Milloin sait tarpeeksesi? Milloin et enää jaksanut miestäsi?

Varmasti joskus on parempi jättää kuin yrittää yhdessä. Itse olen jaksanut pitkää ja kivistä tietä kulkea rinnalla vaikean sairauden aikana. Ja tyytyväinen olen, kun ollaan saatu sairaudesta kiinni ja voimaantuminen on alkanut. Voimia sinulle elämääsi, päädyitpä mihin ratkaisuun tahaansa.

kun mies kohteli kaltoin omaa lastaan. Potkaisin pellolle. Olimme yhdessä melkein 3 vuotta, pettämisiäkin katsoin sormien läpi. Mutta auta armias, kun kohteli poikaansa väärin, minä kyrsiinnyin ja potkaisin pihalle.

tyyliin "turpa kiinni v***n s******n idiootti, sä oot ihan h******n hullu p****pää.



Se oli viimeinen silaus kun tuo käytös oli ollut n. 2 kk päivittäistä. Tätä ennen oli kamalaa vuosikausia mutta tuo oli viimeinen niitti - ei enää ollut muita vaihtoehtoja. Eihän tuollaista voi kuunnella loppuelämäänsä (ja lapset kuunnella miten isä huutaa äidille).

Kun kaikki keskustelut miehen kanssa saivat aikaan niin armottoman vitutuksen että siitä ei hetkeen toipunut.



Söi todella kun yritti avata keskustelua ja vastaan tuli silkkaa nokittelua.

Tänään otin miehen kokeilemaan. Minun säännöilläni tai ei ollenkaan.

mutta hänellä oli pahoja mielenterveydellisiä ongelmia, joiden vaikeusaste on selvinnyt minulle vasta jälkeenpäin. Jaksoin hänen rinnallaan aika pitkään, joskin venyin liikaa ja väsyin täysin. Viimeinen niitti oli, kun mies alkoi käyttäytyä itsetuhoisesti hoidosta huolimatta. Silloin tajusin, etten voi rakastaa häntä terveeksi ja että sairastuisin vielä itsekin, jos jäisin.

että a) se ei haluakaan lapsia ja b) että sen mielestä sen ei tartte tehdä mitään kotitöitä jatkossa. Se oli erittäin kirkas hetki: hankin siltä istumalta oman kämpän ja lähdin meneen.