Ja taas vuoto alkoi :(
Luulisi että tässä vaiheessa ei enää niin paljoa harmittaisi kun menkat alkavat mutta toisin on! Sitä vain toivoo joka hemmetin kuukausi että jos nyt olisi onnistanut, odottaa innolla ja jännittää että miten käy. Ja sitten kun se vuoto sieltä taas alkaa niin itku on kurkussa, pettymys on valtava!!! Näinä päivinä katselen muita raskaana olevia todella katkerana, yritän vältellä tilanteita joissa on pieniä lapsia, vauvoja. Ei tämmöinen elämä ole kyllä mistään kotoisin :(
Meillä tilanne on se että miehen siittiöt eivät ole mitään parasta mahdollista laatua. On mahdollista että tulen raskaaksi ilman hoitoja mutta aikaa siihen voi mennä tai sitten ei onnista ollenkaan... Yksi lapsi meillä on. Hänet saimme ilman " ongelmia" jo vuosia sitten. Nyt yritystä takana 3 pitkää vuotta. Yksi keskeytynyt keskenmeno siinä välissä. Mies ei ole halukas lähtemään hoitoihin enkä minäkään asiasta kovin innoissani ole mutta ei tämäkään ole " mukavaa" elämää. Vielä pari vuotta lisää niin ikäkin alkaa tehdä ongelmia lisääntymiseen. Joku lapseton ei ehkä ymmärrä tuskaani koska onhan meillä jo yksi lapsi? Löytyisikö täältä vastaavassa tilanteessa olevia?! Mistä sitä saisi rohkeuden lähteä lapsettomuushoitoihin? Miten miehen saisi innostumaan asiasta?
Kommentit (4)
Meillä raskautta yritettiin vajaat 2 vuotta. Nyt olen kuitenkin onnellisesti raskaana, melkein puolivälissä.
Raskaus saatiin alkuun hoitojen avulla, ja minusta ne olivat loppujen lopuksi " helpot" , vaikka niissäkin jouduttiin useamman kerran pettymään. Mulla on hoidoista kuitenkin aika positiivinen fiilis, kun sitten vihdoin alkoi tapahtua ja mahdollisuudet paranivat per kierto huimasti. Meillä minussa on ihan pientä vikaa, ja miehenkin siittiöt aika huonoja, mutta on kuitenkin " omaa tuotantoa" .
Jos teillä miehen siittiöt on ainoa ongelma, voisitte onnistua inseminaatiolla. Se on loppujen lopuksi aika pieni operaatio rankempiin hoitoihin verrattuna.
Nyt vaan otatte itseänne niskasta kiinni ja hakeudutte hoitoon!
Jos mieheltä valkataan vaan niitä parhaimpia siittiöitä ja ne laitetaan sitten oikeaan aikaan sisälle niin kuinka hyvät mahdollisuudet on tulla raskaaksi?! Ja miten tämä kaikki tapahtuu? Istuuko mies jossain käytävällä odottamassa kun nainen " hedelmöitetään" . Se tuntuisi ajatuksenakin tosi oudolta :(
Monilla on niistä ihan väärä käsitys ja usein hoidoista selvitään pienellä fiilauksella. Ei hoito tarkoita aina koeputkihedelmöitystä tai muuten kalliita juttuja.
Käy felicitasin sivuilla hakemassa tietoa ja printtaa miehellesikin (www.felicitas.fi) ja muistathan että julkisella puolella 3 ensimmäistä lapsettomuushoitoa ovat ilmaiset, maksatte vain normaalin sairaalamaksun)
me olemme yrittäneet toista vuoden, ensimmäinen tärppäsi 9kk jälkeen. Päätettiin mieheni kanssa mennä tutkimuksiin jos mitään ei ole tapahtunut toukokuuhun mennessä. pelkkä päätös rauhoittaa jo kummasti (kun tietää että suurinta osaa voidaan auttaa) Ihan ensimmäiseksi ostan nyt ovistestejä jotta näen ovuloinko ja kuinka usein.
Lykkyä!
Joskin meillä on menty niin, että lapsettomuutta oli jo ennen tuota ihanaa 1v3kk poikaa.
Meillä ongelmaa on enemmän minussa, eli oma hormonitoimintani ei syystä tai toisesta toimi lähes ollenkaan ilman stimulointia (teroja, clomeja yms). Kiertoni vaihtelee eikä ovista tule kuin ehkä kerran vuodessa -ilman hoitoja siis.
Saimme rakkaan poikamme yllätyksenä, hoidot oli lopetettu joksikin aikaa kun tuntui että pälli leviää. Sitten, kuukauden päästä olinkin yllätykseksemme raskaana ja nyt poika siis 1v3kk.
Olen niin onnellinen tuosta yhdestä höpönassusta, että välillä tuntuu väärälle toivoa toista. Sisaruksen kuitenkin kovasti haluaisin, mutta taipaleen tietäen en jotenkin saa aikaiseksi.
Olemme olleet ilman ehkäisyä siitä asti kun menkat alkoi synnytyksen jälkeen. Aluksi kierto oli 47vrk ja vaihteli paljon. Nyt se on lyhentynyt ollen 32vrk. Soittelin lähinnä tukea ja mielipiteitä saadakseni lapsettomuuslääkärillemme ja hän sanoi, että koska kierto on itsekseen lyhentynyt, on oletettavaa, että kroppani toimii jotenkin ja raskauden alkaminen on ihan mahdollista.
Mutta en jaksa uskoa siihen, en millään. Hoitoihin lähtö kuitenkin jotenkin väsyttää jo ajatuksena, koska niihin liittyy niin kova lataus. On helpompaa ajatella, että ei sieltä kuitenkaan mitään tule niin ei petykään.
Mutta tuntosi allekirjoitan täysin. Olen tuntenut katkeruutta jo kauan, sillä ehdimme kuitenkin yrittää tuota poikaa jo nelisen vuotta. Loppuajasta olin niin katkera ja vetäydyin jopa ihmisten ilmoilta, että oli pakko pistää piste hoidoille hetkeksi.
Mieheni on suhtautunut hoitoihin ihan ok, mutta tiedän, että monille miehille hoidot ovat todella arka paikka. VARSINKIN jos vikaa on miehessä. Mies ei halua uskoa, että hän ei saakaan naistaan raskaaksi ja sen sulattaminen on todella kova paikka. Moni mies vaikka eroaa ennemmin kuin nöyrtyy siemennestepurkin kanssa hoitoihin.
Ymmärrän siis miestäsikin. Joillakin tuntemillani pareilla miehen pään kääntämiseen on auttanut vain aika. Joillakin on auttanut se, että nainen on saanut houkuteltua miehen yhden kerran vastaanotolle, jossa fiksu lääkäri on osannut selittää asiat niin, ettei mies enää tunne suurta nöyryytystä miehuutensa huonoudesta tai siitä, että ei oikein mies olekaan.
Toivon kovasti, että innostutte hoidoista YHDESSÄ, jos koette, että niihin lähdette. On todella kovaa, jos vain toinen (ja yleensä nainen) on innokas tai yleensä hommassa mukana eikä saa mieheltä tukea.
Helpoin (omasta mielestäni) tapa päästä alkuun on varata aika jutusteluun ensin. Silloin vain kartoitetaan teidän tilanne ja te saatte edelleen miettiä, että jaksatteko/haluatteko lähteä touhuun. Nämä suunnittelukerrat ovat yleensä myös ilmaisia (yksityisellä). Julkiselle pääsee vain lähetteellä jonka voit pyytää työterveyslääkäriltä tai omalääkäriltä, riippuen missä käyt.
Toivon kovasti tsemppiä!!!! Älä sure sitä, että et saisi tuntea tuntojasi koska teillä on jo yksi lapsi. Meitä on muitakin surijoita jotka olemme kuitenkin ylettömän onnellisia siitä yhdestä lapsesta, joka on jo.
Jos haluat kirjoitella jatkossa ajatuksiasi ja kertoa miten pääsette asiassa eteenpäin, niin mun meili on tilleri@hotmail.com.