omaisen menettäneet

en tiedä miksen.



Kai olin shokissa, enkä edes ajatellut, että kirkossa olo voisi lohduttaa miehen kuolemasta.

Sen verran sumuista aikaa oli... Ja siitä on jo melkein 20 vuotta.

Kai se on joku vanha tapa olla paikalla, kun vainajan nimi luetaan saarnastuolista ääneen.

Eri seurakunnissa on erilaisia tapoja: miehen äidin kuoltua hänen "kiitoskirkossaan" mieheni kävi vuorollaan sytyttämässä kynttilän keskikäytävän sellaiseen kynttilätelineeseen. Siunauksen toimittanut pappi oli kertonut tästä (ainakin minulle) vieraasta tavasta.

Ja pyhäinpäivänä kuuntelemassa kuluneena kirkkovuonna kuolleen mikälie siunaus

pyhäinpäivänä kun luetaan kaikki vuoden aikana kuolleet nimeltä ja sytytetään kynttilä sille vainajalle niin olin.

Poikansa eivät halunneet tulla kirkkoon ja minä kirkkoon kuulumaton olin anopin tukena.

onko paha juttu jos ei kukaan omainen pääse paikalle?

Meilläpäin sitä kutsutaan kuolleen kiitokseksi. Olin kyllä paikalla, ei tarvinut mitään erityistä tehdä, kynttilöitä sytytellä. Pappi mainitsi vainajan nimeltä ja sanoi hänestä pari kaunista sanaa, ei muuta. Lähimpien omaisten kuuluu olla paikalla, itsekin menin, vaikken kuulu kirkkoonkaan.

Yksi läheinen (entinen seurustelukumppani) haudataan lähiviikkoina. En ole menossa, sillä matka on pitkä, enkä kokisi muutenkaan oloani siellä luontevaksi.



Tietääkö joku muuten, miten toimitaan, kun vainaja siunataan ja haudataan eri seurakunnan toimesta kuin mihin hän on eläessään viimeksi kuulunut? Kummassa paikassa vainajan nimi luetaan?