masentunut isovanhempi, mitä voi tehdä???

Ei tarvitse, eikä voi tuon enempää tehdä. Mummon pitää löytää muutakin sisältöä ja ihmissuhteita elämäänsä. On todella hienoa, että haluaa olla lastesi kanssa tekemisissä, mutta outoa on, että ei sitten halua muiden sisarustesi lapsia hoitaa.



Millaiset välit sinulla on sisarukseesi? Olisihan hänenkin varmaan hyvä tietää tilanteesta.



Tuohon mitä ihmettä teen kysymykseesi vastaisin, että et tee sen kummempaa kuin olet tehnyt tähänkin saakka. Ei tarvi syyllistyä eikä mitään muutakaan.

välit sisarrukseen on hyvät, mutta kun asuu ulkomailla, niin vähän ollaan tekemisissä. Eli heille ei halunnut lapsia lähtemään hoitamaan (ei ole käynyt kuuteen vuoteen kuin kerran), mutta hoitaa, jos ovat heillä käymässä.

Joten tämä "arkipäiväinen" tekemisen huolehtiminen on minun "vastuullani"...

Ei ole sinun tai perheesi tehtävä järjestää isovanhemmalle tekemistä koko ajan. Miksei se isovanhempi muuten voisi todellakin mennä takaisin töihin, joista on vapaaehtoisesti eläkkeelle jäänyt, jos häntä pitkästyttää kotonaolo?



Ja jos on masennusta, niin siihen pitää hakea apua lääkäriltä, eikä vaatimalla muita viihdyttämään itseään koko ajan.

Silloin tarvitaan lääkäriä ja mahdollisesti lääkehoitoa.



Yritä ystävällisesti apua tarjoamalla saada hänet lääkäriin. Sano, että voit lähteä mukaan auttamaan.



Kokemuksesta tiedän, että masentuneet eivät aina ole halukkaita lääkäriin ja sinä et tietenkään voi häntä pakottaa. jos ei halua lähteä, et oikein voi asialle mitään.



Olet tehnyt jo riittävästi. Äitisi päivittäinen seuranpito ei ole sinun tehtäväsi. Toki on annettava mahdollisuus tavata lapsenlapsia ja teitä, mutta on selvää, ettei työn ja koulunkäynnin ohella siihen jää aikaa joka päivä eikä välttämättä edes joka viikko.



Äitisi on aikuisena ihmisenä itse vastuussa ystävyyssuhteistaan ja harratuksistaan ja elämänsä sisällöstä.

äitini ei oikeastaan myönnä mitään muuta kuin, että jotain tekemistä pitäisi keksiä.

Isäni rähjää tilanteesta minulle, että äitini kuulemma on masentunut (hänen sanojensa mukaan) ja meidän pitää antaa siksi lapsia heille kylään /hoitoon. Mutta kun se tilanne ei sillä ratkea...

yhdessä isäsi kanssa - ystävällisesti ja rauhallisesti ja syyllistämättä ketään mistään.



Mieti valmiit argumentit niihin asioihin, joita äitisi aina sanoo (tiedät ne varmasti).



Puhu ensin isäsi kanssa ja sopikaa, että ehdotatte äidillenne lääkärissä käyntiä. Yritä tehdä hänelle selväksi, että olette hänen puolellaan ja haluatte hänen parastaan.



Puhu asiasta avoimesti myös sisaruksillesi.



Minulle jäi vieläkin vähän epäselväksi, oletteko sitä mieltä, että äitisi on lääketieteellisesti masentunut vai vaivaako häntä vain tekemisen puute - eläkkeelle jääminen ei ole kaikille helppoa ja mukavaa.

äitini ei oikeastaan myönnä mitään muuta kuin, että jotain tekemistä pitäisi keksiä.

Isäni rähjää tilanteesta minulle, että äitini kuulemma on masentunut (hänen sanojensa mukaan) ja meidän pitää antaa siksi lapsia heille kylään /hoitoon. Mutta kun se tilanne ei sillä ratkea...

Kyllä nyt äitisi pitää itse keksiä sisältöä elämäänsä eikä voi noin riippuvainen olla lapsista ja lastenlapsista. Ja pikemminkin se olisi sen hänen miehensä, sinun isäsi tehtävä hänen kanssaan keksiä jotain eikä teidän.

Joten sanopa sille isällesi että jos alkaisitte vaikka matkustella, tai käydä vaikka seniorikuntosalilla tai keksiä muuta täytettä päiviin.

äitisi ja isäsi välinen. Sut on vedetty mukaan sijaiskärsijäksi/pelastajaksi.



Uskallatko sanoa isällesi ihan napakasti, että lopettaa sulle rähjäämisen ja koettaa miettiä äitisi kanssa jotain kivaa ja säännöllistä tekemistä.



En ihan ymmärtänyt, miksei äitisi voi sinne ulkomaillekin mennä sisaruksesi luo käymään, jos kerran on tekemisen puutetta? Aika törkeää käytöstä tuokin, ettei sitten "viitsi" sinne mennä. Nyt kun kerran olisi aikaa.

henkisestä tuesta :)

tällä palautteella ehkä uskallan paremmin pitää puoleni ja puuttua tilanteeseen.



niin, emme mekään sisareni kanssa ymmärtäneet, mikseivät lähtemään hoitamaan lapsia hänen luokseen. Ja voi vain arvata, miten loukkaantunut hän oli.

on miehen isä masentunut. On ollut jo pitkään työttömänä, varmastikin masennuksensa vuoksi ei jaksa firmaansa pyörittää. Kun ei ole töitä, ei ole rahaa. Ja kun ei ole rahaa, elämä on kituuttamista ja se masentaa häntä entistä enemmän.



Välillä repsahtaa käyttämään lääkkeitä ja viinaa, on sekaisin kuin seinäkello. Muutamia kertoja on tullut meillekin humalassa tai lääkkeissään, aivan tokkurassa. Valehtelee silmät ja suut täyteen kaikkia tekosyitä oudolle käytökselleen. Lapset pelkäävät ukkia tälläisessa kunnossa.



Meitä syyllistetään myös siitä, että emme ole enemmän hänen kanssaan, ja keksi hänelle puuhaa. Miehen sisarukset asuvat toisella paikkakunnalla, näkevät isäänsä pari kertaa vuodessa. Me jotka asumme samassa kaupungissa, olemme vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Mieheni on se, joka saa käydä juomaputken päällä ollessa puhumassa isälleen järkeä, ostamassa tälle ruokaa ja patistamassa lopettamaan ryyppäämisen. Suku soittelee monta kertaa päivässä, ja valittaa miten eivät saa humalaiseen ja itsetuhoiseen isään yhteyttä, ja taas mieheni saa rampata siellä tarkistamassa että on jotakuinkin tolkuissaan.



Miehen isä valehtelee sukulaisille, ettei hän muka saa tulla meille. Eikä nähdä lapsia. Totuus on kuitenkin se, että hän ei halua ( tai kykene, kärsii unettomuudesta ja vuorokausirytmi on sekaisin) elää lapsiperheen aikataulujen mukaan, vaan hänen olisi aina päästävä meille juuri siihen aikaan mikä meille ei sovi. Käytännössä lasten päiväunien aikaan. Kun ehdotamme että jos tulisi ennen niitä, niin ei voi kun silloin on muka jotain muuta. Unien jälkeen on muka sitten jo niin myöhä, ettei enää viitsi siihen aikaan lähteä. Pohjimmiltaan kyse on siis varmastikin siitä, ettei halua tulla meille eikä nähdä yhtään ketään, mutta aikataulukikkailulla saa tilanteen näyttämään aina meidän syyltämme. Samoin sairastaa olevinaan jatkuvasti kuumeista flunssaa tai mahatautia, koska tietää että sairaana ei ole tervetullut pikkulapsiperheeseen.



Mutta todella tuntuu kurjalta mieheni puolesta, kun hän parhaansa yrittää isänsä kanssa vaikkei henk.koht heillä kemiat kai ole ikinä pelanneet kovin hyvin yhteen... Kutsuu tätä meille, vie jääkiekkopeleihin ym. koittaa keksiä tekemistä. Ja sitten suku soittelee ja syyllistää, miten emme päästä sairasta vanhaa miestä meille, ja miksi emme anna hänen hoitaa lapsia. Oikeasti en IKINÄ suostuisi antaa lapsia humalaiselle hoitoon. Tai kun hän on selväkin, niin meillä vieraillessaan sanoo aina suoraan lapsille ettei jaksa leikkiä heidän kanssaan. Ja toteaa minulle esim. ettei tajua miten jaksan olla lasten kanssa puistossa tai pihaleikeissä joka päivä, hän ei kertakaikkiaan ole jaksanut katsoa omiensa saati muiden lasten perään ikinä viittä minuuttia pidempään... Niin tällaiselleko pitäisi sitten antaa lapset hoitoon..?



Sori ap kun tulin sinun ketjuusi tilittämään, kirjoituksesi vaan sysäsi itsestäkin auki jonkun ahdistuksen ja surun miehen puolesta. Masentuneen ihmisen kanssa on TODELLA raskasta koittaa hoitaa arkea itse syyllistymättä :(

Eutanasialle tai vanhainkotiin vanha käkkänä ämmä jolle ei käyttöä löydy. Jos ton ikäisenä jotain teiniprinsessailua="masennusta" vielä alkaa esittään, niin samantien vanhainkodin nurkille autolla, ja jätätte sinne hautajaisiin saakka.