Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos poukkoilee vain kuin päätön kana, eikä osaa päättää, mitä elämältään haluaa?
15.10.2012 |
Olen jo viimeset viis-kuus vuotta vain tehnyt sitä sun tätä: duunaillut, käynyt parissa koulussa kääntymässä. Oikeastaan tiedän, mitä haluan, mutta en osaa ryhtyä toimeen, vaan mietin samaan aikaan sataa muuta vaihtoehtoa ja lopulta päässä on sillisalaatti, johon ei saa selkoa enää ollenkaan. Yritän siis kamppailla sitä vastaan, että haluan lääkikseen, koska pelkään, etten pääse sinne ikinä. En ole vielä kertaakaan uskaltanut kokeilla, koska olen aina muka lukenut liian vähän. Sitten keksin jotain muita aloja ja jo kaks kertaa tullut pettymään ja menettämään motivaationi, koska haluan silti sinne lääkikseen.
Olisko aivan kipee ajatus hakea sinne lääkikseen vasta yli 30-vuotiaana, jos hankkisin nyt vaan kiltisti toisen ammatin pikapikaa? Voisinhan nimittäin tehdä opiskelujen ohessa sitten duunia. Toisaalta voisin mennä ens vuonna pääsykokeeseen ensimmäistä kertaa elämässä ja luultavasti munata siellä ja sitten olla taas vuosi ihan pihalla elämästään. Riskeeratako kaikki lääkiksen takia vai jatkaa opiskelua tällä nyk. alalla, jossa työllistyminen on lähes varmaa, mutta jossa tutkinto kestää 5 vuotta saada?
Kommentit (6)
ja kun saavutan asian jota muka haluan niin alkaa nopeasti tuntua taas siltä että tahtoo jotain muuta / uutta / vaihtelua. Itseäni en osaa auttaa :)
mutta sulle sanoisin että lue nyt sinne lääkkiksees ja mene tenttiin sillä ajatuksella että katsot ekalla yrityskerralla millainen se tentti on. Avoimessa yliopistossa voi ottaa todella monta lääkiksen kurssia (ainakin Turussa) ja ne varmasti valmistaa sua pääsykokeita varten.
Voit vuoden aikana ottaa näitä kursseja ja sitten osaat lukea pääsykokeisiinkin ihan eri tavalla kun tiedät vähän mitä siinä haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo, että haluan pitkään jotain ja sitten en kuitenkaan halua.
"Kun mahdollisuudet avautuvat joka suuntaan
pitäisi ainakin suurin osa elämästä kuluttaa kokeilemiseen, trippien tekemiseen. Ei
haluta sanoa ei millekään. Miten se on mahdollista muutoin kuin sillä, ettei myöskään
sano kyllä millekään? Kaikkea ei voi saada. Täytyy valita. Tie joka avautuu eteemme
360 asteen leveydellä ei johda mihinkään"
http://www.ystavyydenmajatalo.fi/wp-content/kirjoitukset/pdf/sitoutumis…
Mitä jos hakisit lääkikseen ja jonnekin amitsutasoiseen kouluun? Jos et pääse lääkikseen, voisit ainakin välivuotesi hyödyntää opiskelemalla varatutkinnon pitkälle. Varmaan olisi ihan plussaa, jos alat liippaisivat edes jotenkin toisiaan ts. lukisit vaikka lähihoitsuksi, jolloin oppisisällöt kuitenkin osittain toistuisivat lääkisopinnoissa. Tai samalla periaatteella joku muu ammatti. En usko, että sitten lääkisopintojen ohella jaksaa paljon duunia sivussa tehdä kuitenkaan, jos sitä tarkoitit, mutta olisihan tuo hyvä tulevaisuuden vara.
on rankka puristus. Tee ainakin tarkka lukusuunnitelma ja noudata sitä. huomioi myös nuo edellisen ehdottamat avoimen kurssit.
koska tuntuu että teen ihan samaa.
Mitä lie välttelykäyttäytymistä.
Ratkaisemattomuuskin on tämänhetkinen ratkaisu johonkin.
Poukkoilu pitää mielen kiireisenä.