Miksi sanot vanhempiasi tai appivanhempia isovanhemmiksi?

meidän perheen lapset, meidän perheen vanhemmat ja meidän perheen isovanhemmat. Minulla on appivanhemmat ja äiti.

Ennen oli, ja voi olla jossain vieläkin, tapana että aviomies puhutteli vaimoaan äidiksi, johon vaimo vastasi isäksi puhuttelemalla. Jokseenkin älytöntä mielestäni.

Se tuntuu luonnolliselta. Vanhempani ovat reilusti yli 70 vuotiaat, tosin aikas pirteät, lapsilleni mummu ja pappa.

Noin viikko sitten äiti totesi tosin että tuntui hyvältä kun tervehdin pitkästä aikaa "moi äiti" eikä "Moi mummu". Äitiyden tunne tietysti säilyy vielä vaikka olisi ilo olla jo mummonkin "roolissa".



Isovanhemmat ovat ainakin meidän perheessä seuraavaksi läheisin sukulaissuhde vanhempienja sisarrusten jälkeen.



Lapselle on myös tarkeää opettaa pienenä ketkä ovat isovanhempia. Sanon myös taaperolleni "vie pallo isälle". Niin hän oppii käyttämään isäsanaa.



Eräällä ystävälläni oli poika nuorena, joka oppi kutsumaan äitiään aina vain etunimella kun ystäväni mies kutsui ystävääni etunimellä kaikissa tilanteissa.

Voi olla vaikea ymmärtää jos on itsekin vielä vähän lapsi ja tarvitsee vanhempia vanhempina eikä mummolana.

Useimmin tärkeimmän roolin mukaan.