Lue keskustelun säännöt.
Treenisalien anorektikot - mitä mielestäsi pitäisi tehdä?
14.10.2012 |
Tiedättehän ne sairaan laihat naiset, jotka ovat jokaisessa jumpassa johon menet - ja itse menet satunnaisen epäsäännöllisesti milloin mihinin. Ne, joilla on aina ekstrapainot nilkoissa ja jotka juomatauonkin haaraperushyppäävät. Jalan paksuin kohta on polvinivel. Kyse ei ole siis rasvattomista urheilijoista, jotka näyttävät todella hoikilta, mutta silti terveiltä.
Mitä näille pitäisi mielestänne tehdä? Salien omistajatkin ovat ihmeissään, että pitääkö asiaan puuttua ja mikä on se raja? Eihän baarissakaan saa tarjoilla kovasti päihtyneelle... Onko teillä ratkaisua asiaan? "Jokaisen oma asia" on argumentti, jonka olen kuullut, mutta tuossa vaiheessa tämä oma asia on kyllä jo lähtenyt pois hallinnasta ja kauan sitten.
Kommentit (12)
jota olen itsekin miettinyt.
Itsellä asia oli ajankohtainen entisessä työpaikassa, jossa kävi silloin tällöin tuuraamassa tyttö, jolla oli selvästi vakava syömishäiriö. Hän ei ollut (vielä) akuuttia sairaalahoitoa vaativassa tilassa, mutta pahassa jamassa kuitenkin. Painoindeksi varmaan 15 paikkeilla, hiukset harvenneet ja ihosta lähti imelä, eltaantunut tuoksu. Ja epätasapainoinen, usein aika vihamielinen käytös. Työkavereiden kanssa pohdimme silloin asiaa paljonkin, mutta mitään oikeita vastauksia emme kyllä löytäneet.
Päädyimme siihen, ettemme sano mitään, koska sanomisesta ei todennäköisesti ole mitään apua. Jos ihminen on vielä anoreksian "alkuvaiheessa", vieraaan ihmisen puuttuminen voi aiheuttaa vain lisää häpeän ja epäonnistumisen tunteita, siis jos sanojalla ei ole tarjota myös ratkaisuja ja oikeaa, aktivista tukea tälle ihmiselle. Syvällä anoreksian syövereissä olevalle tällainen huomauttelu sen sijaan on todennäköisesti vain kohteliaisuus. Hän ei luultavasti tajua että toinen on huolissaan vaan tulkitsee asian niin, että hänelle ollaan kateellisia hänen laihuudestaan ja kyvystään kontrollida itseään. Ja se kannustaa jatkamaan entistä lujempaa. Näin olen ainakin lukenut monen entisen anorktikon haastattelusta.
Pohdin jo silloin, että ainoa tapa auttaa olisi todella kohdata tuo ihminen, sanoa että "hei, näen että sulla ei ole asiat hyvin" JA TARJOTA JA ANTAA APUA. Siis ottaa asia hoitaakseen, viedä ihminen hoitoon, olla tukena jne. Ongelmana vain on se, että mitään hoitoa on todella vaikea saada. Ja lisäksi, kenellä on rahkeita ryhtyä lähes vieraan ihmisen tukihenkilöksi silloinkaan, kun ihminen itse sitä kaipaisi? Pahempaa jälkeähän siitä tulee, jos ryhtyy auttajaksi ja saavuttaa toisen luottamuksen ja sitten toteaa, ettei jaksakaan, jolloin toinen jää taas yksin ja luultavasti ei sen jälkeen ainakaan päästä enää ketään lähelleen.
Kuntokeskus-tapauksessa olen kyllä sitä mieltä, että salin pitäisi puuttua asiaan, jossei muuten, niin olemalla myymättä jäsenyyttä, tai suostua vaikka myymään vain 1 jumppa per päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihmisellä on tämä itsemääräämisoikeus hyvin pitkälti. Jos ihminen haluaa näännyttää itsensä hengiltä, ihminen saa näännyttää itsensä hengiltä. Toivoa tietenkin sopii että jokaisella esim. anorektikolla olisi oikeasti joku välittävä vanhempi, puoliso tai ystävä, joka ohjaisi ja jopa pakottaisi hänet hoitoon, mutta se ei tosiaankaan ole kenenkään tuntemattoman asia puuttua. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin aletaankos me satunnaiset ihmiset repiä myös savukkeet pois vieraiden ihmisten huulilta, puiston puliukolta pullot pois, kiivaalta työholistilta työpaikka pois ettei se vedä itseään sydäninfarktiin alle nelikymppisenä stressissään, marketissa napataan sipsit ja muut toisten kärryistä pois jne. Mihis vedetään raja? Eiköhän tässä maassa holhota ihmisiä jo muutenkin ihan tarpeeksi.
2
eihän usein tuo omainen nimenomaan voi pakottaa ketään hoitoon. Samoin kuin ei alkoholistiakaan voi pakottaa. Kyllä joidenkin tila saa kehittyä huonoksi ihan rauhassa, ilman, että kukaan saa "holhota". Toisekseen anoreksia on sairaus eikä siihen puuttumista voi rinnastaa siihen, että haluttaisiin kansalaisten syövän terveellisemmin (mikä on oma aiheensa).Monella kuntosaliketjulla ymmärtääkseni on olemassa jokin periaate, kuinka tällaisissa tilanteissa toimitaan. Ei ole hyvää mainosta ketjulle, että jäsenenä on sellainen, joka pyrkii tappamaan itsensä liikunnalla.
Oletko ihan tosissasi että erityisesti jonkun vieraan ihmisen tulisi puuttua, ei jonkun läheisen??? Jos joku, niin läheinen ihminen on se, joka voi yrittää puuttua ja puhua järkeä anorektikolle. Ihan ystävällisesti; onko sulla joku harha että sä kontrolloit ja jopa olet oikeutettu kontrolloimaan koko maailmaa?
Miksipä ei treenisaleille menijöille voisi lyödä minimipainoindeksiä. Kaipa se on pieni voitonmerkki sitten kun jäsenelle sanotaan "Onneksi olkoon. Olet pudottanut painoasi niin tehokkaasti, että joudumme potkimaan sinut pois, kaikella lämmöllä."
Ihan ystävällisesti; onko sulla joku harha että sä kontrolloit ja jopa olet oikeutettu kontrolloimaan koko maailmaa?
Aloitus koski kuntosaliyrittämistä. Jos olisin kuntosaliyrittäjä, laittaisin hommalle rajat, saako paikassani treenata nälkiintyneen näköisenä. En voi siis kontrolloida kyseistä ihmistä, mutta voin kontrolloida sitä, millaisin ehdoin saa olla salilla asiakkaana.
Eipä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa, vaikka puolet tunnin osallistujista oliskin jotain biafralaisia. En edes muista juuri koskaan nähneeni moista, enkä a) omista paikkaa, vaikkei taida heilläkään olla asiaa puuttua kenenkään yksilön tällaiseen henkilökohtaiseen asiaan, kuten painoon b) en ole kenenkään vieraan ihmisen vartija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa vaikeasti alipainoiselle voi olla terveysriski osallistua esim. rankalle tunnille - voi tulla rytmihäiriöitä tms. Jos jotain sattuu, on varmaan salillakin vastuunsa - jos on siis huomattu että BMI näyttää olevan luokkaa 13?
Minusta kyllä aika harvoin näitä näkee. Yksi tyttö meidän kuntosalilla kävi aiemmin, mutta hän oli niin heikossa kunnossa ilmeisesti, ettei jaksanut tehdä kuin pari liikettä kevyillä painoilla, pääosin istuskeli. Toivottavasti on päässyt hoitoon.
ole kyllä meidän kuntokeskuksessa nähnyt moista ilmiötä vaikka käyn sekä salin puolella että ryhmäliikunnassa kuutena päivänä viikossa. Kai noita jossakin on mutten usko että kovin yleistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytyy pari kolme selvää anorektikkoa. Kyseessä siis on sellaiset keskitysleirivangin kasvonpiirteet omaavat lommoposket, joilla käsivarsissa kasvaa nukkaa ja polvi on tosiaan jalan paksuin kohta. Ne eivät raasut jaksa treenata kunnolla, esimerkiksi punnerrukset ovat aivan mahdottomia. Käsissä ja jaloissa ei ole mitään lihaskontrollia, vaan niillä huidotaan miten sattuu. Ja jumppia vedetään kolmekin putkeen.
Toivoisin, että sali puuttuisi tilanteeseen ja kieltäisi myymästä heille jäsenyyttä. En tiedä, onko näin koskaan toimittu.
löytyy pari kolme selvää anorektikkoa. Kyseessä siis on sellaiset keskitysleirivangin kasvonpiirteet omaavat lommoposket, joilla käsivarsissa kasvaa nukkaa ja polvi on tosiaan jalan paksuin kohta. Ne eivät raasut jaksa treenata kunnolla, esimerkiksi punnerrukset ovat aivan mahdottomia. Käsissä ja jaloissa ei ole mitään lihaskontrollia, vaan niillä huidotaan miten sattuu. Ja jumppia vedetään kolmekin putkeen.
Toivoisin, että sali puuttuisi tilanteeseen ja kieltäisi myymästä heille jäsenyyttä. En tiedä, onko näin koskaan toimittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä on vaikea katsoa...käyn tanssitunnilla johon ilmeistyi yksi tuollainen. Tauot jolloin muut juttelevat yksi haaraperushyppelee. Ei kai niille mitään voi.
että ihmisellä on tämä itsemääräämisoikeus hyvin pitkälti. Jos ihminen haluaa näännyttää itsensä hengiltä, ihminen saa näännyttää itsensä hengiltä. Toivoa tietenkin sopii että jokaisella esim. anorektikolla olisi oikeasti joku välittävä vanhempi, puoliso tai ystävä, joka ohjaisi ja jopa pakottaisi hänet hoitoon, mutta se ei tosiaankaan ole kenenkään tuntemattoman asia puuttua. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin aletaankos me satunnaiset ihmiset repiä myös savukkeet pois vieraiden ihmisten huulilta, puiston puliukolta pullot pois, kiivaalta työholistilta työpaikka pois ettei se vedä itseään sydäninfarktiin alle nelikymppisenä stressissään, marketissa napataan sipsit ja muut toisten kärryistä pois jne. Mihis vedetään raja? Eiköhän tässä maassa holhota ihmisiä jo muutenkin ihan tarpeeksi.
2
eihän usein tuo omainen nimenomaan voi pakottaa ketään hoitoon. Samoin kuin ei alkoholistiakaan voi pakottaa. Kyllä joidenkin tila saa kehittyä huonoksi ihan rauhassa, ilman, että kukaan saa "holhota". Toisekseen anoreksia on sairaus eikä siihen puuttumista voi rinnastaa siihen, että haluttaisiin kansalaisten syövän terveellisemmin (mikä on oma aiheensa).
Monella kuntosaliketjulla ymmärtääkseni on olemassa jokin periaate, kuinka tällaisissa tilanteissa toimitaan. Ei ole hyvää mainosta ketjulle, että jäsenenä on sellainen, joka pyrkii tappamaan itsensä liikunnalla.