Lue keskustelun säännöt.
Mies ei IKINÄ, ei KOSKAAN osallistu perheen arkeen. Ei ehdi. Normaalia?
07.10.2012 |
Olin pitkään kotiäiti ja käväisin välissä töissä. Olin kolme vuotta työelämässä, kun tajusin, ettei arjesta yksinkertaisesti tule yhtään mitään tässä perheessä, jos olen töissä. Mies ei ehdi osallistua perheen arkeen millään tasolla. Ja kun koko huushollin pyörittäminen hammaslääkärikäynneistä vanhempainvartteihin, kaupassakäymisestä lastenvaatteiden ostamiseen oli minun harteillani siivoamisesta ja pyykkihuollosta puhumattakaan, tein päätöksen jäädä kotiin.
Arki rullaa nyt paljon helpommin, kun voin keskittyä lapsiin ja kotiin. Meillä on yksi erityislapsi, joka aiheuttaa paljon terapia- ja kuntoutuskäyntejä ja huomattavan paljon apua läksyjen tekemisessä ja muussa arjessa.
Miehellä pitäisi kalenterin mukaan olla vapaatakin aikaa, mutta aloin pari kuukautta sitten kirjata ylös niitä toimintoja, joita mies vapaa-ajallaan tekee. Ja yhtäkkiä tajusin, ettei mies osallistu perheen arkeen ollenkaan.
Koko ajan on jotain "hommaa", mitä pitää tehdä. Jos ehdotan, että lähdetään koko perhe kävelylle, miehellä on joku laatta saumaamatta tai vakuutuspaperi hoitamatta. Tai autosta pitääkin vaihtaa renkaat, pihakoivu pitää kaataa, vessan lukko pitää korjata. Ihan koko ajan jotain. Ihan naurettavaa.
Kaikki se vapaa-aika, jonka voisi edes joskus viettää meidän kanssa, menee kaikkeen pikkusälään. Ja se sälä menee vaimon ja lasten edelle.
Normaalia?
Kommentit (82)
kun kerran kotona tulotta olet. Ehtii mieskin kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan samaa mietin kuin kakkonenkin..
Tarkoitin, ettei tehdä ikinä yhtään mitään yhdessä. Ei pelata lautapelejä, ei käydä kävelyllä, ei syödä yhdessä, ei katsota telkkaria yhdessä, ei käydä leffassa, ei todellakaan tehdä yhtään mitään yhdessä.
Minä pelaan lasten kanssa, käyn niiden kanssa leffassa, opetan polkemaan pyörällä ja uimaan.
Ei se ole mielestäni yhteistä arkea, jos toinen on lasten kanssa sisällä pelaamassa lautapeliä ja toinen hakkaa halkoja pihalla.
ap
lähdetään koko perhe kävelylle.
Meillä käy siivooja, pyykit pesee ja astiat tiskaa kone. Osaan aikatauluttaa päiväni siten, että lapset käyvät harrastuksissa ja hammaslääkärissä. Mies kantaa rahansa kotiin, joten miksi valittaisin, vaikka tuo ei koko ajan nyhjää vieressä.
Rupea sinä hoitamaan nuo pikkurempat yms. kun kerran kotona tulotta olet. Ehtii mieskin kävelylle.
Teen töitä sen ajan, kun lapset ovat koulussa. Vähemmän kuin aiemmin, mutta tulotta en todellakaan ole.
Mies kyllä ehtisi kävelylle, mutta kyse onkin asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Tekee kaiken muun mieluummin kuin lähtee kävelylle tai osallistuu yhteiseen tekemiseen.
ap
Ja miehesi paitsi kustantaa lomailusi, hoitaa myös vielä koko työn ulkopuolisen ajan asioita, jotta sinä voisit lomailla vielä enemmän.
Rupea tekemään noita hommia niin miehesi ei ole niin uuvuksissa työmääränsä kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan samaa mietin kuin kakkonenkin..
Tarkoitin, ettei tehdä ikinä yhtään mitään yhdessä. Ei pelata lautapelejä, ei käydä kävelyllä, ei syödä yhdessä, ei katsota telkkaria yhdessä, ei käydä leffassa, ei todellakaan tehdä yhtään mitään yhdessä.
Minä pelaan lasten kanssa, käyn niiden kanssa leffassa, opetan polkemaan pyörällä ja uimaan.
Ei se ole mielestäni yhteistä arkea, jos toinen on lasten kanssa sisällä pelaamassa lautapeliä ja toinen hakkaa halkoja pihalla.
ap
mutta miehesi voisi ehkä osallistua kasvattamiseen enemmän?
kaadetusta puusta oksia kasaamaan jne? Renkaita pesemään? Kunhan katsot, ettei lapset mene liian lähelle, niin yhdessä puuhaamaan koko perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla jotain ihme harhakäsityksiä arjesta?
Niin harmitti tulla äsken kaupasta kotiin ja nähdä muiden pihat täynnä kokonaisia perheitä haravoimassa lehtiä, pelaamassa jalkapalloa tai kokonaisia perheitä kävelyllä. Ja meillä se olen aina minä yksin lasten kanssa, kun mies ei tule.
Ei jonkun laatan saumaamiseen voi mennä koko perhe viereen pällistelemään. Eikä mies halua lapsia tai minua häiritsemään jotain renkaiden vaihtoa.
Mitä te teette perheenä yhdessä? Onko teille ihan ok, ettei käytännössä sitten ollakaan yhdessä? Kunhan samassa osoitteessa suurin piirtein?
ap
mutta jos mies kaataa puita ja tekee klapeja, laatoittaa jne, niin siihenhän voi ottaa lapset mukaan ja opettaa heille noita käden taitoja? Siinä olisi ainakin miehelle ja lapsille yhteistä tekemistä.
Lasten ja kodin asioiden hoito on sinun kontollasi - siis ne joita luetteleit avauksessa - koska olet periaatteessa puolipäivätöissä ja paljon kotona.
En tiedä mikä on normaalia (kartan sitä sanaa) mutta se, että puolisot elävät aika erillistä elämää on varmaan aika yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaikki ihan oikeasti tuota mieltä??? Mä ainakin ymmärrän täysin aloittajaa. Ap siis tekee myös niitä kaikkia kotitöitä, laittaa tiskit, ruoat, siivoaa jne. ja sen LISÄKSI hoitaa kaikki lasten asiat myös silloin kun oli kokopäivätöissä! Mies kävi töissä ja teki "miestenhommat", mutta ei osallistunut lastenhoitoon. Ynnäilkääpä nyt hieman yhteen, kumman työtaakka oli suurempi! Jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin on selvä että molemmat tekee kotitöitä JA hoitaa lapsia ja lasten asioita! Ymmärrän täysin ettei ap nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin vähentää töitään. Jos lapset on yhdessä tehty niin tottahan miehenkin täytyy osallistua lastenhoitoon, ulkoilla, kuskata harrastuksiin ja mikä tärkeintä: OLLA LÄSNÄ! Mitähän muistoja lapsille jää isästään? Isä oli aina töissä ja askareissaan, isällä ei ollut koskaan aikaa antaa lapsille aikaa? Sitäkö mammat ihannoi?
mikset mene lasten kanssa mukaan niihin miehen hommiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän täytyy olla provo. Tottai kai sinä ehdit opettamaan pyörällä ajoa yms. kun teet rennosti vain kotitöitä. Niin, sanon todellakin, että VAIN kotitöitä. Itse teen kaiken sen mitä sinäkin, samoin on erityislapsi, ja silti käyn töissäkin. Miehesi käy töissä ja hoitaa kodin rempat. Eikös hän osallistu perheen arkeen aika paljonkin silloin. Ei sitä yhteistä aikaa kuule juuri jää, jos on päivät töissä ja illat pitää kotia kunnossa pikkuaskareilla. Toki voitte sopia jonkin kellon ajan viikossa, joka on yhteinen esim. sauna-aika tai ulkoiluaika.
Etta mies tekee vapaalla koko ajan omia juttujaan. Ilkeiden kommenttien perusteella tallaistako se av-mamman arki on? Minusta on todellakin ihmeellista, ettei miehesi halua tehda mitaan yhdessa perheen kanssa. Oletko jutellut asiasta hanen kanssaan?
Meilla mies on myos jatkuvasti vapaa-ajalla tekemassa omia juttuja, mihin on hankala saada koko perhetta mukaan. Joudun usein patistamaan hanta, etta lahdetaan yhdessa kavelemaan jne,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yh, lapsia vain kaksi. Toinen koulussa, toinen päiväkodissa.
Töitten jälkeen on se sama arki mikä muillakin:
ruokakaupassa - ei joka päivä, en halua kuluttaa aikaani ruokakaupassa, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on välipäiviä, jolloin ei ole tuoretta. tai leivänpäällystä on vain juustoa, kinkku on lopussa.
ruokaa - ei joka päivä hellan ääressä. Teen isoja annoksia, teen viikonloppuna, syödään pari kolme pv samaa tai esim. jos on riisiä ja kastiketta, seuraavana päivänä siitä riisistä tulee risottoa, kun laitan jauhelihaa sekaan. tai perunmuussia iso kattilallinen ja vaihdellen kalapuikkoa, pihviä jne.
Pyykkiä - ei sitäkään joka pv
keittiön siivous, yleinen siisteystaso joka pv
koululaisen läksyt joka ilta
harrastuksia on, joista vain yksi kerran viikossa edellyttää kuljetusta, eli ei ole kävelymatkan päässä.
Kun mies oli samassa osoitteessa, ei hän osallistunut lasten arkeen, ei kodin arkeen lainkaan. Ei vienyt harrastuksiin, ei avittanut arjen kotitöissä, ei kiinnostanut yhdessä tekeminen eikä meidän kanssa oleminen.
Lasten nukkumaan laitot, koulu, kaikki, ei ollut edes kotona pienemmän kanssa vaan aina töissä, joten jouduin ottamaan kaikkiin vanhempainiltoihin molemmat mukaan.
Nyt olen ohjeistanut hänet; on kerran viikossa täällä lasten kanssa ja ohjeet on, että mitä siihen arki-iltaan kuuluu. Muina aikoina käy lähinnä kylässä istumassa ns. lapsia tapaamassa.
retket ym. kaikki teen minä lasten kanssa, tein ennen, teen nytkin.
Olin aiemmin käytännön yh, nyt olen totaali yh. NYT sen jälkeen kun jäin virallisesti yh.ksi, alkoi ihmiset kysellä surkuttelevalla äänellä, kuinka minä voin ja miten jaksana ja entäs lapset ja voivoivoi,
ei kukaan kysynyt tätä eikä miettinyt minun jaksamistani, koska se mies siinä noinniinkuin samassa osoitteessa oli....
ja töitä ja tekemistä oli enemmän, arki kuormittavampaa kuin nyt.
ihan samaa mietin kuin kakkonenkin..
Tarkoitin, ettei tehdä ikinä yhtään mitään yhdessä. Ei pelata lautapelejä, ei käydä kävelyllä, ei syödä yhdessä, ei katsota telkkaria yhdessä, ei käydä leffassa, ei todellakaan tehdä yhtään mitään yhdessä.
Minä pelaan lasten kanssa, käyn niiden kanssa leffassa, opetan polkemaan pyörällä ja uimaan.
Ei se ole mielestäni yhteistä arkea, jos toinen on lasten kanssa sisällä pelaamassa lautapeliä ja toinen hakkaa halkoja pihalla.
ap
olen kanssasi samaa mieltä. Perheen yhteinen tekeminen (ja arki, arkea on muukin kuin ruoanlaitto yms...?) on sitä että kaikki osallistuvat ja ovat läsnä ei vain fyysisesti (ikkunan takana halkoja hakkaamassa), vaan myös henkisesti, vaikkapa sen lautapelin ympärillä.
eli esim. kun kerroit just käyneesi kaupassa, niin missä oli lapset? Ehkä hän ajattelee, että kun yksi on lasten kanssa, niin se riittää?
Oletteko keskustelleet tästä, mitä se sanoo?
Meilä oli myös tuo ap.n kuvaama tilanne, esim. minä ollen opettanut lapset luistelemaan, hiihtämään, ajamaan fillarilla, leikkaamaan saksilla, syömään siististi, ym mitä kaikkea nyt vanhemmat lapsilleen opettaa.
Hoidan allergiat, hammaslääkärit, koulun ja päiväkodin palaverit, nuhakuumeet, lääkärikäynnit.
Hoidan pyykit, tiskit, ruuat, siivouksen, juhlat - synttärit, joulut, pääsiäiset jne - kaverisynttärien viennit, haut, lahjat, harrastuksiin liittyvät viennit ja haut, kaikki
Hoidan askartelut, koululäksyt jne. ym,
Ja ulkoulut, retket, jne.
Sillä erolla, että minä hoidin myös remontit meillä. :) Autoa en enää, siinä meni minun rajani. Lasten fillarit jouduin hoitamaan, kun ei niihinkään ennättänyt, kiireinen työnarkomaani.
Mies ei ollut paikalla koskaan, meidän isi oli aina töissä.
Ja olisikin tienannut, mutta kun ei, kotiin ei tullut yhtään talourahaa, ei mitään, maksoi toki asuminen mutta ei mitään muuta.
Ja myös minä olin töissä, enkä voi sanoa että kotiäitinä aiemmin oleminen olisi ollut jotain pahnoilla makaamista, tein remonttia samalla kun pyöritin suurperhettä, olimme uusperhe tuolloin.
No, minä lähdin ja otin vain omat lapseni. Johan helpotti.
Mutta ymmärrän mitä ap tarkoittaa.
Minuakin harmitti, kun kaikilla muilla vanhemmat jakavat arjen ja ottavat vastuuta yhdessä, ovat myös perheenä, ja meillä minä aina yksin lasten kanssa kaikkialla.
onko mies yhtään lasten kanssa? eli esim. kun kerroit just käyneesi kaupassa, niin missä oli lapset? Ehkä hän ajattelee, että kun yksi on lasten kanssa, niin se riittää?
Oletteko keskustelleet tästä, mitä se sanoo?
sen ajan, kun kävin kaupassa. Aiemmin otin lapset mukaan, mutta en nyt enää lähde raahaamaan heitä tuohon lähikauppaan mukaan.
Mies ei ole lasten kanssa yhtään. Tulee töistä kotiin ja alkaa tehdä joko töitä tai näitä "hommia". Ja niitä hommia on, ne ei lopu ikinä. Samoin kaikki lomat menee siihen, että miehellä on joku isompi homma. Maalataan autotalli tai jotain muuta pientä.
Oltiin kesällä viisi päivää Saksassa. Mies ei osannut olla sielläkään läsnä, vaikkei ollut edes mitään hommia, joita olisi voinut tehdä. Piti silti ronklata navigaattoria, tutkia karttoja ja etsiä netistä kiinnostavia kohteita ja käytti niihin ihan tuhottomasti aikaa. Minä istuin hotellin leikkipaikan reunalla ja katsoin, kun lapset leikkivät keskenään ja odotin, että lähdettäisiin jo jonnekin. Ja mies päivitti navigaattoria sisällä..
ap
Lapsiperhehelvetti ei ole minua varten. Arki on liian raskasta kestettävää.
jos korjaa laattoja, hoitaa vakuutuksia, kaataa pihakoivuja ja korjaa vessoja jne.???