään jaksa koko päivää kulkea noitten perässä laittelemassa tavaroita paikoilleen.
Tekis mieli lähtee vaan kävelee niin pitkälle kun jaksaa ja jäädä sit siihen ja nukahtaa.
sä sysäät vastuuta sun lapsiin, joka on väärin, et itseesi, johon se vastuun pitäisi ulottua.
Toivottavasti tajuat, että sun takia ne ei myöskään tee mitään, ei sen takia, etteivät tottele ikinä mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä sysäät vastuuta sun lapsiin, joka on väärin, et itseesi, johon se vastuun pitäisi ulottua.
Toivottavasti tajuat, että sun takia ne ei myöskään tee mitään, ei sen takia, etteivät tottele ikinä mitään...
mitä tässä yritetään sanoa?
Tuntuu, että jokainen ovi vuorotellen sulkeutuu. Olen työpaikassa, jota inhoan yli kaiken. Olen kuukausia hakenut uutta työtä, mutta ei ole tärpännyt. Ajatuskin huomenna alkavasta työpäivästä itkettää. Työni on kamalaa, mutta en pääse eroon siitä. Asuinpaikkamme rajaa eräitä työmahdollisuuksia, joten inhoan nykyistä asuntoamme/kaupungisosaa. Erään syyn vuoksi en pysty toistaiseksi jatkamaan opintojani. Yritämme saada lasta, mutta (ilmeisesti stressin vuoksi) senkään suhteen ei tärppää. Sitäkin on lähes puoli vuotta yritetty. Minusta tuntuu, että elämäni on solmussa eikä tästä ole ulospääsyä. Pelottaa, että loppuelämäni on tällaista paskaa.
...