Sunnuntai-illan kevennykseksi: olipa kerran

Olipa kerran vanha isäntä, joka rauhallisena iltapäivänä luki ääneen muorilleen päivän avviisia. Muori kutoi tasaiseen tahtiin puikot kilisten.

Lehden rapinaa. "Jaahas. Se on näköjään Mutikaisen muorikin kuollu".

Emäntä kutoo. "Jaa. Mihin se kuoli?"

Lehti rapisee, isäntä tihrustaa lehteä. "Ei oo pantu."



Kutomine. pysähtyy. Muori nostaa päätään kauhistuneen: "Herrajesta! Voiko siihenkin kuolla. Se alkaa sitte olla lähtö lähellä itellääkkii.."



Miten on av:t? Onko lähtö lähellä sielläki vai mitenkä?