Toisen nimen kutsumanimeksi ottaminen? Kyseessä 7-vuotias.

Mielestäni nimen väärin lausuminen ei ole kovin paha asia silloin, kun nimi nyt ei oleellisesti muutu.



Esimerkiksi Idaa kutsun aina Iidaksi, koska Ida lausuttuna on vähän tönkkö. Samoin Nea on lausuttuna Neea, koska Nea on aika outo. Kuten myös Emil, (mitä muita?).



Jos taas Sarasta tulee Saara, niin siinä muuttuu koko nimi.



En usko että tyttö ihan oikeasti haluaa muuttaa nimeään, mutta kuten sanoitkin, tyttösi on aka herkkä ja toki vielä lapsi.



Voisitko sinä ottaa yhteyttä kouluun, ja ilmoittaa ainakin suurimmalle osalle opettajista sen, miten lapsesi nimi lausutaan. Kyllä ne opettajat sen oppivat, mutta jos tyttösi on arka mainitsemaan asiasta, niin eivät välttämättä ole edes varmoja miten nimi lausutaan.



Mielestäni tässä tarvittaisiin nyt hieman äidin apua, jotta lapsen koulu alkaisi hyvin :)



Jos otatte toisen nimen yhtäkkiä käyttöön, todennäköisesti lastasi silti kutsuttaisiin monissa tilanteissa sillä ensimmäisellä nimellä joka tapauksessa. Se ensimmäinen nimi kun lukee kuitenkin kaikissa virallisissa papereissa.

tässä tapauksessa lapsen tulisi käyttää sitä nimeä, josta enemmän pitää.



Jos nimi lausutaan jatkuvasti väärin, voi kai sitten lisätä sen vokaalin (tiedän tunteen, ulkosuomalaisena saa vääntää rautalangasta, että lapsemme nimi lausutaan pitkänä...) Tai sitten odotella, että ihmiset vihdoin suoostuvat älyämään sen, kuinka nimi lausutaan.



Mutta jos lapsi erityisesti pitää toisesta nimestään ja haluaisi käyttää sitä, en epäröisi yhtään vaihtaa kutsumanimea. Sukulaistenkin on vain totuttava uuteen kutsumanimeen. Eikä siihen mitään ilmoituksia tarvita. Sehän on jo lapsen nimi!

että tuo yhteydenotto opettajaan on hyvä idea.



Meillä oli tarhassa poika, jonka nimi oli tyyliä Olli Juhani. Vanhemmat painottivat pojan tullessa tarhaan, että poikaa tulee kutsua koko nimellä, eli aina Olli Juhani. Ja niin häntä aina kutsutaankin vaikka kieltämättä joku taisi vähän hymähdelläkin.

alleviivasi vain toisen nimen papereihin, joihin kutsumanimi pyydettiin alleviivaamaan. Maistraattia ei kiinnosta, millä nimellä lasta kutsutaan.

ei kai olisi hankalaa tosiaan vaan lisätä se yksi kirjain sinne. Toisen nimen ollessa kutsumanimenä (kuten itselläni)joutuu kuitenkin KAIKISSA virallisemmissa tilanteissa tottumaan siihen että kutsutaan sillä ekalla nimellä kuitenkin...

Meilläkin yhtä lasta kutsutaan toisella nimellä, mutta on kutsuttu aina. Täytyy vain muistaa alleviivailla kutsumanimeä eri paikoissa.



Ehdottaisin, että kokeilette ensin kotioloissa kutsua lasta toisella nimellä ja jos se tuntuu luontevalta, niin kertokaa sitten tarvittaville tahoille (koulu, ystävät, tutut, sukulaiset) tästä "nimenmuutoksesta".



Se voi olla hankalaa. Eräs työkaverini muutti nimeään juuri tällä tavalla, mutta vielä vuosienkin jälkeen ajattelen häntä sillä nimellä, minkä ensin opin. Mutta yritän opetella.

Taitaa olla aika herkkänahkainen. Odottaisin, että kasvaa ulos ongelmastaan.

ettei sitä tavikset osaa lausua oikein. Kannattiko?

minun kutsumanimi oli toinen nimeni, kunnes kyllästyin siihen että nimestä väännettiin haukkumanimeä jatkuvasti ja aloin kutsumaan iteäni ensimmäisellä nimelläni. Perheellä ja tutuilla meni hetki aikaa oppia, mutta aika nopeasti sekin kuitenkin tapahtui. Olin tuolloin 16v :)

on erikoinen nimi, jonka myös muut lausuivat aina väärin. Minulla oli kuulemma pienenä tapana aina korjata ihmisiä, sanomalla, että ei se oo mun nimi, mun nimi on... Nykyään nimeni on yleistynyt niin, että se osataan lausua.



Yksi tuttavani vaihtoi lapsensa nimen juuri noin kolmisen vuotta sitten, kun häntä kiusattiin nimen takia. Kiusaaminen ymmärtääkseni väheni, mutta ei kokonaan loppunut. Vanhat sukulaiset ja osa muistakin ihmisistä kutsuu tyttöä edelleen ensimmäisellä nimellä. Näin vierestä ei voi sanoa, oliko nimen vaihtaminen oikein vai väärin. En liioin aio sitä kysyä, koska koen, että olisi loukkaavaa kyseenalaistaa toisen nimi.



Minä jotenkin ajattelen, että nimi on osa persoonaa, eikä sitä pitäisi ihan kevyesti vaihtaa. Teidän pitää vain itse punnita plussat ja miinukset ja tehdä päätös. Sellainenkin kannattaa ottaa huomioon, että vielä vuosienkin päästä osa ihmisistä kutsauu lasta ensimmäisellä nimellä. Pahinta minusta olisi, että vaihdeltaisiin edestakaisin.

Itse otin lukioon mennessäni toisen nimeni käyttöön, koska ensimmäinen nimeni oli niin saatanan vitun hirvittävän ruma, ettei kukaan kertakaikkisesti halua olla niin järkyttävän niminen. Täytettyäni 18 vaihdoin koko nimen pois, saman tien syntymäpäivänäni.



Äitini ei vieläkään suostu kutsumaan minua sillä nimellä, minkä olen yli puolet elämästäni jo ollut. Vaikka se toinen nimi on aivan yhtä lailla hänen itsensä valitsema kuin se ensimmäinenkin nimi.

Sellainenkin kannattaa ottaa huomioon, että vielä vuosienkin päästä osa ihmisistä kutsauu lasta ensimmäisellä nimellä. Pahinta minusta olisi, että vaihdeltaisiin edestakaisin.

Tiedän jopa ihmisiä, joita äiti kutsuu eri nimellä kuin isä. Oma lukunsa ovat kaksikulttuuristen perheiden lapset, joilla on "äidinkielinen nimi" ja "isänkielinen nimi" ja kummankin suku kutsuu sillä omalla nimellään.

Tiedän jopa ihmisiä, joita äiti kutsuu eri nimellä kuin isä. Oma lukunsa ovat kaksikulttuuristen perheiden lapset, joilla on "äidinkielinen nimi" ja "isänkielinen nimi" ja kummankin suku kutsuu sillä omalla nimellään.

tällaisissa tapauksissa, että hän on erinimisenä muutenkin erilainen niissä erinimisissä ympyröissä?

on vaihtaa nimen kirjoitusasu sellaiseksi kuin nimi on tarkoitus lausua (joka muuten on sääntö suomen kielessä).



Siis jos lapsen nimi on esimerkiksi [nooa], kirjoittakaa se Nooa. Tai jos haluatte että Julia lausutaan [juulia], vaihtakaa myös kirjoitusmuodoksi Juulia.



Tällä keinoin lapsi saa pitää vanhan tutun nimensä ja tuntemattomatkin ihmiset osaavat lausua sen heti oikein.

Itse otin lukioon mennessäni toisen nimeni käyttöön, koska ensimmäinen nimeni oli niin saatanan vitun hirvittävän ruma, ettei kukaan kertakaikkisesti halua olla niin järkyttävän niminen. Täytettyäni 18 vaihdoin koko nimen pois, saman tien syntymäpäivänäni.

Äitini ei vieläkään suostu kutsumaan minua sillä nimellä, minkä olen yli puolet elämästäni jo ollut. Vaikka se toinen nimi on aivan yhtä lailla hänen itsensä valitsema kuin se ensimmäinenkin nimi.

mikä on niin ruma nimi, että pitää vaihtaa? Naima, Impi,Pirkko, Kerttu.. vai joku muu

mikä on niin ruma nimi, että pitää vaihtaa? Naima, Impi,Pirkko, Kerttu.. vai joku muu

riittää, jos ihminen itse kokee nimensä sellaiseksi, ettei halua itseään kutsuttavan niin. Ei ole muiden asia silloin tulla kommentoimaan, että "ihan hyvä nimi se on, tyhmä, kun vaihdoit."

Tytön nimi on vähän vastaava kuin vaikka Emil, Ada tms. Jostain ihmeen syystä tätä ei vain esim. koulun aikuiset osaa lausua oikein. Meidän mielestä ei nimi nyt niin ihmeellinen tai erikoinen ole, että olisi edes käynyt mielessä tällainen. Ja kahdella vokaalilla olisi vähän kummallinen, sellaista en ole koskaan nähnyt.

Kai nimi oli sitten vikatikki täällä umpisuomalaisella seudulla. Meidän mielestä vain tietysti kaunein tytön nimi.

Täytyy kuulostella vielä pitempään tytön tuntoja ja tehdä ratkaisut sen mukaan.

Tyttö on tosiaan aivan älyttömän herkkä ja pahoittaa mielensä usein aikuisesta mitättömiltäkin tuntuvista asioista.

Minusta on kamalaa jos hän kokee nimensä lausumisen sellaiseksi, joka painaa mieltä. Tyttö ei ole luonteeltaan sellainen justiina, joka vain tokaisisi, että hänen nimensä lausutaan toisin.

Sovimme, että ottaa sen käyttöön yläasteelle mennessään, jos vielä siinä vaiheessa on samaa mieltä. Se on helpompaa niin, ei muuta kuin alleviivataan toinen nimi oppilastietokaavakkeissa.