Miten IKINA paasen yli...Lapseni(6kk)isa joka jatti mut raskausaikana,soitti tanaan yllattaen muina miehina,kyseli kuulumisia,saako tulla katsoo vauvaa jne..Kerran on vaan nahny
pojan,muutaman viikon ikäsenä,muuten ei oo pidetty yhteyksiä satunnaisia tekstareita lukuun ottamatta.Mulla meni pasmat ihan sekaisin hänen kans puhuttuani,kai tää ikävää on tai jotain..Jätti mut siis toisen takia,ja kun ei ollu" valmis" isäks..Oon ollu hirmu katkera ja masentunu,nyt pari viime kuukautta vasta ollu helpompia..ja nyt tämä.Tiedän ettei mies ansaitse mua,silti pelkään et alan haikailla häntä takas jos säännöllisesti näemme kun alkaa tavata poikaa
Kommentit (14)
Ja onhan lapsellakin oikeus isään.
Tietty alkoholistit, narkkarit tai muuten vaan lapsistaan välinpitämättömät isät asia erikseen..
oton olo,ahdistaa niin et vaikea hengittää :(( itkeskelen tässä ja poikakin jo näyttää ihmettelevän mikä äitillä on..Pelottaa et alan liikaa elää menneessä taas..eikä se mua takas edes halua,seurustelee sen naisen kans jonka takia mut jättikin.
Anna miehelle mahdollisuus olla pojalle isä MUTTA, tuo esiin se, että hänen tosiaan täytyy olla ISÄ jatkuvasti eikä vain silloin kun hänelle sopii.
Oman lapseni isä yritti hyppyyttää minua (ja lastamme) leikkimällä isää pari viikkoa, unohti kuukausiksi, tuli päiväksi kylään isää leikkien, unohti taas jne,
Vihelsin pelin poikki. Hänellä ei ole meille mitään asiaa. Lapsemme saa ottaa yhteyttä häneen sitten kun (jos itse tahtoo). Isyyttä ei myös ole meillä vahvistettu (eikä tunnustettu). Mies ei halunnut ja itse en uskonut pakon voimaan.
Isäksi ei voi pakottaa, mutta jos siihen ryhtyy niin sitä on myös oltava.
Vierailija:
Ja onhan lapsellakin oikeus isään.
Tietty alkoholistit, narkkarit tai muuten vaan lapsistaan välinpitämättömät isät asia erikseen..
ik mies halus.Tänään sit sanoi et nyt sen isyyden vois vahvistaa sitten..ja käyhän se mulle,säikähdin vaan näitä omia tuntemuksiani..miten vahvoina kaikki pahat muistot ja ahdistus tuli..kuinkahan vois oppia kontrolloimaan tunteitaan..en kyllä jaksa jos koko ajan näin paha olla jatkossakin.
Toi jättäminen herättäää sussa tunteita vielä pitkään ja tulee todella vaikeitakin aikoja,mutta sinulla on tämä aivan ihana lapsesi ja pärjäät varmasti aivan hyvin yksinkin.
Näissä mahdollisissa tapaamisissa,koita olla mahdollisimman vahva ja ehkä pikkuisen etäinen ja ainakin korrekti tälle miehelle.
Ole lujana,mies joka jätti sinut pahimpaan mahdolliseen aikaan maailman typerimmän syyn vuoksi ,ei ole todellakaan arvoisesi....muista se.
Itse en huolinut miestä takaisin,vaikka oli monta kertaa tulossa.Älä myöskäään toista virhettä ja hakeudu samanlaisten renttumiesten seuraan.Tosimiehet kantavat aina vastuunsa.
Järjestä tapaamiset aluksi ihmisten ilmoille......varmuuden vuoksi.
Jos mies haluaa vain tavata lasta ja yrittää opetella olemaan isä hänelle, niin tiedät ettei sinun kannata toivoa mitään muuta. Toisaalta voisit sanoa hänelle ettet kestä että hän tulee taas elämäänne ja sinulla tunteet pinnassa, ja että haluat pelisäännöt selviksi ettei tarvitse repiä sydäntä enempää. Jos taas tuntuu että mies vain sekottaa ja hämmentää elämäänne eikä kykene sen parempaan, niin on ehkä parempi että pysyy poissa tai tulee vasta myöhemmin tapailemaan lasta kun voit antaa lapsen esim. hänelle hoitoon hetkeksi. Kaiken kaikkiaan olen myös sitä mieltä että isä ja poika tarvitsevat mahdollisuuden luoda suhteen toisiinsa.
jaksella" ..en tiiä onko nyt vahingoniloinen sentään,vai sääliilö mua vai mitä.Inhottavaa olla näin säälittävä.Haluisin niin kauheesti päästä elämässä eteenpäin,mut en kai sit vielä oo valmis..osa minusta inhoo häntä sen takia mitä teki,silti kauhea haikeus ja kaipaus iski:' ((
Ei ole omaa kokemusta. Mutta olet selvästi ristiriitaisessa tilanteessa:
-Oman toipumisesi kannalta olisi hyvä, jos sinun ei tarvitsisi olla miehen kanssa missään tekemisissä.
-Lapsenne takia sinun pitää työntää omat tarpeesi taka-alalle. Hieno juttu, jos mies haluaa vahvistaa isyyden ja tavata lastaan. Mutta oli hyvä idea tuolla edellä, että tee miehelle selväksi, että isä on oltava sitten koko ajan - ei ole mikään on/off -juttu.
Aikuisuutta ja kypsyyttä vaativa tilanne sinulla! Yritä hoitaa tilanne aikuismaisesti ja järkevästi. Ajattele lapsesi etua. Voimia!
ten järjissäni..AHDISTAA niin hurjasti nyt..
Vierailija:
Jos mies haluaa vain tavata lasta ja yrittää opetella olemaan isä hänelle, niin tiedät ettei sinun kannata toivoa mitään muuta. Toisaalta voisit sanoa hänelle ettet kestä että hän tulee taas elämäänne ja sinulla tunteet pinnassa, ja että haluat pelisäännöt selviksi ettei tarvitse repiä sydäntä enempää. Jos taas tuntuu että mies vain sekottaa ja hämmentää elämäänne eikä kykene sen parempaan, niin on ehkä parempi että pysyy poissa tai tulee vasta myöhemmin tapailemaan lasta kun voit antaa lapsen esim. hänelle hoitoon hetkeksi. Kaiken kaikkiaan olen myös sitä mieltä että isä ja poika tarvitsevat mahdollisuuden luoda suhteen toisiinsa.
Sinulle tekisi kovasti hyvää nyt päästä keskustelemaan asiastasi jonkun psykologin kanssa. Soitapa perheneuvolan psykologille. He auttavat myös pikkulapsiperheiden vanhempia. SAisit käsiteltyä tuon eroasian ja sen aiheuttaman ahdistuksen.
Katso myös yhteystietoja täältä:
http://www.apua.info/cgi-bin/apuainfo/apuaindex.pl
P.S. Jätetty ystäväni on alkanut käydä psykologin luona ja hänelle siitä on ollut aivan valtavasti apua!
Vierailija:
-Oman toipumisesi kannalta olisi hyvä, jos sinun ei tarvitsisi olla miehen kanssa missään tekemisissä.
-Lapsenne takia sinun pitää työntää omat tarpeesi taka-alalle. Hieno juttu, jos mies haluaa vahvistaa isyyden ja tavata lastaan. Mutta oli hyvä idea tuolla edellä, että tee miehelle selväksi, että isä on oltava sitten koko ajan - ei ole mikään on/off -juttu.
Aikuisuutta ja kypsyyttä vaativa tilanne sinulla! Yritä hoitaa tilanne aikuismaisesti ja järkevästi. Ajattele lapsesi etua. Voimia!
Vierailija:
Anna miehelle mahdollisuus olla pojalle isä MUTTA, tuo esiin se, että hänen tosiaan täytyy olla ISÄ jatkuvasti eikä vain silloin kun hänelle sopii.
Oman lapseni isä yritti hyppyyttää minua (ja lastamme) leikkimällä isää pari viikkoa, unohti kuukausiksi, tuli päiväksi kylään isää leikkien, unohti taas jne,
Vihelsin pelin poikki. Hänellä ei ole meille mitään asiaa. Lapsemme saa ottaa yhteyttä häneen sitten kun (jos itse tahtoo). Isyyttä ei myös ole meillä vahvistettu (eikä tunnustettu). Mies ei halunnut ja itse en uskonut pakon voimaan.
Isäksi ei voi pakottaa, mutta jos siihen ryhtyy niin sitä on myös oltava.
jo päässyt asian yli. Mutta itse en voisi antaa tuollaista anteeksi. Älä kuitenkaan anna sen vaikuttaa pojan ja isän suhteeseen, koita olla aikuinen tässä asiassa.
Tuskinpa hän siitä ihanaksi isäksi muuttuu, jos tuolla lailla käyttäytyi odotusaikana. Joidenkin ihmisten suhteen on vain luovuttava toisesta. Itse en kuuntelisi mitään aneluita yhteenpaluusta.