Miltä abortti tuntuu?

Psyykkisesti helpotus, fyysisesti (lääkkeellinen) kuin rajut menkat. Aika kovat, tosin vain muutaman tunnin kivut.

Mulle tehtiin paikallispuudutuksessa koneellinen abortti (alkio imettiin pois). Elämäni järkyttävin kipu! Henkisesti olin ja olen asian kanssa sinut.

Fyysisesti ei mitenkään, kaavinta.

Henkinen helvetti kesti pitkään.

Fyysisesti ja henkisesti ei miltään.

Seuraavana päivänä kaavinnasta tuli iso hormoniryöpsähdys ja se ei ollut henkisesti kivaa, kun samalla piti pärjätä vauvan ja kaksi vuotiaan kanssa. Lisäksi äitini kiukutteli. < olin pyytänyt häntä apuun ja yökylään, jos tuollainen hormonisysteemi käy, niin äitini tuli ja kahdessa tunnissa suuttui kaksi vuotiaalle, kun se ei ole ollenkaan paikoillaan.. lähti haukkuen "toi sun pentus tarvii apua, ei kukaan normaalilapsi ole liikkeessä koko aikaa", ovet paukkuen.

Seuraava päivä olikin sitten parempi, enkä sen jälkeen ole aborttia juuri ajatellutkaan. Toimenpiteenä iisi. Aamusta kättärille sain diapamin ja sitten leikkuriin ja puolessa tunnissa osastolla takaisin. Pari tuntia siinä nukuskelin ja mies tuli hakemaan pois - ennenkuin lähti työmatkalle. Vuodot oli runsaat pari kolme päivää ja sitten loppui.

Nyt 10 vuotta myöhemmin, niin äitini sanat ovat ilkeinpänä muistona, ei ole pyytänyt anteeksi ja tuo miehen työmatka osu maailman hankalinpaan paikkaan, mutten viittinyt sen takia kaavintaa peruuttaa, kun äitini oli luvannut tulla tuuraamaan :/

Runsaan vuodon vuoksi menin heikkoon kuntoon. Henkisesti pahinta oli seuraavana päivänä, hormonit sekaisin. Oli meidän yhteinen ratkaisu, mutta ikävä kyllä minun vartalo. Vitutti, että kesti kauan ennen kuin sain ajan lääkäriin. Tuntui, että vitkuttelivat ajan annon kanssa siinä toivossa, että muuttaisimme mielemme. Rakastan meidän lapsia, mutta useampaa emme kykene elättämään.

Fyysisesti ei miltään. Lääkkeellinen keskeytys oli. Inhottavaa oli pitkään kestävä jälkivuoto ja kun oli tottunut tamppooniin niin verinen side ällötti. Henkisesti ei kovin raskas kokemus ja olin ja olen sujut asian kanssa. Toki nyt esikoista odottaessa tullut vasta mietittyä miten silloin pystyi niin tekemään. Elämäähän tämä on ja jos kokee ettei ole valmis niin aina parempi keskeyttää kun pakottaa itsensä pitämään lapsi.

Fyysisesti pienimuotoine synnytys, verta tuli ja paljon. Kukaan ei kuitenkaan vointeja kysellyt tai hemppaa ottanut, kuten olis normaali synnytyksen jälkeen tehty.

Henkisesti helvettiä, olin jo rv18 joten jokainen voi vaan arvata miltä tuntui hyvästellä tuo pieni poika. Siitä tuli juuri 4 v aikaa.

Ikävää onneks on hyvin paikannut ihana pieni poika joka tilalle saatiin, muuten olisinkin varmaan jo jossain hourulassa.

Minulla todettiin, että alkion kehitys on pysähtynyt, toimenpiteet samat kuin abortissa. Lääkkeellinen tyhjennys, aivan hirveä, verta ja klönttejä hirveä määrä koko päivän, käytin vauvan vaippoja ja istuin pytyllä, eikä edes tyhjentynyt kunnolla, seurauksena kohtutulehdus ja kaavinta.