Johtavatko tanssi, voimistelu ja muut sellaiset lajit syömishäiriöihin?
Miten näitä asioita käsitellään siellä ettei lapsille tule vaikeuksia.
Kommentit (11)
Nykyään on yleensä valmentajatkin sellaisia, että puuttuvat tyttöjen puheisiin eivätkä ruoki syömishäiriöitä. Onko lapsellasi jotain "olen lihava" -puheita? Onko hän oikeasti pyöreä?
Toimin siis itse ohjaajana ja meillä ainakin korostetaan tytöille, että jos haluaa harrastaa niin pitää syödä hyvin ja terveellisesti. Ei ole karkkikieltoja yms vaan puhutaan kohtuudesta. Myös seura tilaa aina silloin tällöin ravitsemusterapeutin puhumaan nuorille ja vanhemmille oikean ruoan syömisen tärkeydestä.
meillä ainakin korostetaan tytöille, että jos haluaa harrastaa niin pitää syödä hyvin ja terveellisesti.Myös seura tilaa aina silloin tällöin ravitsemusterapeutin puhumaan nuorille ja vanhemmille oikean ruoan syömisen tärkeydestä.
Ortoreksiakin on syömishäiriö.
Kaikki liiallinen ruokaan keskittyminen on riski.
tanssia, siellä oli yksi tyttö sairastunut anoreksiaan. Minusta se riippuu yksilöstä, se, kellä on taipumusta siihen, myös sairastuu. Siellä oli kuitenkin kymmeniä tyttöjä, jos yksi 50 tai 100 tytöstä sairastuu niin minusta ei voi väittää, että harrastus on aiheuttanut sen. Mikään harrastus ei automaattisesti saa sairastumaan. Sairastuuhan anoreksiaan sellaisetkin, jotka eivät ole koskaan harrastaneet tanssia tai voimistelua.
Ei johda.
Minä sain syömishäiriön koulukiusaamisen takia. Olin normaalipainoinen, lievästi jopa alipainon puolella terveydenhoitajan mukaan. Silti, olin muiden mielestä se, joka on lihava. Siitä alkoi bulimia, joka meni anoreksian puolelle, josta kuitenkin parannuin ennen, kuin vakavia vaurioita oli ehtinyt tulemaan.
Mulla kohta 16 v tytär, tanssii sm/em/mm-kilpatasolla showtanssia, discoa (suht paljastavat vaatteet). Ei mitään ongelmaa. Välillä pitää itse extra kuntokuureja (punnertaa, tekee vatsoja) ja pitää herkkulakkoja, mutta ei mitään ongelmaa kun tykkää muuten syödä eli ei pidä itseään älässä. Normaalikokoinen, treenattu/lihaksikas tyttö. Hänen joukkueessaan ihaillaan enemmän sellaista lihaksikasta ja treenattua vartaloa, lihaksikas booty, litteä vatsa kuin laihaa, tikkujalkaa. Toki iiä laihojakin löytyy, kutta ovat luonnostaan sellaisia ja haluaisivt olla äitä lihaksikkaampia. Fit is the new skinny.
Lähipiirin kokemuksen perusteella vastaus on kyllä ainakin yhdessä noista.
vaikka vanha viesti, niin vastaan, kun itselle ajankohtainen ja varmasti muitakin, sen verran hyvä kysymys.
Oma tyttäreni on nyt 10 v ja harrastanut joukkuevoimistelua muutaman vuoden. Tänä keväänä on kaksi bulimia tapausta tullut kisareissulla esille. Toisesta perhe ja joukkuetoveri tiesi ennestään (12v-14v joukkue), mutta toinen tuli puuntakaa (10v -12v joukkue).
Tytöille on alusta saakka toitotettu terveellisestä syömisestä, että kuuluu viisi ateriaa syödä per päivä ja jopa ateria ehdotuksiakin on tullut. Siis yleisessä mittakaavassa.
Näillä 10-12 vuotiaiden ryhmässä on tuo toinen tyttö ja häntä oli koulussa joku haukkunut kerran läskiksi (tytön omien sanojensa mukaan) ja siitä se sitten lähti, että hän alkoi satunnaisesti oksentamaan aterioitaan.. Sieltä se tyttönen löytyi pukukopista kesken kisojen aivan uupuneena.. oli syönyt kaikki eväänsä kerralla, oksentanut ja nukahtanut sitten/vaiko pyörtynyt ei pysty sanomaan. :(
Valmentaja otti sen jälkeen joka treeneissä puheeksi ruuan tärkeyden ja sen, ettei siitä ole hyötyä, ellei se pysy elimistössä jne. Fiksummin kuin mä tässä kirjoitan. Valkku on oikessa työssä: erityislasten opettaja ja osaa tarpeeksi hyvin ottaa kantaa ja tietää vaikutuksensa tyttöihin.
Noissa lajeissa näitä syömishäiriöitä varmasti on enemmän, kun lihaksisto ja puhtaat asennot ovat tärkeitä, elastisuus.. paljon ulkoisia pointteja. Isoissa kisoissa pisti itsellä silmään, että tämä joukkue meidän 10-12v oli ainoa, joka ei ollut esim laittanut show meikkiä päälleen. Koska vanhempien kanssa sovittiin kauden alussa, että jätetään se vielä pois.
Meikkihän ei vaikuta kilpailu pärjäämiseen mitenkään, sensijaan hiukset ja puku vaikuttaa. - kaikilla pitää olla samanlaiset. Tietysti ohjelma on pääasia. :)
Uskallan yhä antaa tyttäreni jatkaa rakastamaansa harrastusta. Silmällä pitäen ikäviä asioita...
ja ottaa lajin kovin tosissaan, ja häntä rohkaistaan korkean tason urheiluun. Mutta varmaan siihen tarvitaan muutakin laukaisemaan kuin vain tuon lajin harrastaminen.