Miksi kuolleet läheiset eivät tule uniin?
Olen menettänyt äkillisesti useamman lähisukulaisen viimeisen 15 vuoden aikana. Miksi he eivät tule enää uniin eli en näe heistä unia, vaikka muuten uniani muistankin.
Muistan elämäni aikana heidän kuolemansa jälkeen nähneeni vain kerran tai pari lyhyttä unta, jossa he eivät ole puhuneet mitään. Kaikki ovat olleet eri unissa eri öinä. He eivät myöskään ole kuolleet yhtä aikaa vaan vuosien varrella ja todella tärkeitä ihmisiä minulle.
nko jollakin tähän selitys?
Kommentit (10)
mutta omalta osaltani vastaan että säännöllisesti uniin tulevat vain kaikkein ahdistavimmat asiat.
Isovanhempien kuolemat ovat olleet surullisia tapahtumia, mutta ne eivät ole niin syvällisesti ahdistaneet, koska ne ovat tavallaan olleet odotettavissakin. Kun taas se että äitini kuoli nelikymppisenä tuli salamana kirkkaalta taivaalta ja on vainonnut mun painajaisissani jo hyvin kauan.
se tuntuu hyvälle, aina on mukavia unia ja aamulla olo kuin oliin äsken jutellut äitini tai isänitms kanssa
näen lähes joka yö vanhempiani, isovanhempiani, jne.
Eläviä en juuri näekään.
Joskus tajuan unessa, että tuohan on kuollut, ja enpä halua mennä viereen istumaan, kun senhän täytyy olla mädäntynyt..
Äitini kuoli nuorena reilusti alle 5kymppisenä 5v sitten sairastettuaan sitä ennen 4v ajan ja en ole varmaan kertaakaan nähnyt hänestä unta, tai jos olen niin hyvin hyvin harvoin..en muista.
näen unia joskus kuolleista läheisistäni, mutta en koskaan niistä joista toivoisin.
kaksi läheistä mummoni ja äitini.
Mummoni kuoli kun oli 12v. ja hänestä en ole nähnyt unta.
Äitini kuoli pari vuotta sitten kun olin 40v. ja hänestä näen useinkin unta. Yleensä olemme unessa jossain etelässä matkalla.
en ollut koskaan ennen nähnyt hänestä unta. Nyt näen joka yö. Tuntuu lohduttavalta, sillä ikävä on ihan järjetön.
en ollut koskaan ennen nähnyt hänestä unta. Nyt näen joka yö. Tuntuu lohduttavalta, sillä ikävä on ihan järjetön.
ja jonkun aikaa näin (lohdullisia) unia hänestä. Mutta kun aika kuluu, uniin palaa taas ne päivittäiset asiat. Ainakin minulla siis unissa enemmän ne juuri sillä hetkellä päällimmäisinä olevat stressitilanteet tai vastaavat ja oletan siis päässeeni nyt tilanteeseen, missä isäni pismeno ei enää ole se arkeani eniten määrittävä tunnetila, vaikka ikävä on edelleen.
kuolleesta vauvastani. Aiemmin en ole muista kuolleista nähnyt, siis isovanhemmistani. Ovathan he olleet läheisiä, muttei ollenkaan samalla tavalla kuin oma lapsi, siksi en varmaan sitten heistä nähnyt unia.
heidän kuolemastaan on n. reilu 8v ja merkillistä jos päivällä nukun niin silloi näen heistä unia. Tosin nykyisin harvemmin. Äitini oli unissa aina silleen että ei kasvoja näkynyt oli selin ym ja ei puhunut. Isäni on myös ollut unissa ja hänen kasvot näkyy.