Olenko ainoa, jota ällöttää nykyajan lapsivihamielisyys?

Ei lapsia tietenkään pidä lähtökohtaisesti vihata. Luulenpa kuitenkin, että kaikki tuollaiset lapsettomat matkat yms. ovat yleistyneet lasten käytöstapojen puutteen ja vanhempien välinpitämöttömyyden vuoksi.

No varmaan siksi, että ei ole mahdollista tehdä lapsille omia hotellejaan, koska he eivät pärjää vielä keskenään, toisin kuin aikuiset.

Ei se ole lapsivihamielisyyttä, jos haluaa lomallaan olla heistä erossa.

Ällöttää toki, mutta minusta nuo lapsettomat hotellit ovat ihan ok. Parempihan se on pitää lapset ja niistä pitämättömät erillään. Enemmän minua ärsyttää se yleinen mentaliteetti, että lapset pitäisi lukita koko lapsuudeksi muumimaailmaan, josta ne päästetään sitten vapaaksi aikuisina. Lapset eivät siis saisi ylipäätään käydä ravintoloissa, niitä ei saisi viedä ruokakauppaan, sukujuhlat (häät ja hautajaiset) pitäisi olla lapsettomia jne.

Lapset ovat hotellipuolella hieman kuin tupakointi ja eläimet. Osalle asukkaista ei ole ongelma ja osa hotelleista sallii. Jos joku taas haluaa savuttoman, eläimettömän ja lapsettoman hotellikokemuksen, niin miksi yrittäjä ei saisi hänellä sitä tarjota???

Jotkut haluavat lomailla ilman kiljuvia lapsia. Minusta ihan oikein, ei se ole mitään lapsivihamielisyyttä.  Matkakohteesta löytyy satavarmasti monta muuta lapsiperheelle sopivaa vaihtoehtoa.

Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, etteivät ne hotellit ole KIELLETTY lapsilta, vaan ne on AIKUISTEN hotelleja. Yökerhot, baarit ym. paikat ovat myöskin aikuisille, miksi niistä kukaan ei vaahtoa samalla tavalla? 

Miksi sinun pitäisi päästä juuri tiettyyn hotelliin lapsinesi, kun niitä lapsille sopivia hotelleja on jokaisella matkanjärjestäjällä taatusti jokaiseen makuun. Näitä muutamaa Blue Couples hotellia ei siis tarvitse kadehtia.

Eivät nuo hotellit ole siis mikään merkki mistään lapsivihamielisyydestä, ymmärrät asian ap kun hieman pysähdyt sitä miettimään.

Nykyään lapset on hiukka erilaisia ku vaikka 20v sitten.

rakastan lapsia ja silti olen kahdesti lomaillut ns. lapsettomassa hotellissa. Välillä on ihanaa on ihanaa reissata ilman omia muksuja ja nauttia hiljaisuudesta hotellin altaalla tai aamiaisella. hotelli alueelta poistuessa voi taas nauttia lasten tuomasta nautinnosta.

Miten niin NYKYAJAN lapsivihamielisyys?

Ap, sinä et tiedä selvästikään mitään menneisyydestä, kannattaa jutella iäkkäämpien naisten kanssa siitä, millaista oli olla äiti esimerkiksi niinkin läheisellä vuosikymmenellä kuin 1970-luvulla.

Nykyään on oikeasti moni asia paremmin ja yleinen suhtautuminen lapsirakkaampaa kuin silloin!

Vielä 1960-70-luvuilla äitiys merkitsi pitkälti jäämistä sivuun työelämästä, koska äitiysloma oli muutaman hassun viikon mittainen. Päiväkoteja oli vähän, eikä niihin saanut lasta kuin yksinhuoltaja tai muuten ahdingossa elävä... toki tämä oli vähän paikkakuntakohtaista, mutta noin oli esim. 1970-luvun alussa Salossa, josta itse olen kotoisin.

Lapsien - ainakaan vaunuikäisten - kanssa EI SOPINUT LIIKKUA ihmisten ilmoilla, kiukutteleva uhmaikäinen olisi ollut suorastaan pöyristyttävää. Eikä se tarkoita, etteivätkö parivuotiaat olisi siihenkin aikaan tietysti uhmanneet, vaan että sitä ei siedetty julkisella paikalla! Pienet lapset pidettiin kotosalla ja jos lähdettiin kauppoihin, paikalle hommattiin lapsenlikka. Kauppohin ei senaikaisilla isoilla vaunuilla olisi edes oikein mahtunutkaan, saati että yhtään missään olisi ollut lapsenhoitotiloja vessoissa. Ne alkoivat yleistyä vasta joskus 1980-luvun puolella.

Lapsien siis piti "näkyä, mutta ei kuulua". Ja lastenkasvatus oli täysin aikuislähtöistä, esim. imetys oli asia, joka onnistui vain noin viidesosalla äideistä, koska lapsentahtisuutta ei tunnettu ja tissille pääsi vain neljän tunnin välein.

Mua häiritsee enemmän se että kaikki pitää nykyään tapahtua _lapsentahtisesti_ paskalle ei saa edes mennä yksin ellei lapsi_ole_valmis_tähän ja antanut siunauksensa.

Minusta on ihan hyvä, että on hotelleita, joihin lapsia ei voi viedä. Sinne voi rauhassa mennä lapsettomat tai ne, jotka haluavat kaksiteen lomalle ja ovat jättäneet lapset jonkun muun hoiviin siksi ajaksi. Ehkä he ovat vaikka ihan väsyneitä ja haluavat täysin lapsetonta aikaa tms.

Kyllä niitä hotelleita riittää vielä lapsiperheillekin. Samassa matkakohteessakin. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin juuri siihen hotelliin päästä, joka on lapseton?!

Semmoinen arjessa näkyvä lapsivihamielisyys kyllä ärsyttää. Esim. meidän yksi naapuri n. 45v. lapseton mies. Huutaa kun hinaaja tuolla pihalla aina leikkiville lapsille. Niistä kun lähtee ääntä ja kehtaavat vielä liikkuakin taloyhtiön alueella niin, että ne välillä näkyy heidänkin ikkunasa katsottuna. Onneksi tuo hirviö on muuttamassa pois.

Samoin nämä, ketkä ei siedä lapsia ruokakaupoissa, ravintoloissa yms. Lapset on usein otettava mukaan sinne kauppaankin. Lastenkin kanssa tahdotaan käydä ravintoloissa jne... Miten lapset ikinä oppii olemaan noissa paikoissa, jollei he saa sinne mennä?! Toki on vanhempien tehtävä katsoa lastensa perään ja ohjata heitä parhaansa mukaan. Joskus on jopa paikallaan poistua, jos lapsi ei rauhoitu millään ja häiritsee muita liikaa. Näin tehdään aikuisellekin, joka aiheuttaa liiallista häiriötä esim. ravintolassa.

Sitten taas esim. tilanne ruokakaupassa. Lasta ei ole voinut jättää kotiin ja ostokset on tehtävä, vaikka lapsi sattuisi saamaan kilarit siellä. Turha siinä on kenenkään tulla huutamaan, että ei lapsia sinne tai muuten mesoamaan tilanteesta. Taatusti se ottaa pattiin jo sitä vanhempaa itseäänkin. Eikä hänkään tilanteesta varmasti nauti vaan haluaa mahd. nopeasti kaupasta ulos.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 12:15"]

Miten niin NYKYAJAN lapsivihamielisyys?

Ap, sinä et tiedä selvästikään mitään menneisyydestä, kannattaa jutella iäkkäämpien naisten kanssa siitä, millaista oli olla äiti esimerkiksi niinkin läheisellä vuosikymmenellä kuin 1970-luvulla.

Nykyään on oikeasti moni asia paremmin ja yleinen suhtautuminen lapsirakkaampaa kuin silloin!

Vielä 1960-70-luvuilla äitiys merkitsi pitkälti jäämistä sivuun työelämästä, koska äitiysloma oli muutaman hassun viikon mittainen. Päiväkoteja oli vähän, eikä niihin saanut lasta kuin yksinhuoltaja tai muuten ahdingossa elävä... toki tämä oli vähän paikkakuntakohtaista, mutta noin oli esim. 1970-luvun alussa Salossa, josta itse olen kotoisin.

Lapsien - ainakaan vaunuikäisten - kanssa EI SOPINUT LIIKKUA ihmisten ilmoilla, kiukutteleva uhmaikäinen olisi ollut suorastaan pöyristyttävää. Eikä se tarkoita, etteivätkö parivuotiaat olisi siihenkin aikaan tietysti uhmanneet, vaan että sitä ei siedetty julkisella paikalla! Pienet lapset pidettiin kotosalla ja jos lähdettiin kauppoihin, paikalle hommattiin lapsenlikka. Kauppohin ei senaikaisilla isoilla vaunuilla olisi edes oikein mahtunutkaan, saati että yhtään missään olisi ollut lapsenhoitotiloja vessoissa. Ne alkoivat yleistyä vasta joskus 1980-luvun puolella.

Lapsien siis piti "näkyä, mutta ei kuulua". Ja lastenkasvatus oli täysin aikuislähtöistä, esim. imetys oli asia, joka onnistui vain noin viidesosalla äideistä, koska lapsentahtisuutta ei tunnettu ja tissille pääsi vain neljän tunnin välein.

 [/quote]

Olet nariseva vanha hölmö joka elää menneisyydessä. Jääkin sinne äläkä tule kitisemään  moderneille ihmisille.

Minua ällöttää asia päinvastaisena, että ns. valta on siirtynyt vanhemmilta lapsille. Aikuisilla ei saisi olla mitään omaa ettei lapselle tule pahamieli.

Tämä(kin) on kaksisuuntainen tie. En minäkään ihan hirveän mielelläni haluaisi lasteni kanssa hotelliin, jossa on disco ja karaoke baari hotellihuoneemme alapuolella. Kaksin matkustaessa varmaan riekkuisin siellä itse pilkkuun saakka Aikuista Naista:)

Musta tuo on hyvä ratkaisu, ja itse käytän siis nimenomaan noita lapsiperhepalveluita.

14, itse olet historiaton ja lapsellinen.

Minusta on ihan hyvä tajuta, että nykyaika EI ole mitenkään erityisen lapsivihamielinen. Eipä siten ota kuuppaanhaan tuollaiset pikkujutut.

Itse ole 47v. ja mua ei ole koskaan lapset häirinneet. Joitakin ihmisiä häiritsee lapset aina ja kutsuisin sitä kyllä lapsivihamielisyydeksi. Hyvä kuitenkin että ne vihamieliset ei ole lapsiperheiden läheisyydellä. Itse tykkään olla eri ikäisten ihmisten kanssa ja lapsissa on elämää.

Mua ei ällötä yhtään vaikka lapsiperheellinen olenkin. Miten piltit vahingoittuvat siitä, etteivät ole joka ikiseen hotelliin tervetulleita? Joskus jos lähtisin mieheni kanssa kahdestaan ulkomaanmatkalle, kuvittelisin että voisimme aivan hyvin valita lapsettoman hotellin. Matkahan olisi minun ja mieheni laatuaikaa kahdestaan ja jos voisimme tehdä sen kerrankin ilman lasten mekastusta (jota kuulee kotona riittämiin) niin mitä pahaa siinä olisi että niin tekisimme.

Esim. matkustan joskus harvoin junalla ystäväni luo toiseen kaupunkiin, enkä koskaan yksin ollessani valitse lastenvaunua, koska haluan istua rauhassa lehteä lukien enkä kuunnella lasten melua. Lasten kanssa menemme aina kys. vaunuun. Olenko lapsivihamielinen, kun en yksinollessani mene lastenvaunuun? Entä ovatko yksin metsässä lenkkeilijät lapsivihamielisiä? Mikseivät he voi lenkkeillä lastenleikkipuistoissa että saavat nauttia lasten äänistä? Vihaavatko he lapsia?

Jos ihminen joskus haluaa nauttia aikuisesta saurasta ilman lapsia ympärillään, ei se kenestäkään lastenvihaajaa tee. Kyllähän varmaan jokainen meistä nauttii esim. ravintolassa enemmän tunnelmasta ja ruoasta silloin jos ympärillä on korkeintaan pieni puheensorina, kuin että viereisessä pöydässä huutaisi vauva kurkku suorana tai taapero karjuisi lattialla kiukkuaan? Lapsista nyt lähtee väkisinkin ääntä, eikä ole realistista odottaa että pienet lapset jaksavat olla tuntikausia hipihiljaa. Parempi sitten, että on paikkoja jotka on tarkoitettu selkeästi vain aikuisille ja aikuisten keskinäiseen ydessäoloon.

Kyllä lapset osaa käyttäytyä. T. Äiti 47v.

Taidat olla ainoa.. mä aikankin harkitsisin juuri tuollaista hotellia jos miehen kanssa lähdettäsiin kahdestaan matkaan.. syitä on kaksi.

1. Haluaisin viettää rauhallista lomaa ilman lasten meluamista, koska ääntähän niistä lähtee kun vaikka uima-altaalla peuhaavat, en halua kuunnella muiden lapsia kun kerran ei tarvitse omiakaan kuunnella.

2. En voisi olla vertaamatta lapsia omiini.. voi ei, tuolla menee ihan meidän pojan ikäinen pieni ipana.. ää nyt on äidillä ikävä. Ajattelisin jatkuvasti lapsia nähdessäni kuinka ikävä mulla on omia ja sitten loma olisi pilalla :)