Millainen ihminen leuhkii lastensa

kusipää, tunnen tapauksen

joka ei ole itse saanut aikaseksi mitään mainitsemisen arvoista.

Minullakin fb:ssa tuttu, joka lähestulkoon jokaisessa postauksessa kehuu lastaan. Tyttö on siis ihan paras kaikessa, ihan sama mitä tekee. Ja taustalla paistaa aina itsekehu siitä, kuinka hän on äitinä onnistunut kasvattamaan lapsestaan sen kaikken parhaimman urheilijan ja menestyneimmän koulutytön ja fiksun ja lahjakkaimman ja parhaimman.



Oksettaa lukea, blokkaan hänet kohta pois.



Loput postaukset ovat sitten puhdasta itsekehua, sillain nätisti rivienväliin laitettuna.

hyvistä että vähemmän hyvistä. Ne kiinnostaa muiden urheilevien lasten vanhempia, isovanhempia ja kummeja.



Mä en ymmärrä, miksi hyvin pärjääminen jossakin asiassa on aina leuhkimista. Mä haluan kannustaa mun lapsia, ihan sama, vaikka joku pitäisi sitä leuhkimisena.

Itsellänikin on yksi tällainen fb-ystävä. Olen ajatellut että ehkä hänellä on paljon fb-kavereita joita nuo lasten saavutukset kiinnostaa; mummot ja kummit ja sellaiset.

Itse en niitä tee, mutta "tykkään" aina kun luen ystävien lasten "saavutuksista" urheilun tms. saralla.

Lapsistaan ylpeät vanhemmat. Ei niin mitään väärää. Lapset ovat ihania.

jos niistä kertoo aina joskus, kaikkien muiden postausten seassa. Mutta jos jokainen fb-postaus on oman lapsensa tai itsensä kehumista, niin onhan se nyt hieman naurettavaa.

Esim. "Meidän Tiina voitti taas! Mutta enpä muuta odottanutkaan.. Äitinsä tyttö! Ja hiihti muuten jälleen uuden ennätyksen, sekä omansa että valtakunnallisen.! Tiina on paras!"

"Täällä ollaan taas oltu ahkerana, jotta voidaan kannustaa Tiina taas voittoon huomenna. Meidän maailman paras hiihtotyttö! Ammattilainen siitä vielä tulee. Eikä ihme, kun äitinsä jalanjäljissä kulkee."

"Tiina toi koulusta pinon kokeita, ja pelkkää kymppiähän tyttö on taas vetänyt. On niin kielelleisesti lahjakas ja kavereitaan edellä. Ja kielissäkin on luontainen lahjakkuuss. Matematiikasta puhumattakaan. Oli opekin oikein ylistänyt ja viimeksi kun tavattiin, kuiskutti mulle, että Tiinasta tulee vielä jotain!. Enkä ihmettele, sillä olenhan niin paljon panostanut tyttöseni elämään. Äitinsä tyttö".

Että tällaista tekstiä jos suollat facebookkiin päivästä toiseen, niin onneksi olkoon! Sua ei kukaan kestä. Voi oksennus.

hyvistä että vähemmän hyvistä. Ne kiinnostaa muiden urheilevien lasten vanhempia, isovanhempia ja kummeja.

Mä en ymmärrä, miksi hyvin pärjääminen jossakin asiassa on aina leuhkimista. Mä haluan kannustaa mun lapsia, ihan sama, vaikka joku pitäisi sitä leuhkimisena.

Jokainenhan pätee fb:ssa jollain. Lapsen kanssa onnistuminen ei ole miestäni huonoimpia saavutuksia elämässä.

Itse PIDÄN noista viesteistä. Tietysti niitä harmittaa joilla vaan keskitason lapset, mutta se on sitten vaan kateutta. Jos lapsi Oikeasti on poikkeuksellisen hyvä, niin tottakai sen voi sanoa.



Osa muuten laittaa kuvia lapsistaan esitelläkseen kuinka suloisia he ovat. Ihan samaa leuhkimista? Niitä sitten harmittaa nämä joilla rumat mukulat.



Osa laittaa onnistuneita kuvia itsestään, joista ei edes tunnista ko. henkilöä. Jotain leuhkimista sekin.



Osa leuhkii kuinka taas oli kaveriporukalla kivaa. Ja kiittää tästä näitä mukana olleita. Silti julkaisee viestin niillekin jotka ei oleet. Leuhkimista: "Mulla on paljon kavereita, olen siis ihana ja suosittu"...



Osa ylpeilee omilla suorituksillaan. En tajua miksi se on vähemmän paha kuin että on lapsensa suorituksista iloinen. Itsekeskeisempäähän se oma harrastus on kuin lapsen harrastaminen.

ihan normaali, lapsestaan ylpeä vanhempi.

ja siksipä en sinne jaksa mitään päivittääkään. Luen kyllä muiden päivityksiä, mutta aika usein mietin että kuinka ihmiset jaksavatkin todistella omaa/lapsiensa erinomaisuutta. Joo, olen vain tavis ja se riittää minulle =)

jos niistä kertoo aina joskus, kaikkien muiden postausten seassa. Mutta jos jokainen fb-postaus on oman lapsensa tai itsensä kehumista, niin onhan se nyt hieman naurettavaa. Esim. "Meidän Tiina voitti taas! Mutta enpä muuta odottanutkaan.. Äitinsä tyttö! Ja hiihti muuten jälleen uuden ennätyksen, sekä omansa että valtakunnallisen.! Tiina on paras!" "Täällä ollaan taas oltu ahkerana, jotta voidaan kannustaa Tiina taas voittoon huomenna. Meidän maailman paras hiihtotyttö! Ammattilainen siitä vielä tulee. Eikä ihme, kun äitinsä jalanjäljissä kulkee." "Tiina toi koulusta pinon kokeita, ja pelkkää kymppiähän tyttö on taas vetänyt. On niin kielelleisesti lahjakas ja kavereitaan edellä. Ja kielissäkin on luontainen lahjakkuuss. Matematiikasta puhumattakaan. Oli opekin oikein ylistänyt ja viimeksi kun tavattiin, kuiskutti mulle, että Tiinasta tulee vielä jotain!. Enkä ihmettele, sillä olenhan niin paljon panostanut tyttöseni elämään. Äitinsä tyttö". Että tällaista tekstiä jos suollat facebookkiin päivästä toiseen, niin onneksi olkoon! Sua ei kukaan kestä. Voi oksennus.

hyvistä että vähemmän hyvistä. Ne kiinnostaa muiden urheilevien lasten vanhempia, isovanhempia ja kummeja. Mä en ymmärrä, miksi hyvin pärjääminen jossakin asiassa on aina leuhkimista. Mä haluan kannustaa mun lapsia, ihan sama, vaikka joku pitäisi sitä leuhkimisena.

sä supermarjon kaveri? Juu, ei enää tervettä tuollainen.

joka haluaa mainita ääneen positiivisia asioita, eikä liittyä ikimarisijoiden jonon jatkoksi. Olen ylpeä ja iloinen onnistumisista, sekä omistani että lasteni.

Löysin sattumalta tän ketjun.

Arvelen, että sellainen ihminen haluaa kehua lastaan facessa joka tarvitsee positiivista huomioita muilta. Se voi tuntua itsestä ja toki lapsestakin (ainakin joissakin tapauksissa) hyvältä.