Uusi yritys kun vauva 6kk??

Kiitos, mielenkiintoisia ajatuksia ja kokemuksia.. Näinhän se on,että välttämättä ei onnistu se lyhyt ikäero.. Mutta yrittäähän ei kannata jos ei ole varautunut siihenkin :) Mitä mieltä olette tuosta, että liitto kariutunut lasten lyhyeen ikäeroon?? Olisiko kaatunut jokatapauksessa vai onko vauvat veroittaneet niin paljon? Minulla ikää 32.v ja haluaisin nyt kaksi lyhyellä ikäerolla (jos luoja suo).. Ennestään pari koululaista jo. Kaikille pitäisi siis riittää sitä laatu-aikaa, onko mahdollista vai haaveilenkohan ihan mahdottomasta? Mies on,mutta ei nyt kovin isoa verkostoa.. asumme melko kaukana sukulaisista.

alle 18 kk eroa, tai sit kolme tai päälle.

Meillä 12v ja 7v ja ai että ne tappelee, nyt vauva 3kk ja vielä yhdestä haaveilen pienellä ikäerolla tällä kertaa.



Se on niin paljon lapsen luonteesta kiinni minkälaista arjesta tulee ja myös miehestä.

Eikö jokaisella vauvalla ja taaperolla ole "oikeus" omaan "vauva-aikaan?

Vauva tai taapero saa pärjätä "siinä sivussa" kun äiti on ensin pää pöntössä viikkotolkulla ja sitten muuten vain väsynyt.

Sitten syntyy se uusi vauva ja taapero ärsyttää kun vauva valvottaa ja imetys vie kaiken ajan ja sitten taas uutta vauvaa putkeen....

Äiti keskittyy aina uuteen vauvaan ja muut pienet saa pärjätä keskenään.

Isäkin on aina töissä tai harrastuksissa mutta toki ehtii uusia vauvoja väsätä mutta muuta apua tai hyötyä ei sitten olekkaan ;)

kaikki naiset ei kärsi esim. raskauspahoinvoinnista, mullakin ainoa "oire" on kuukautisten pois jääminen ja sitten mahan kasvu, eikä mahakaan oo todella tiellä ennen ku loppu vaiheesa, eli edellinen saa kyllä olla ihan vauva. Ja aina on syliä tarvinnu mahtunu imettäessä lähelle. Mustasukkaisuutta en oo havainnu oikeastaan ollenkaan, toki lapset tappelee keskenään, mutta ovat kuitenkin niin "yhtä", että puolustavat toinen toistaan.

Ai niin, ja anteeksi sinulle, joka loukkaannuit siitä kommentista, että asenne vaikuttaa. Tunnustan, että oon saanu nukkua kaikilta vauvoilta hyvin. En vaan jotenkin tiedostanu sitä, ku kirjoitin vastausta. Mutta lääkärikin väitti, että äidin oma käytös ja stressitaso vaikuttaa merkittävästi vauvan tyytyväisyyteen jne. Mutta sekin lienee vain osatotuus.

Puolison tuki on ehdottoman tärkeää puolin ja toisin. Se auttaa jaksamaan, kun tietää, että asioita ja vastuuta jaetaan ihan oikeasti eikä niin että mies "vähän auttaa" kotona. Mulla on siis ollu sekin etu, että puoliso on jakanu oikeasti vastuun mun kans.

se kuudetta vuoden ikäeroilla odottava...

Me aloimme haaveilemaan toisesta esikoisen ollessa 8kk ja kuopus saikin alkunsa esikoisen ollessa 9kk. Kyllähän se siinä vaiheessa tuntui ihanalta idealta, eikä koskaan kyllä sen jälkeen kaduttanut. Mutta raskastahan se oli! Nyt 5v ja 4v touhuilevat paljon keskenään.. ehkä se oli helpompaa hoitaa ne molemmat kerralla kuin jäädä siihen vauva-/taaperovaiheeseen aina uudelleen ja uudelleen :)

Itse olin raskaana kun esikoinen oli 6kk ja taas raskaana kun toinen lapsi oli 6kk. Meille syntyi siis kolme lasta 2,5vuodessa.



Kahden ensimmäisen kanssa meni todella helposti. Kolmannen kanssakin olisi mennyt, mutta synnytys oli vaikea ja toipuminen hidasta. Lisäksi vauvalla koliikki yms...



Mutta ehdottomasti suosittelen pientä ikäeroa lapsille. Ja todellakin niin, että kun uusi vauva syntyy, taapero pysyy myös kotihoidossa... nimittäin niitäkin tapauksia on, joissa se pieni yksivuotias laitetaan päiväkotiin -järkyttävää!



Meillä nyt kolmas lapsi 2v ja parin viikon kulutta syntyy neljäs :)

Me annoimme toiselle ns luvan tulla kun esikoinen oli 8kk ja koska hänkin sai alkunsa heti 1 yrityskierrolla niin ikäeroksi tuli 1v5kk ja 3vrk.

Ja ihan kesti pää kasassa liki 6v kotiäitinä ja sen jälkeenkin, nyt kys aarteet ovat jo ensivkolla 11v ja 9,5v:-)

Ainiin ja juu imetin tosiaankin, esikoinen sai pelkkää äm liki 7kk ikäiseksi ja äm oli ainoa maito 1v ikään saakka, vierottautui itse rinnalta ollessaan 1v4kk eli n.1,5kk ennen uuden syntymää loppui esikoisen imetys.



-Äitix2-

Meillä kuusi lasta ikäeroilla 1v9kk, 2v, 2v8kk, 2v10kk, 2v2kk, eli ei mitään kovin pieniä eroja mitä oltiin toivottu, sillä imetin kaikkia 8kk-1v, enkä yrityksistä huolimatta tullut imetyksen aikana raskaaksi.

Nyt odotan seitsemättä lastamme ja ikäeroksi tulee 1v1kk. Kuudes syntyi keskosena(rv35+5) ja osaimetin vain kolme kuukautta ja heti, kun lopetin imetyksen kokonaan(vauvan ollessa 4kk) niin raskauduin.

Nyt vaan toivon kovasti, ettei tämäkin synny keskosena.

Tällä hetkellä kärsimme selittämättömästä lapsettomuudesta eli mitään vikaa ei ole kummassakaan meille ei vain ole suotu vielä lasta ja olen päättänyt että sitten kun se ilon päivä tulee että meille se ensimmäinen suodaan niin meille saa toinenkin tulla heti kun haluaa ja kroppani suinkin vain kestää :) monet eivät ymmärrä miksi joku voi bäin haluta mutta itse haluaisin lapset pienemmällä ikäerolla ja vielä kun olen suht nuorikin.



Mutta jokainen tavallaan :)

Nimim. 1,5 v ikäreoa

pää ei kestä pelkkää gugugu gugugugg arkea 3 vuotta putkeen, ei vaan kestä. eikä parisuhde.

Kroppa on kestänyt hyvin, pää ei...onhan se helvetillistä elämää, kun on vaippaikäinen uhmis ja pieni vauva..vauva valvottaa yöt (esikoinen nukkui vauvana hyvin yöt...) ja uhmis päivät. Äiti on kuolemanväsynyt ja huonolla tuulella, eikä jaksaisi pyörittää arkea, laittaa ruokaa, huomioida isompaa, puistoilla jne. Minusta ei olis tuollaiseen.

meillä on viisi lasta noin vuoden ikäeroilla ja odotan kuudetta. Mun pää on kestäny ja oikeasti ehdin jo toivoa ja odottaa, että alkaisi tämä kuudeskin raskaus. En väitä, etten olis koskaan väsyny, mutta onnellinen olen. 2v on ihana, kun tulee syliin ja on olevinaan niin iso, ettei muut mahdu, mutta käpertyy kuitenkin aivan pieneksi...



Mutta nämä on aina asenne- ja luonnekysymyksiä. Toiset jaksaa, toiset ei. Ja pitää muistaa myös se, että saa väsyä ja sen saa myöntää. Saa pyytää apua ja ottaa pyytämättäkin apua vastaan.



Lasten kannalta pienet ikäerot on mun kokemuksen mukaan myös etu. Kotona on aina leikkikaveri. Toisaalta kyllä myös tappelukaveri, mutta siinä on hyvä opetella toisten huomioon ottamista ja sosiaalisia taitoja.

ja tässä välissä oli yksi keskenmeno. maito ei noussut rintoihin joten pullolla molemmat ruokkinut

Meillä on vauva 5kk ja toista odotellaan nyt rv 11.

Hormonihöyryt edellisestä raskaudesta ei ole vielä ehtineet laskea, niin raskausoireet on sen mukaiset!!! Siis KAMALAT!

Onneksi ne loppuu jossain vaiheessa.

Meille toinen lapsi heti perään oli täysin selvä juttu. Heistä on sitten toisilleen seuraa vanhempana. Toki toisinaan huolettaa oma jaksaminen, mutta meillä on täällä erittäin hyvät turvaverkot lähellä, joten hoitajan saaminen ei ole ongelma, jos pää alkaa seota ;)

Kroppa oli jo valmiiksi palautunut hyvin, joten uusi raskaus ei tunnu mitenkään pahalta. Olin jo omassa normaali painossani.

Kyllä lapset on sellainen lahja, että heidän takiaan voi hieman kärsiäkin :)

Kyllä suosittelen kaikille, jotka pientä ikäeroa miettii ja tuntuu että voimia riittää. Uudelleen raskaaksi tulo heti perään kun ei ole niin simppeli juttu. Siihen voi mennä aikaa :)

ikäeroa kahden vanhimman välillä 1v3kk. Seuraavat ikäerot 2v8kk ja 4v5kk. Ehdottomasti paras ikäero on tuo lyhyin! Meillä toimi. Kroppa kesti eikä pääkään pahemmin kärsinyt ;) Oli ihanaa ja leppoisaa aikaa, imetyskin onnistui ja parisuhde on edelleen koossa, tuosta on aikaa yli 10v.

Mutta heti kun lopetin imetyksen esikoisen ollessa 1v 3kk pamahdin paksuksi, ja lapsille tuli ikäeroa kaksi vuotta.

Heippa, onko muita jotka haaveilee lapsista pienellä ikäerolla? Entä kokemuksia ja ajatuksia?? Kestääkö kroppa vai onko ollut liian lyhyt aika palautua, oletko imettänyt vielä kun tullut uudestaan raskaaksi? Paljon kysymyksiä :)

meillä on viisi lasta noin vuoden ikäeroilla ja odotan kuudetta. Mun pää on kestäny ja oikeasti ehdin jo toivoa ja odottaa, että alkaisi tämä kuudeskin raskaus. En väitä, etten olis koskaan väsyny, mutta onnellinen olen. 2v on ihana, kun tulee syliin ja on olevinaan niin iso, ettei muut mahdu, mutta käpertyy kuitenkin aivan pieneksi...



Mutta nämä on aina asenne- ja luonnekysymyksiä. Toiset jaksaa, toiset ei. Ja pitää muistaa myös se, että saa väsyä ja sen saa myöntää. Saa pyytää apua ja ottaa pyytämättäkin apua vastaan.



Lasten kannalta pienet ikäerot on mun kokemuksen mukaan myös etu. Kotona on aina leikkikaveri. Toisaalta kyllä myös tappelukaveri, mutta siinä on hyvä opetella toisten huomioon ottamista ja sosiaalisia taitoja.



Ja kummasti sitä riittää parisuhteellekin aikaa, iso osa parisuhdetta on tunne siitä, että yhdessä tehdään yhteisen asian eteen. Nautitaan säännöllisesti pienistä yhteisistä hetkistä ja haaveillaan vaikkapa yhteisestä hotelliyöstä tms...

Itselläni on kolme lasta, kaksi heistä pienellä ikäerolla. Väitän että yksi olennaisimmista jaksamiseen vaikuttavista tekijöistä on oman unen laatu. Ei siinä auta asenteet tai luonteet pätkääkään, jos äiti tai isä ei saa nukuttua moneen kuukauteen.



Aika loukkaavaa siis tuollainen kommentointi. Asenteella toki pötkitään eteenpäin monessa asiassa, mutta ei sentään kaikessa. :(

Nyt kolmekymppisenä päätettiin tehdä kaks putkeen, eli raskaus ois saanu alkaa vaikka heti toisen perään.

Säännöllinen seksielämä alotettiin 2vk synnytyksestä, ekoihin menkkoihin meni pari kuukautta ja kierto oli ihan sekasin. Uus raskaus alkoi 9kk synnytyksestä.

Raskaus oli edellistä helpompi ja jaksoin hyvin vaikka vauva oli itkuinen ja nukkui tosi huonosti 1v2kk saakka.



Synnytys oli helppo ja nopea, päästiin kotiin 6h synnytyksestä joten 1,5v ei joutunut olemaan hoidossakaan yhtään yötä.

Arki lähti käyntiin ihan hyvin, eikä isompi ollut yhtään mustasukkainen tai muutenkaan hankala.

Toinenkin vauva on ollut itkuinen ja huono nukkuja, silti ollaan pärjätty hyvin.



Nyt onkin hankalampi vaihe kun pienempi on 7kk ja isompi 2v, toinen nousee pystyyn ja menee joka paikkaan ja toinen kiipeilee kaikkialle, ottaa kaikki tavarat, avaa ja pääsee joka paikkaan.

Siihen päälle kaksi isompaa lasta, niiden jutut ja koulun käynnit ym.. Tosin 12v pystyy jo tarvittaessa olla vähän apunakin ja onneksi se ihan tykkääkin leikkiä ton 2v:n kanssa. On muuten ihana katsoa noita sisarus suhteita eri ikäerolla, pienen ikäeron lapset kun ovat olleet todella läheisiä, mutta myös todella kovia tappelemaan(ja ovat sitä vieläkin), mutta on ollut ihana huomata, että 10vuoden ikäerollakin sisarukset ovat todella läheisiä keskenään, onhan se suhde toki enemmän sellainen vanhemman ja lapsen suhteen kaltainen kuin sellainen varsinainen sisarus suhde jossa otetaan yhteen ja taistellaan asemista.



Mutta eiköhän se ole pitkälle luonne ja asenne kysymys miten jaksaa, toislla on raskasta yhdenkin kanssa ja joku toinen hoitaa 7 käden käänteessä :)