Mistä saisi rohkeutta muuttaa??
Muutimme nykyiselle asuinpaikkakunnallemme miehen työn vuoksi. Missään vaiheessa emme ole viihtyneet. Kaupunki on pieni ruma maalaiskaupunki. Emme ole saaneet ystäviä, sukulaiset asuvat kaukana ja harrastus- ja ostosmahdollisuudet lähes nolla. Järven rannnalla lapsuuden kasvaneena kärsin siitä ettei täällä ole edes vesistäjä lähellä. Lapsille ei ole kerhoja, esikoulukin vain seurakunnan järjestämä (emme kuulu kirkkoon).
Meillä on kaksi pientä lasta. Olemme miettineet, että nyt täytyisi muuttaa jos aikoisi, ennen kuin lapset menevät kouluun. Sen jälkeen asiat mutkistuvatkin ja muutto on aina vaikeampaa.
Pelkään vain, että rohkeutta muuttoon ei löydy. Lapset menevät kouluun, emmekä raaski viedä heitä pois tutusta koulusta ja kavereiden luota. Ajan kanssa sitä varmaan tulee muutto aina vaan vaikeammaksi ja loppuen lopuksi huomataan, että ollaan eläkkeellä ja vielä samalla paikkakunnalla. Sitten iskeekin jo mukavuudenhalu, eikä viitsi nähdä vaivaa ja aikaa muuttamiseen. Elämä meni " hukkaan" paikassa jossa emme viihtyneet, emmekä voineet elää elämää jota halusimme.
Potki nyt vähän persuuksiin!!
Kommentit (2)
Niin mekin teimme. Olimme täysin vastaavassa tilanteessa jokunen vuosi takaperin. Me hyppäsimme täysin tyhjän päälle. Mies otti lopputilin työpaikaltaan, kuulostaa hurjalta mutta se oli ainut järkevä ratkaisu siinä elämäntilanteessa. Onneksi mies ei joutunut olemaan pitkään työttömänä kunnes sai töitä omalta alaltaan. Emme ole hetkeäkään katuneet ratkaisuamme. Lapsemme on myös onnellinen tästä tilanteesta kun läheiset tärkeät ihmiset ovat alle 40 kilomertin etäisyydellä!!! Ja kyllähän me vanhemmatkin olemme paljon paremmalla tuulella nykysin kun saamme asua siellä missä haluamme.
Ei muuta kuin itteä niskasta kiinni!! Elämän ratkaisut täytyy tehdä itse!!