Lue keskustelun säännöt.
Lopetin mielialalääkkeen syömisen... :(
25.10.2012 |
Minulla oli parin vuoden ajan käytössä Sepram.
Viime päivinä (lääkkeen lopettamisen jälkeen) oloni ollut aivan sanoin kuvaamattoman kamala!
Tuntuu, että paniikkihäiriötä pukkaa (kaupassa käynti on tuskaa), ahdistaa, itkettää, vapisuttaa, hikoiluttaa... :( Kauanko nämä vierotusoireet kestävät?
Kommentit (5)
ja olo pysyi edelleen erittäin positiivisena ja hyvänä. Siitä lopetinkin sitten kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös kaamea vieroitus mirtatsapiinista. Ensin tuli tosiaan kaamea ahdistus, paniikkikohtaukset, jatkuva migreeni, tahdottomia lihasnykäyksiä, sähköiskuja päässä. Vatsa meni sekaisin, himoitsin täysin pakkomielteisesti makeaa jne.
Pelkäsin jo etten ikinä pääse lääkkeestä, koska netissä on kokemuksia niiltäkin jotka eivät ole päässeet, liian kovien vieroitusoireiden takia. Mulla oli onneksi loma ja tein epäortodoksiset, eli päätin dokata viinaa kestääkseni viekut paremmin. Muutamassa viikossa se helpotti, tosin makean ahmimishimo ja sähköiskut päässä kestivät puolisen vuotta.
Silloin päätin että enää ikinä en yhteenkään "harmittomaan ja riippuvuutta aiheuttamattomaan" masennuslääkkeeseen koske.
On myös lapsihaaveita lähitulevaisuudelle, jonka takia haluan nyt elää lääkkeetöntä elämää jo "hyvissä ajoin" (haluan siis todeta pystynkö elämään ja olemaan ilman lääkettä normaalisti).
Tämän hetkisen oloni perusteella nähtävästi en! :(
vieroitusoireita, eivätkä tarkoita että sun masennus olisi niin paha ettet enää pärjää ilman lääkettä. Katso nyt rauhassa ainakin kuukausi, että ehtii aivot sopeutua lääkkeettömään tilaan taas.
Tosiaan vasta alle viikon olen ollut syömättä lääkkeitä, joten varmasti ainakin suurimmaksi osaksi nämä tuntemukset ovat niitä vieroitusoireita.
Annan nyt aikaa itselleni ja seurailen tilannetta...
Ehkä tämä syksy ei ole muutenkaan paras mahdollinen ajankohta lääkkeen lopettamiselle. Alunperin pitikin odottaa vielä jouluun (joka yleensä ollut minulle aina positiivista aikaa = olen jouluihminen!), mutta jotenkin nyt vaan tuntui oikealta lopettaa...
Eiköhän tämä tästä. Tällä hetkellä vaan tuntuu kovin pahalta kaikki, mutta lohduttaudun ajatuksella, että tämä tosiaan on ohimenevää.
Tosin vielä pienempääkin annosta olisi kyllä mennyt, mutta tuntui vaan oikealta hetkeltä lopettaa.
Terapioissa ei ole tarvinnut käydä enää aikoihin, paljon vakaampi ja tasapainoisempi elämäntilanne (nuoruudessa ollut sellaisia kriisejä, jotka traumatisoivat pitkään). Minulle sanoikin lekuri, että voin ihan hyvin lopettaa samantien, kun siltä tuntuu. Ja nyt tuntui siltä.
On myös lapsihaaveita lähitulevaisuudelle, jonka takia haluan nyt elää lääkkeetöntä elämää jo "hyvissä ajoin" (haluan siis todeta pystynkö elämään ja olemaan ilman lääkettä normaalisti).
Tämän hetkisen oloni perusteella nähtävästi en! :(