Mitä tehdä, kun inhoaa asuinpaikkaansa?

Muuta pois, kidutat vain itseäsi.. Mulla sama ongelma tällähetkellä, onneksi muutto on 2kk päästä edessä (mies mukana)! :-)

Mä olen kiduttanut jo vuosikausia. Tuntuu vain hölmöltä, muuttaa jonnekin ilman työpaikkaa, mutta kai sekin järjrestyisi ajan kanssa. Mä olen oikeasti haaveillut, että mä vain hoitaisin järjestelyt ja mieskin tulis jossain vaiheessa järkiinsä ja muuttaisi mun kanssa, mutta mitä jos niin ei käykään? Mä rakastan mun miestä yli kaiken enkä haluaisi hänestä oikeasti erota.

provo

Provo? MIten ihmeessä sä keksit moisen?

Ap

Jos sun mies rakastaa sua, se kuuntelee sua ja sun perusteluja että pää meinaa hajota.. Onko lähellä jotain isompaa kaupunkia mihin muuttaisitte ja mies vaikka kävis sieltä käsin tuolla nykyisellä paikkakunnalla töissä ?

Tai sitten haet itse töitä jostain toisesta kaupungista ja rupeat liikkumaan sinne. Kyllä mä tiedän moniakin joilla tulee melkeen 100km suuntaasa työmatkaa.. se vaan tarkotta sitä että miehesi joutuisi hoitamaan lasten viennit ja haut hoidosta.(vai onko teillä lapsia)

Aika paha ongelma nimenomaan tuon miehen takia. Muutenhan asia olisi aika helppo, että sen kun lähtee. Vaikka ilman työtä. Mutta jos on rakas puoliso joka ei ole valmis lähtöön ja on tyytyväinen kotipaikkakunnallaan, niin eihän sitä niin helposti ihminen eroakaan vain vaihtaakseen ympäristöä. Kivointa olisi jos miehen saisi jotenkin ymmärtämään että kärsit siellä pienellä paikkakunnalla ilman ystäviä, ja hän suostuisi muuttamaan. Mutta jos niin ei käy, on ratkaisut vähän vähissä, joko sopeutua jatkamaan siellä tai sitten erota. Enkä ole mitenkään varma onko se uusi vähän vireämpi paikka missä asuu sen arvoista jos hintana on hyvän parisuhteen menetys. 

Tuskin olisit onnellisempi muuallakaan. Vaikutat vähän sellaiselta valittajalta, joka ei ole ikinä tyytyväinen ja onnellinen.

Sinulla lienee kolme vaihtoehtoa:

1. muutat pois

2. alat tehdä töitä asennemuutoksen eteen

3. kestät inhon tunteesi ja katkeroidut

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 13:58"]

Sinulla lienee kolme vaihtoehtoa:

1. muutat pois

2. alat tehdä töitä asennemuutoksen eteen

3. kestät inhon tunteesi ja katkeroidut

[/quote]

Näiden lisäksi ja ennen näitä ehkä kannattaisi vielä kuitenkin ottaa ihan vakavissaan sen miehen kanssa asia puheeksi. Kertoa todella että ahdistaa niin paljon että jopa eroa on tullut harkittua. 

Voisitko saada työpaikan toiselta paikkakunnalta ja alkaisit kulkea sinne? Onko teillä lapsia? Jos on lapsia, niin sitten euta kuin kestää.

Mä olen muuttanut paikkakuntaa kolmesti. Pari kertaa ihan työttömänä, mutta saanut sitten uudelta paikkakunnalta töitä tai alkanut opiskelemaan.

Todellakin suosittelen muuttamaan. Oon saanut uusia ystäviä ja tuttavia paljon. Mä olen muuttanut niinkin, ettei siellä asu edes ketään tuttuja, kavereista ja sukulaisista puhumattakaan.

Saattaahan se olla, että tämä muuttaminen ei koskaan lopu, mutta tällähetkellä oon todella tyytyväinen asuinpaikkaani. Tiedän ainakin, ettei mun tarvitse jämähtää minnekään jos alkaa ahdistamaan. Yksi lapsi mulla on, mutta aina kysyn etukäteen, että haluaisko muuttaa.

Lapseni on samanlainen kuin minä, tykkää vaihtelusta. Nyt hänellä onkin kavereita ympäri Suomea. Minäkin olen muuttanut aina vähän isompaan kaupunkiin, pienelle paikkakunnalle en muuttaisi kun ehkä hieman vanhempana sitten jos olisi tosi paljon plus puolia kyseisessä paikkakunnassa.

Mulla on 4 lasta ja kaikki jo koulussa. Olen puhunut ohimennen lasten kanssa muuttamisesta ja kaksi vanhinta muuttaisi kuulemma ihan heti ihan minne vain, mutta nuorimmat tykkäävät olla täällä. Mä olen puhunut useastikin miehelleni miltä musta tuntuu, myös siitä erosta, mutta ei se ole vaikuttanut. Heikkoina hetkinä olen varma ettei mies edes rakasta mua, kun antaa mun kärsiä näin.

Mä itse muutin usein nuorena ja se oli mun mielestä tosi kivaa ja antoisaa, mutta lasten kanssa en välttämättä haluaisi muuttaa usein heidän koulunkäyntinsä takia, mutta kunhan täältä pois päästäisiin, niin uskoisin, että mäkin alkaisin viihtymään paremmin. Täytyy varmaan alkaa oikein tosissaan katselemaan muualta työpaikkaa, ehkä sen löytäminen muuttaisi miehenkin mielipiteen. Olen kuitenkin ihan varma, että mieskin löytäisi töitä uudesta paikasta.

Kiitos ihanista viesteistä!

Olen 15 vuotias ja muutettiin toiselta paikkakunnalta Espooseen reilu vuosi sitten. Kesken kahdeksannen luokan ja kaverit jäi sinne. Muutettiin siis että äitini (on ollut pitkään työtön) saisi paremmin töitä mutta ei saanut. Siskoni jäi asumaan vanhaan kaupunkiin ja muutettiin muun perheen kanssa tänne. En ole saanut kavereita vieläkään ja koulujen loputtua olen enemmän yksinäinen. Vihaan asua täällä. En tykkää kaupungista ja haluaisin vain asua vanhassa kaupungissa. Olen todella yksinäinen ja surullinen. Haluaisin niin kovasti asua vanhalla paikkakunnalla. En tule koskaan antamaan äidilleni anteeksi tänne muutosta.