Synnytyspelkokätilön ajatuksia.
Toimittuani nyt joitain vuosia synnytyspelkokätilönä, olen ihan omassa, ei-tieteellisessä tutkimuksessani tullut siihen tulokseen,että tällaiset nettipalstat lietsovat pelkoja.
Täällä palstaille tulee aivan uudenlaisia pelon aiheita, joita ei ole aikaisemmin ajatellutkaan.
Tietenkin syitä on monia;lapsuuden sukupuolisesta hyväksikäytöstä raiskatuksi tulemiseen,ensimmäinen,hankala gynekologilla käynti,vahvasti uskonnollinen,ankara koti, edellinen hankala synnytys tai tuttavan, monet väritetyt kertomukset jne jne.
Aina ei selvää syytä ole,mutta jotkut sanovat pelkojen alkaneen luettuaan nettipalstojen keskusteluja.
Tämän vain ihan halusin saattaa tiedoksi.
Kommentit (19)
Itselläni nämä palstat eivät ole ainakaan helpottaneet pelkojani. Enemmänkin lisänneet syyllisyyttä ja lisänneet pelkojani siitä, että mitä jos hoitohenkilökunta ei ota pelkojani todesta ja pakottavat alatiesynnytykseen, vaikka alateitse lapsi ei mahtuisikaan..
Onneksi olen jo oppinut olemaan välittämättä palstojen trolleista ja fanaatikoista.
että keskustelupalstojen jutut kannattaa jättää omaan arvoonsa ja näin aika pitkälle teinkin (pari listeria- ja maksapihvihysteriakohtausta sain ;). En pelännytkään ekaa synnytystä, nyt toinen on alkanut mietityttää kun eka meni hiukka reisille. :/
Täältä saa sen käsityksen, että ei saa kipulääkettä kunnolla, jos on pelkosektio ja päälle suurinpiirtein syljetään ja avoimesti haukutaan. Se pelottaa nyt, alatien ja sektion lisäksi. :-(
kaikki synnytysjutut mitä luin, poisti pelkoa. Tiesin mitä voi pahimillaan tapahtua. Kaikki meni hyvin.
Mukavaa, että kätilökin jaksaa kirjoittaa tänne. Miksi kätilöiden asenne tätä palstaa kohtaan on niin negatiivinen? Olen itsekin kuullut terveydenhuoltohenkilökunnan oikein puuskahtavan, että ne palstat!
Täällä on kaikenlaisia kirjoittajia, mutta jokaisella on mahdollisuus sensuroida, mitä lukee
Olet täysin väärässä. Pelkosectioäiti hoidetaan aivan samalla tavalla kuin muut, melkeinpä paremmin,silkkihansikkain ettei herkkä ihminen saisi tästäkin traumaa. Kipulääkettä saa siinä missä muutkin ja jos tuntuu että kohtelu on muita tylympää,se menee jo vainoharhaisuuden puolelle. Ja olen tosissani.
ap
Ei ole minun syyni, että olen kuullut kahdesta tapauksesta, jossa kätilö oli tiuskinut pelko-sektioidulle äidille ja arvostellut, että kun " pelon vuoksi leikataan" . KUmmassakaan tapauksessa arvon kätilö ei tiennyt mitään pelon syistä. Toisessa tapauksessa oli kyse nainen, joka kärsinyt pedofiliasta elämänsä ensimmäiset 10 vuotta ja toinen tapaus oli nainen, jolla erittäin kivuliaita kokemuksia alapään toimenpiteistä sairaalassa ja sen lisäksi oli entinen koulukiusattu ja nykyinen työpaikkakiusattu, joka jollain tapaa vaikutti myös synnytykseen.
Olen neuvolakätilö ja ap:n kanssa hyvin samoilla linjoilla. Kautta aikojen naiset on pelotelleet toisiaan kamalilla synnytyksillä,mutta netti tuo tämän kaikkien ulottuvilleja asia paisuu. Luottakaa naiset itseenne,synnytys on hieno kokemus.Kertokaa enemmän positiivisia synnytysjuttuja.
nla klö-th
Kertokaa rohkeasti vaan alatiesynnytysten riskit ja se, että kipulääkitystä ei todellakaan välttämättä saa, eikä edes epiduraali aina auta.
Valtaosa viesteistä täällä on tainnut saada aimo annoksen värikynää päälleen. Ja aika metkaa on se, että usein tänne kirjoitetut jutut on kuulopuhetta, " yks mun tuttu" ja " kuulin, että yhdelle kävi niin ja niin" .
Omalta osaltani voin sanoa, että synnytys oli helpompi mitä kuvittelin. Täällä joku mainitsi ettei lääkkeitä saa kipuihin, joltain kuultua tämäkin.., mutta minulle tarjottiin kipulääkkeitä ainakin Helsingin Naistenklinikalla heti sisään tultuani ja useita kertoja senkin jälkeen kysyttiiin joko tarvitsen lievitystä. Epiduraalin sain heti pyytäessäni ja lääkettä lisättiin, kun sitä tarvitsin. Ja epiduraali auttoi todella hyvin.
Ainahan on ääritapauksia ja poikkeuksia ja poikkeuksellisia tilanteita, mutta tätä palstaa lukiessa tulee tunne, että normaalisti edennyt synnytys kivunlievityksineen on todellinen poikkeus. Ja kätilötkin yleensä ovat kaksipäisiä hirviöitä! Näinhän ei kuitenkaan todellisuudessa ole.
ja kaikki meni pieleen. Kätilöt, lääkärit, hoitajat ja neuvola hyssyttelevät mielellään. Jos olisin tuudittautunut niihin tietoihin niin en olisi osannut kuvitellakaan mitä tapahtuu, enkä jälkikäteen saada neuvoja. kaikkien synnytykset eivät mene, eivätkä koskaan ole menneetkään kivasti. Miksi luulitte että aina jotkut ovat kuolleet synnytyksiin? Onneksi ei enää nykyään, mutta vammoja tulee aina jollekin.
suuri synnytyspelko ihan kouluajoista asti (lapsen tekokin venyi sen takia pitkälle yli kolmekymppiseksi). Itse koin että sain siihen vauvapalstalta apua, kun tiesin mitä on odotettavissa.
Piti vielä lisäämäni, että päätin sitten vielä rohkaistua synnyttämään alakautta enkä ihan hirveässä paniikissa edes ollut, mutta synnytys meni silti päin seiniä ja seurauksena oli kiireellinen sektio. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko se alkuperäinen pelko silti kummitellut siellä. Huomasin synnytyksessä mm. jotenkin panttaavani ponnistamista tilanteen aiheuttaman häpeän ja nolostuksen takia.
Nimittäin ajattelisin niin, että netti ja keskustelupalstat ovat vain nylyaikainen muoto entisaikojen " naamatusten keskusteluille" . Keskustelupalstoilta voi lukea hurjasti hyviäkin, rohkasievia kokemuksia, mitä on paljon vaikeampi suullisissa keskusteluissa kuulla.
Luulen, että ne äidit, jotka pelkäävät, pelkäävät netin kanssa tai nettiä ilman. Jostakin poimivat pelkoaan ruokkivat asiat joka tapauksessa.
Esikoista odottaessani pelkäsin minäkin. Tosin minulle kävi päinvastoin, sain kannustusta ja tukea keskustelupalstoilta. Huomasin, että jotkut ovat jopa selvinneet vaikeista synnytyksistä (kun toreillla ja kadunvarsissa keskustellessa hyviä synnytyksiä ei ole olemassakaan).
Itsekin ajoittain kirjoitan rohkaisuviestejä pelkääville ensisynnyttäjille, Kannustaakseni heitä. Mutta, kuten tavallista, ne kauhujutut huomataan täälläkin paremmin, ja niitä ketjuja nostetaan.
Synnytys on kivusta ja pelosta huolimatta aivan upea kokemus! En mistään hinnasta vaihtaisi alatiesynnytyksiäni sektioihin (kun oli mahdollisuus alateitsekin homma hoitaa).
Vierailija:
Piti vielä lisäämäni, että päätin sitten vielä rohkaistua synnyttämään alakautta enkä ihan hirveässä paniikissa edes ollut, mutta synnytys meni silti päin seiniä ja seurauksena oli kiireellinen sektio. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko se alkuperäinen pelko silti kummitellut siellä. Huomasin synnytyksessä mm. jotenkin panttaavani ponnistamista tilanteen aiheuttaman häpeän ja nolostuksen takia.
Oletko sä ollut koulukiusattu? Itse olin ja nykyään sitten työpaikkakiusattu. Minua on haukuttu ulkonäköni vuoksi vuosikausia, ihan kadullakin huudettu perään yms., sekä tytöt että pojat, naiset ja miehet. En voi kuvitellakaan, että synnyttäisin alateitse.
Noh, jonkin verran sain minäkin haukkuja ulkonäöstäni, mutta se ei ollut kovin systemaattista. En oikein itsekään tiedä miksi mulla on ollut niin pahoja seksuaalisia estoja, jotka sitten osaksi näkyvät myös synnytyspelkona.
16
tä. tapasin nykyisen mieheni jo 11 vuotta sitten, mutta vasta nyt, päälle 30 veenä, olen " kehdannut" raskautua. :-/
Mutta muuten onkin ollut aika erilaiset kuviot. Mun perheessä minä taas en voinut kuvitella että joku minut huolisi, kun taas vanhemmat oli kiitollisia jos mulla oli edes jotain sutinan tapaista jonkun pojan kanssa. En olisi nuoruudessa ikinä uskonut, että koskaan tulen menemään naimisiin saatika teen lapsia.
kuin ihanaa tämä vauva-aika ja muu pitäisi olla, niin ahdistuu tuore äiti siitäkin. Eli siis vauvalehti myös boikottiin