Moniko on kosinut miestään?

jotain tekemään. Minä halusin naimisiin ja sitäehdotin miehelle. Tuo sanoi kyllä ja mentiin sitten naimisiin.

vaikka asiasta on jollain tasolla ollut puhetta. Tiedän kuitenkin että mitään ei koskaan aivan varmuudella tapahdu ellen itse kysy. AP

Ihan sama se nykyään on, kun on tai ainakin pitäisi olla tasa-arvo. Eri asia tietysti jos joku on perinteinen romanttinen höppänä, jonka mielestä kosiminen kuuluu miehelle kuten amerikkalaisissa elokuvissa :D

jo 10 vuotta onnellisesti (lapsiakin on). Kannattaa unohtaa ne prinsessasadut.

Minä, jos jotain haluaa niin pitää myös olla valmis sen eteen jotain tekemään. Minä halusin naimisiin ja sitäehdotin miehelle. Tuo sanoi kyllä ja mentiin sitten naimisiin.

Neljä vuotta sitten kysyin mieheltäni, että mitäs jos mentäis naimisiin, voisin kysyä juhlapaikkaa joksikin viikonlopuksi tässä kevään aikana. Mies sanoi, että jaa, mennään vaan. Otin sitten saman tien selvää juhlapaikasta, jossa oli saatavana sekä sali että ruoka koristeluineen, ja sieltä ilmoitettiin vapaat ajat keväälle. Annoin päivämäärälistan miehelle, ja hän sitten valitsi sopivan päivän kolmen kuukauden päästä. Mies sai vielä valita bändinkin, johon itse otin yhteyttä, ja väsäsin kutsukortitkin itse. Juhlapaikassa kävin vähän ennen juhlaa pohtimassa istumajärjestystä ja pöytien sijaintia, mutta muuten emme nähneet vaivaa koko juhlan eteen. Juhlapaikka hoiti kaiken, myös bändi sai vapaat kädet soittolistan suhteen.



Moni mies kaihtaa häitä sen takia, että heillä on kuva siitä, että sen eteen täytyy tehdä julmetusti hommia, ja moni arkailee myös kirkonkäytävää. Me hoidimme vihkimisen erikseen, kahden kesken maistraatissa, ja juhlissa vain pidettiin hauskaa eikä stressattu. Toki oli hieno paikka, juhla-asut, kampaukset jne. Kosi vain miestäsi, mutta älä saman tien sälytä hänen harteilleen sitä sun tätä lautasliinavalintaa.

Minä siis osoitin kultasepänliikettä ja totesin miehelle, että eikö meidänkin olisi aika. Mies oli ensin, että eikös myöhemmin, kun vasta ollaan muutettu yhteen ja minä kerroin sitten oman haavekihlautumiseni (liittyi jouluun), joten mies suostui.



Kihloissa oltiin oltu vuoden ja jouduin yllätysleikkaukseen, jonka päätteeksi alettiin puida avioitumista ja miten se tehtäisiin. Kehitettiin oikein kiva konsepti, ja mies taisi siihenkin ikään kuin myöntyä tai ehdottaa, että tehdään se nyt.



Koen olleeni kummassakin asiassa tietyllä tavalla moottori. Kihlauksessa suorastaan yllytin, häissä taas totesin, että itselleni ihan sama milloin ja mies sitten päätti, että nyt.



Dramaattiset sormus kakussa -konseptit jäivät nyt käyttämättä, mutta aika jalat maassa -tyyppejä ollaan muutenkin. Häissä riitti sitä romantiikkaa. :D

kysäisin kännipäissäni että mennäänkö naimisiin. Kyllä tuo mies suostui ja kolmea kuukautta myöhemmin oli häät.

Sen verran asiasta on joskus keskusteltu ettei kumpikaan voi sietää perinteisiä kermakakkuhäitä. :) Plaah jotenkin vaan tuntuu että "pakotan" ku kysyn vaikka tiedän ettei mies sitä saa aikaiseksi missään tilanteessa! :) Ap

Minä kysyin ohimennen mieheltä, että mitä mieltä hän olisi jos mentäisiin naimisiin. Asia juolahti oikeastaan itsellenikin mieleen vasta tuossa vaiheessa. Mies vastasi, että hyvä idea ja naimisiin mentiin n. puolen vuoden kuluttua. Minkäänlaista pakottamista tämä ei ollut ja jos mies olisi sanonut että ei halua naimisiin, niin eipä tuo niin iso juttu olisi ollut vaan naimisiinmeno olisi siirtynyt eteenpäin.