Tulevaisuus työkyvyttömän kanssa?

Olen siinä vaiheessa elämää, että ystävät ympärillä ovat saaneet esikoisiaan ja jopa toista on pukkaamassa. Itsellä ollut vauvakuume jo pidemmän aikaa. Poikaystäväni on kuitenkin työkyvyttömän papereilla ja kitkuttelee säälittävillä kuukausi"tuloilla". Olen miettinyt, että mitä tulevaisuus tämän ihmisen kanssa tulisi olemaan. Hän ei pysty matkustelemaan, on alkanut eristäytyä ihmisistä, eikä hän koskaan pysty tarjoamaan minkäänlaista taloudellista tukea elämässäni. Silti rakastan häntä ja tiedän että hänestä tulisi hyvä isä. Hän puhuu, että miten hän on sitten joku päivä koti-isä yms. Olen ehkä itsekäs, mutta näitä asioita miettiessä tuntuu jo nyt pientä katkeruutta... Että minä raadan töissä kellon ympäri niska limassa, jotta pystyy laskut maksamaan kun mies istuu kotona näkemässä lapsen jokaisen hetken sen kasvaessa isoksi. Ei olisi mitään mahdollisuuksia edes miettiä olevansa kotona lapsen kanssa perusäitiyslomaa pidempään, olen aina ajattelut haluavani olla kotona lapsen pari ensimmäistä vuotta. Tulipas tähän kellonaikaan sekava teksti, mutta onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Kommentteja?