Miltä naimisiinmenon jälkeinen päivä tuntui? entä päivä ekan lapsen syntymän jälkeen?
Kaksi asiaa joita en ole vielä kokenut, mutta odotan innolla. Ensi kesänä häät :)!
Kommentit (16)
No, päivä esikoisen syntymän jälkeen tuntui tietysti kipuja. Saattaa olla molemmat sellaisia päiviä, että vain palaudutaan edellisestä päivästä.
se on vain leimaa paperiin. ei se muuta niin kerrassaan mitään.
lapsen saanti taas, no, oma elämä loppuu siihen.
aloitinko nyt turhan negatiivisen trendin nuivalla vastauksellani, kysyy kakkonen ja katuu.
Mut se vauvan syntymäaamuyönn jälkeinen päivä - olin oikeesti niin unenpuutteesta sekaisin etten muista mitään muuta kuin vauvan pystyssä sohottaneen tukan. Se oli kyllä söpö.
mutta tulin äidiksi 18 vuotiaana. Ensimmäinen päivä tuntui jännältä. En saanut nukuttua juuri ollenkaan, kun vain tuijottelin sitä pientä nyyttiä ja olin pakahtua rakkaudesta :) En koe, että oma elämäni olisi loppunut siihen, se oli pikemminkin uuden aikajakson alku. Musta tuntui vanhalta ja samaan aikaan mielettömän ihanalta, ja ajattelin vain, että mä olen nyt äiti! Mulla ei ollut mitenkään kipeä olo synnytyksestä. Mä olin vain onnellinen. Sitä tunnetta, on vaikea selittää ja sen ymmärtää sitten, kun saa sen oman lapsen ekaa kertaa syliinsä :)
kanssa sairaalan ovesta ulos. Siinä kohtaa on äärimmäisen onnellinen olo, mutta samallla sairaalan turvaverkko jää oven taakse ja eritavalla tajuaa sen vastuun vauvasta.
Eli epävarma osaamisesta, mutta äärimmäisen onnellinen fiilis, et tekis mieli hymyillä koko maailmalle meidän pikkuisesta turvakaukalossa.
Naimisiin menon jälkeen olin väsynyt isoista, ihanista juhlista. Lähdimme heti pitkälle häämatkalle ja olin onnellinen. Mutta olotila oli ihan normaali.
Vauvan syntymän jälkeen oli täysin epätodellinen olo. Olimme vauvan kanssa eri osastoilla ja minä kovalla kipulääkityksellä. Vauva syntyi illalla ja aamulla mieheni tuli kärräämään minut lastenosastolle pyörätuolilla. Sain syliini vauvani, joka oli aivan vieras ihminen. Minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta vauvoista muutenkaan, ja olinkin ihan tyytyväinen, että lähinnä mieheni hoiteli vauvaa ensimmäiset päivät hoitohenkilökunnan opastamana. Sain kokeilla imettämistä, mutta sitäkään en kovin paljon, koska vauva oli niin väsynyt että hänen oli parempi antaa syödä maitonsa pullosta. Nämä kaikki tapahtumat yhdistettynä järkyttävään hormonimyrskyyn aiheuttivat sitten melkomoista alakuloa ja jopa epäonnistumisen tunteita. Nopeasti siitä kuitenkin päästiin, kun sekä vauva että minä itse vahvistuimme ja aloimme tulla tutuiksi.
Kaiken kaikkiaan vauvan syntymä ja sitä seuranneet pari päivää olivat käsittämättömän ihmeellistä aikaa, ja oloa tosiaan kuvaisin parhaiten sanalla epätodellinen.
alapää hellänä molempien jälkeen. Jälkitunnelmat:
naimisiinmeno: onnellinen.
lapsen syntymä: kivulias.
vauva oli niin väsynyt että hänen oli parempi antaa syödä maitonsa pullosta.
Miten voi olla väsynyt heti, kun on syntynyt? Tässä oli kyllä nyt pahan voimat liikkeellä, sano minun sanoneen
Tuntui että olin päässyt sinne vuorenhuipulle, jota kohti oli kiivetty ja jonka tiesin olevan tulossa mutta en tiennyt mitä tarkalleen ottaen tapahtuu ja varsinkaan että mitä sen jälkeen... Nyt sitten elämä jatkui vähän erilaisena, mutta vieläkään ei kovin pitkälle eteenpäin nähnyt. Toisaalta oli se osaston uninen rytmi ja rauhallinen ilmapiiri, olin aika hyvässä kunnossa mielestäni ja endorfiinit jylläsi, aurinko paistoi, kävi vieraita ja toivat suklaata ja kukkia, ruokaa sai ja mitään ei tarvinnut tehdä paitsi pitää vauvaa vieressä.
vauva oli niin väsynyt että hänen oli parempi antaa syödä maitonsa pullosta.
Miten voi olla väsynyt heti, kun on syntynyt? Tässä oli kyllä nyt pahan voimat liikkeellä, sano minun sanoneen
No jos äidillä on 1-tyypin diabetes niin melkein aina vastasyntyneellä on matala verensokeri. Silloin verensokeri on saatava nousemaan HETI eikä muutaman päivän päästä, kun maito vasta nousee rintoihin. Matala sokeri tekee vauvan väsyneeksi eikä hän edes jaksa yrittää imeä. Meidän tapauksessamme vauvalla oli myös matala verenpaine ja hän sai antibioottia suoraan suoneen, joten ammattitaitoinen hoitohenkilökunta ei suotta tahtonut vauvaa väsyttää lisää. Lucifer, my ass...
meteliä, joten tuntui ihan tavalliselta lauantailta se.
Vauvan syntymän jälkimainingit oli järkytyksestä selviämistä. Tuijottelin vauvaa ja mietin kuumeisesti mitän sen pötkylän kanssa pitäisi tehdä. En ole koskaan kokenut mitään läkähdyttävää äitiyden onnea, en ehkä ole ollenkaan sen kaltainen ihminen, joka tuntisi mitään äärimmäistä.
päivä hotellissa heräämisineen oli onnellinen. Esikoisen syntymän jälkeinen aamu huolta täynnä; esikoinen joutui vuorokaudeksi happikaappiin ja joka kerta kun heräsin olin varman että jotain on sattunut. Mutta kaikki meni sitten hyvin.
Mutta siis lopputulema: ensimmäisenä päivänä ymmärsin jo mitä on huoli. Mikään aikaisempi ei merkinnyt mitään. Ja se jatkuu sitten... nyt teini-ikäisten äitinä huolet on vaan toisenlaisia, mutta raastavia.
en muista kumpaakaan...
Ja mitä lapseen tulee, en muista edes oliko päivä vai yö.