Erakkoluonne vai olenko sairas?

tai sitten sulla on elämässäsi vain erakkovaihe. Osalla ihmisistä on niin että murheet ja stressi tekee sen, että vetäytyy enemmän omaan rauhaan, ja nämä ihmiset myös yleensä parhaiten toipuvat kun saavat tosiaan olla omassa rauhassaan niin kauan kuin siltä tuntuu.



Veikkaisin tapauksessasi enemmän sulla tilapäistä erakkovaihetta, koska se on alkanut tietystä tapauksesta etkä ole aina ollut erakko. Älä nyt enää lisää tuskaasi sillä, että tunnet syyllisyyttä siitä että et juuri nyt jaksa muita ihmisiä. Anna itsellesi rauha olla ajatustesi ja tunteidesi kanssa itseksesi, käydä niitä läpi rauhassa. Kyllä ne asiat taas selviää mitä todennäköisimmin siitä, kun aikaa kuluu ja saat sen aiheuttaja-asian elämässäsi oikeisiiin mittasuhteisiin, niin ettei se valtaa koko elämääsi enää.

Jos tämä alkoi viime kesänä niin et siinä tapauksessa kyse ei ole "erakkoluonteesta". Tosin viestistäsi ei käy muut vastaavat asiat ilmi. Mutta erakkoluonteeksi ei muututa yhtäkkiä, sellaisena ollaan syntymästä saakka, tai jos ei niin kuitenkin se on vähän pidemmän ajan juttu.



Tuo sinun juttusi kuulostaa masennukselta tai joltain vastaavalta. Miten muut asiat, oletko muissakin asioissa hautautunut omiin oloihisi ja välttelet ihmisiä, asioita yms.?

et taida olla luonteeltasi tuollainen, vaan on vaihe. Minä taas olen luonteeltani tuollainen, ja lasten myötä se on vielä korostunut. Energia menee heihin, ja jaksan vielä vähemmän olla sosiaalinen ja menevä...

Varsinkin kun toteat että sai alkunsa ulkoisesta ärsykkeestä.



Voithan ottaa vähän aikaa rauhallisemmin tai etsiä vaikka uusia kavereita jos ei vanhat kiinnosta, mutta varo ettei jää päälle tuo ihmisten välttely.



Itselläni ainakin alkoi totaalierakoituminen juuri tuolla tavalla. Koin vastoinkäymisiä ja olin kai masentunut enkä vaan jaksanut tehdä sille mitään ja jättäydyin ulos kaikesta. Ja nyt ei enää ole mitään.

viihtynyt yksin ja jo lapsena kavereiden jatkuva soittelu vain ärsytti minua. Usein keksin valkoisia valheita, ettei aina tarvinnut olla menossa kaverille kylään. Mielummin olin kotona ja leikin yksin barbeilla ja tein kiltisti läksyt. Aikuisiällä en myöskään tykännyt bilettää joka viikonloppu ja usein jouduin myös keksimään valheita kavereiden painostaessa lähtemään ulos tai jäämään luokseen yöksi. Tykkäsin nukkua yöni omassa sängyssä, enkä missään kavereiden lattioilla.



Minulla on silti ollut aina kavereita ja olen tykännyt myös heitä nähdä. Aina olen myös viesteihin vastannut ja heille myös ajoittain soitellut. Kesällä tosiaan masennuin hieman tämän erään vastoinkäymisen myötä, enkä ole sen jälkeen jaksanut enää yhtään kaveria. Jätän usein Facebook-viestitkin täysin lukematta, koska en halua edes tietää, mitä he tällä kertaa minulta haluavat. Tiedän, että tällä menolla minulla ei ole pian enää yhtään ystävää ja blokkaan kohta kaikki muutkin suhteet elämässäni. Voisin harkita jo jotain terapiaakin, mutta sinnekin on niin vaikea päästä.



ap

mullakin oli elämässä vaikeata yhdessä vaiheessa ja silloin käyttäydyin tavallista erakommin. Tsemppiä !

Kiitos tästä keskustelusta, vaikka onkin vanha sellainen, avasi vähän omaa tilannettanikin satunnaisen google-haun seurauksena.

6/666

oli lukemat, ei mulla muuta.

up