Miten sinä reagoit miehesi itkuun?
Meillä mieheni on itkenyt muutaman kerran tai ollut todella järkyttynyt. Jotenkin vaikea on kyllä kieltämättä suhtautua. Miehestä ei oikein tiedä että haluaako hän olla rauhassa, vai pitäisikö halata ja lohduttaa jotenkin.
Viimeksi mieheni itki, kun kuuli keskosvauvojemme pääsevät yliopistollisesta sairaalasta tehohoidosta oman kaupungin keskolaan. Minä olin itkenyt vaikka kuinka paljon kun lapset piti jättää sinne 200km päähän, mutta kun kuulin uutisen olin vain tosi iloinen. Yllätyin kun mies purskahti itkuun, kai hän oli padonnut tunteitaan niin kauan, ja suuri helpotus sitten purkautui.
Kommentit (9)
ja vasta sitten menen lohduttamaan. Käyn huoneessa ja peittelen sänkyyn. Tätä kun jaksaa pari viikkoa kestää, niin pian ne yöhuudot loppuvat. Pulloa ei kannata kuitenkaan antaa koska muuten mies tottuu yöpalveluun eikä öistä tule ikinä ehjiä.
hän itki kuullessaan, että lapsemme on kuollut kohtuun. Siihen liittyen hän itki tietysti sitten monia kertoja myöhemminkin. En ole ikinä nähnyt hänen itkevän mistään muusta syystä.
Toinen oli läheisen menetys ja toinen henkinen järkytys muusta syystä. Jonkin aikaa kunntelin mutta sitten jo käskin pitämään turpansa kiinni ja ajattelemaan hiljaa vähän aikaa asioita. Auttoi kuulemma paremmin kuin hysteerinen itku. Mä en ainakaan jaksa loputtomiin kuunnella aikuisen ihmisen märinää oli syy mikä tahansa.
Yksi niistä, joka tuossa toisessa ketjussa kuuluu niihin naisiin, joiden miehet eivät reagoi itkuun :(
Yleensä näissä tilanteissa mies jossain vaiheessa ottaa minut kuin nallen syliin ja rutistaa. Mieheni on herkkä ja näyttää kaikenlaiset tunteensa.
Olemme olleet yhdessä 21v. ja en ole ikinä nähnyt että olisi itkenyt.
On ollut surullinen, liikuttunut,masentunut ja järkyttynyt mutta ei ole itkenyt koskaan.
Kerran meinasi pyörtyä kun lapsi joutui sairaalaan ja kun lääkäri sanoi, ettei ole enää mitään hätää niin silloin meinasi lähteä helpotuksesta jalat alta.
ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja en ole nähnyt itkevän koskaan. Kyynel sillä tuli silmäkulmasta kun esikoisemme syntyi, mutta siinä kaikki. Tosi outoa jotenkin, on kuitenkin tosi tunteellinen mies. Muuten siis, näyttää hyvät ja huonot mielentilat ja on romanttinen jne.... että en tiedä miksi ei koskaan itke.
Jos itkisi niin halaisin
eli halaan, lohdutan, silitän. Puhutaan. Keitän teetä. Yritän kaikin keinoin helpottaa sen oloa.
Se ei itke mun nähteni. Tai ei ainakaan vielä ole itkenyt. Isänsä kuoli jokunen vuosi sitten, eikä silloinkaan näyttänyt tunteitaan. Oli vaan alla päin ja veti viinaa.