Oletko asunut soluasunnossa tuntemattomien kanssa?

Kahden ja puolen vuoden ajan. Olen aika epäsosiaalinen luonteeltani, mutta pärjäsin ihan hyvin. Vuokrakin oli tosi alhainen.

tuntemattomista tulee nopeasti kavereita, osasta ystäviäkin. Minusta oli mahtavaa, kun kämppikset vaihtuivat, ja tutustuin ihmisiin jollaisiin en koskaan muuten olisi tutustunut.

Lontoossa oli korkean hintatason takia pakko. Mullekin päänvaivaa tuotti erilaiset käsitykset hygieniasta ja omien jälkien siivoamisesta.. Varsinkin kun kaikki kämppikset olivat eri puolilta maailmaa erilaisista kulttuureista.

Vieläkin ärsyttää muistella sitä yhtä naista, joka opiskeli samaa alaa eikä ollut kämppiksiä näkevinäänkään. Ei ovesta sisään tullessaan, ei laitoksella eikä missään. Ei kukaan käskenyt olla kaveri, mutta alkeellisimpiinkin tapoihin kuuluu edes nyökätä yhteisessä olkkarissa ohittaessaan. Se ei ollut normaali.



Muuten en ole asunut solussa tuntemattomien kanssa. Ne ennestään vieraatkin ymmärsivät, että kämppiksen kanssa kuuluu olla edes hyvänpäiväntuttu.

Oli kyllä yhtä helvettiä.



Aion tehdä kaikkeni, jotta omien lapsieni ei tarvitse asua solussa.

oli tosi kivaa!

Kahdeksan huonetta ja ihmistä, yksi keittiö ja kaksi kylppäriä. Menihän se, kun katsoi vähän sormien läpi sotkuja. Eniten ärsytti se, että aamusuihkuun sai aina odottaa vuoroaan ikuisuuden, ja että se yksi ja ainoa uuni/hella oli melkein aina yhden ja ainoan kanssa-asujan käytössä illat pitkät.

Sanottiin ensin päivää ja esiteltiin itsemme, ennenkuin ruvettiin sen enempää asumaan.



Miettikäähän armeijaa. Kymmenestä kolmeenkymmeneen

henkeen samassa tuvassa. Samoja pesutiloja käyttää

jopa toistasataa henkeä. Kalsareista ei erota onko

omat vai kaverin, muuten kuin hajusta.

Ei se nyt niin mahdotonta ollut. Vaikka olen vielä aika introvertti.

Ja lapsenikin on asunut soluasunnossa ekan opiskeluvuoden. Mulla oli kämppikset laidasta laitaan, mutta lapsella se vasta tosi outo kämppis olikin. Onneksi sai sitten yksiön.

Mutta eivät kauaa pysyneet tuntemattomina, nykyään asutaan kukin erillään mutta hyviä ystäviä ollaan ja tavataan usein :)

ovat joskus olleet tuntemattomia. Ei uusia asioita ja ihmisiä kannata pelätä, avoimin mielin vaan. :)

Juuh, on tullut asuttua. Oli kätevää kun kolmen hengen solussa oli jo minun muuttaessani käytössä siivousvuorot. Listaan vain vaihtui minun nimeni poismuuttaneen tilalle. Yhteistiloina oli keittiö + ruokailutila, erillinen vessa ja suihku/wc-tila. Seuraava vaihtuva asukas oli sotkuisampi, kerran oli esim wc:ssä kaameat jarrujäljet. Suljin pöntön, jätin kannelle wc-harjan, aineen ja kertakäyttöhanskat. Seuraavalla käyntikerralla olikin putsattu :P



En ole itse mikään yltiösosiaalinen, eikä tarvinnutkaan olla. Moikattiin kun törmättiin. Koulun asuntolalla olen myös asunut, siellä olikin levottomampaa, mutta otin sitten itse sen asunto-hitlerin/pirttihirmun roolin niin asuvuusmukavuus parani ;) jos ei roskapussi tyhjentynyt siivousvuorolla, se laitettiin sitten vuorossa olleen oven eteen muistuttamaan. Korvatulpat auttoivat nukkumisessa. Kaikkea jaksaa aikansa, mutta voisin tilanteen vaatiessa asua edelleen solussa.

varsinkin vessan jakaminen ihmisten kanssa, joilla saattaa olla ihan erilaiset hygieniakäsitykset.

15-17-vuotiaana ammattikoululaisena.