Olen hylkiö kollegoideni joukossa.

Ota yhteys esimieheen ihan ensimmäiseksi ja kerro tilanne. Toki minäkin viihtyisin paremmin insinöörien joukossa kuin joidenkin tutkintoa tuijottavien joukoissa.

Täytyy myöntää, että olen itse syyllistynyt samantyyppiseen asennoitumiseen. Alallani on samaa opiskelleiden kesken melko vahva identiteetti, ja ylpeys siitä, että olemme valmistuneet juuri tälle alalle. Kai se on ammattiylpeyttä, ja ylpeyttä omasta koulutuksesta? Siitä, että on työllistynyt omalle alalleen.



Jos joku pyrkii samaan työhön vaikka ammattikorkeakoulusta, tuntuu se oman koulutuksen ja osaamisen vähättelyltä: ai nytkö tätä voikin tehdä kuka tahansa?



Tietenkin työnantajatkin järjestävät koulutusta, ja pitää antaa kaikille mahdollisuus tehdä työnsä.

Niin, myöskään pomomme ei nauti näiden asiantuntijoiden kunnioitusta. Hän on kauppatieteilijä eikä kuulemma tajua alamme vaatimuksia ollenkaan... En ymmärrä, miten aikuiset ihmiset osaakin olla noin lapsellisia ja kapeakatseisia. Työskentelemme kaikki hyvin itsenäisesti, joten pomo ei sillä tavalla johda meitä kuin joissain työpaikoissa. Hän varmaan on huomannut, että en ole kollegoiden porukoissa, mutta en usko, että hän voi vaikuttaa muihin. Jutteleminen toki voisi helpottaa omaa oloani.

ap

Tämä on kai vain naisten ongelma, että pitää tuntea itsensä niin hyväksytyksi ja kuuluvansa joukkoon. Mutta sinuthan hyväksytään, siihen insinööriporukkaan. Onko se joku ongelma?



Todella ikävä tuollainen, mutta voithan sinä itsekin tehdä asialle jotain. Ota sinä "mukaan" niitä muita, eli aloita itse keskustelua,ym.



Miksi ihmeessä sinä koet olevasi niin riippuvainen työpaikan sosiaalisista suhteista, että ne itkettävät etkä sitten koe onnistumisen iloa varsinaisesta työn tekemisestä?

Tämä on kai vain naisten ongelma, että pitää tuntea itsensä niin hyväksytyksi ja kuuluvansa joukkoon. Mutta sinuthan hyväksytään, siihen insinööriporukkaan. Onko se joku ongelma?

Todella ikävä tuollainen, mutta voithan sinä itsekin tehdä asialle jotain. Ota sinä "mukaan" niitä muita, eli aloita itse keskustelua,ym.

Miksi ihmeessä sinä koet olevasi niin riippuvainen työpaikan sosiaalisista suhteista, että ne itkettävät etkä sitten koe onnistumisen iloa varsinaisesta työn tekemisestä?

Jos sinua kohdeltaisiin kuin ilmaa, niin varmaan alkaisi itseäsikin rassata ajan kuluessa. Ja olen todellakin aloittanut keskusteluja ja olen aktiivinen.

ap

Mutta voin suositella kirjaa Poikkeus säännöstä, jossa kerrotaan samantyyppisestä ongelmasta. Ei ole mikään tietokirja vaan jännitysromaani. Kirjoittanut Christer Jungersen.

että olisin insinöörien porukassa ja iloitsisin mukavista työkavereista, enkä edes kaipaisi tuohon toiseen porukkaan. En koskaan kaipaa sellaisten seuraan, jotka ovat osoittutuneet ihan ala-arvoisiksi käytökseltään. Miksi kaipaisinkaan?

että olisin insinöörien porukassa ja iloitsisin mukavista työkavereista, enkä edes kaipaisi tuohon toiseen porukkaan. En koskaan kaipaa sellaisten seuraan, jotka ovat osoittutuneet ihan ala-arvoisiksi käytökseltään. Miksi kaipaisinkaan?

Niin, sitä yritänkin. Mutta joudun kuitenkin työskentelemään näiden ihmisten kanssa, jotka hyljeksivät minua, joten se ei ole ihan noin helppoa. Ja väitättekö nyt ihan tosissanne, että teitä ei yhtään hetkauttaisi, jos töissä omalla osastollanne kukaan ei suostuisi puhumaan teidän kanssanne? Minua se kyllä surettaa, ihmetyttää ja vihastuttaa, erityisesti koska en ole siihen syypää eikä siihen ole oikeasti järkevää syytä. En nimitä tätä kiusaamiseksi, mutta läheltä liippaa.

ap

että olisin insinöörien porukassa ja iloitsisin mukavista työkavereista, enkä edes kaipaisi tuohon toiseen porukkaan. En koskaan kaipaa sellaisten seuraan, jotka ovat osoittutuneet ihan ala-arvoisiksi käytökseltään. Miksi kaipaisinkaan?

Niin, sitä yritänkin. Mutta joudun kuitenkin työskentelemään näiden ihmisten kanssa, jotka hyljeksivät minua, joten se ei ole ihan noin helppoa. Ja väitättekö nyt ihan tosissanne, että teitä ei yhtään hetkauttaisi, jos töissä omalla osastollanne kukaan ei suostuisi puhumaan teidän kanssanne? Minua se kyllä surettaa, ihmetyttää ja vihastuttaa, erityisesti koska en ole siihen syypää eikä siihen ole oikeasti järkevää syytä. En nimitä tätä kiusaamiseksi, mutta läheltä liippaa. ap

että kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan paljon myös työasioita. Sellaisiakin joista ei muualla puhuta eikä tiedoteta.

Jos näistä jää ulkopuolelle, haittaa se töiden tekemistä ja omaa urakehitystäkin.

Onko ala taiteisiin liittyvä?

Tai humanistisiin tieteisiin?

Hoito ja sosiaalityöhön?



Ei tarvitse kertoa tarkalleen alaa, mutta hiukan enemmän jos kertoisit, niin olisin tyytyväinen. Olen vain aina kiinnostunut siitä, millaisia ihmisiä on milläkin eri työelämän osa-alueella.



t. utelias

Tosi inhottava tilanne. Minusta tuo on myös aika erikoista, että jollain pienellä ammattialalla ollaan noin mustasukkaisia ja sisäänpäin lämpeneviä. Mä ymmärrän esimerkiksi lakimiehet ja lääkärit, jotka pitävät "yhtä" oman koulutuksensa vuoksi, mutta jos teidän alalla ei kerran ole mitään tiettyä pätevyysvaatimusta, niin silloin toi on erikoista. Kommentoimista auttaisi jos voisit kertoa alan, mutta et ilmeisesti sitä halua.



Mä itse toimin myös pienellä erikoistuneella akateemisella alalla, johon on oma koulutuksensa, mutta ihmisiä on pätevöitynyt myös muuta kautta (kuten itse). En ole koskaan kokenut, että meidän alalla syrjittäisiin koulutuksen vuoksi, vaan meillä nähdään rikkautena se, että ihmisillä on erilaisia taustoja. Tärkeintä on tehdä työnsä hyvin.



Minkä ikäisiä nämä kolleegasi ovat? Jos he ovat vastavalmistuneita, niin voin ehkä ymmärtää, että heillä on vielä tiukka yhteenkuuluvuuden tunne opiskeluajoilta, mutta jos he ovat vanhempia, niin ihmettelen.

He ovat kaikki yli 3-kymppisiä, suuri osa keski-ikäisiäkin jo. Tämä on tosi kurja tilanne. Mitään muodollista pätevyyttä ei alalla ole ja minulla on tosiaan yliopistokoulutus kuten kaikilla muillakin.



Luulisi tosiaan, että vähän erilainen koulutus olisi rikkaus, mutta ei. Minulle siitä on hyötyä, koska osaan katsoa asioita myös muilta kanteilta kuin siltä tavallisimmalta, mutta kollegat eivät halua hyödyntää osaamistani vaan jään aina yksin. Tekisin mieluusti yhteistyötä, koska minusta hyötyisimme siitä kaikki, mutta se on mahdotonta. Teen kaikki työni yksin, vaikka joustava ryhmätyö olisi hyvin mahdollista. No, he työskentelevät joustavasti ryhmissä ja jättävät minut joustavasti ulkopuolelle.

ap

Itsekään en ole valmistunut suoraan nykyiselle alalleni, vaan minulla on melko yleispätevä maisteritutkinto. Ihan akateemista koulutusta vaativaa työtä kyllä teen.



Minut on onneksi työpaikassani otettu hyvin vastaan, mutta muuten saan kuulla todella paljon ihmettelyä koulutuksestani tyyliin "Ethän sä nyt tollasta voi tehdä! Ei toi vastaa sun koulutusta!". No, itsepä tiedän :) Olen kyllä ihan hyvä työssäni ja edennytkin.



Nähtävästi pitäisi olla työtön, kun en mihinkään ammattiin ole valmistunut. Ihmisten on joskus hirveän vaikea tajuta, että työ ja koulutus eivät aina mitenkään täydellisesti vastaa toisiaan.

Mutta älä ap. välitä, olet älykkäämpi kuin nuo kollegasi, jotka joutuvat omien puutteidensa takia vahtimaam koko ajan haukkana "kilpailijoita"!

juttelisin tuon pomon kanssa asiasta, lähinnä vain siinä mielessä että jos pomokaan ei ole tämän nirppanokkalauman mielestä arvossa niin hän saattaisi ymmärtää tilannetttasi. Saisit ehkä jonkinlaisen henkisen "liittolaisen" jos ei muuta.

Me ihmiset olemme siinä mielessä välillä yksinkertaisia, että jumiudumme tietynlaiseen ajattelu- ja toimintamalliin huomaamatta tai sosiaalisen paineen vuoksi. Emme välttämättä tiedosta käyttäytymisemme vaikutusta toiseen.



Jos sinulla ei ole mitään ns. menetettävää tilanteessa, niin minä sinuna ottaisin asian esiin. Ehkä ensin kirjoittaisin sähköpostin kaikille, jos tuntuisi siltä, että en itkemättä pystyisi asiaa ottamaan puheeksi. En syyllistäisi ketään vaan kertoisin omia tuntojani ja ehkä sanoisin myös ymmärtäväni, kuinka luonnollista on, että saman alan ihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta. Mutta samalla toivoisin, että voisimme hyödyntää myös toisen alan ihmisen osaamista ja nähdä, että saman työn voi tehdä monella eri tapaa (tai tässä tapauksessa monella eri kokemuksella) yhtä hyvin. Akateemisia ihmisiä, kun olemme, niin sen pitäisi jokainen ymmärtää.



Tsemppiä, varmasti on erittäin kurja tilanne!

Olet hallintotieteilijä ja toiset juristeja. Johan niitä pännii olla ekonomin alaisina. Ja nyt sitten tuollainen kollegana...

Miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä noin?





Kuvitteleeko joku vielä, että ihmisillä on koulutuksen ensipäivistä alkava kapea uraputki yhteen tiettyyn tehtävään?



HOHHOIJAA.



Kaikki myötätunto puolellasi, ap.

Miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä noin? Kuvitteleeko joku vielä, että ihmisillä on koulutuksen ensipäivistä alkava kapea uraputki yhteen tiettyyn tehtävään? HOHHOIJAA. Kaikki myötätunto puolellasi, ap.

Kai nyt, kun eletään tällaisessa Neuvostoliitossa.

Jos sinua kohdeltaisiin kuin ilmaa, niin varmaan alkaisi itseäsikin rassata ajan kuluessa. Ja olen todellakin aloittanut keskusteluja ja olen aktiivinen.

ap

Olen vasta kolmekymppisenä IT-alalle kouluttautunut nainen, ollut työpaikoilla joissa muut työntekijät nuoria nörttipoikia. Eipä ole mitään yhteistä heidän kanssaan, joten ei me hirveästi tekemisissä olla muuta paitsi välttämättömät työasiat hoidetaan.

Minusta tämä on oikein mukavakin tilanne, että saan olla omissa oloissani ja hoitaa duunini vaan.