Mun mies kuvailisi minut näin :(
Ulkonäöllisesti: "Pienet silmät, aika lähekkäin toisiaan, sellainen pallukat... Pieni nöppönenä. Kaunis suu. Kaartuva selkä ja lyhyet jalat. Tummat hiukset."
Kun kysyin et eiks oikeesti mitenkään muuten osaisi niin se oli ihan et HÄH, mikä tossa oli vikana?
Siis mikä ei??!!
Sit se kysyi et miten minä muka sitten kuvailisin häntä niin selitin et "Tummat paksut kulmakarvat, isot vihreät silmät, pitkät tummat ripset. Tumma parta ja viikset, suora nenä. Keskimittainen, vahvat reidet ja hyvä pylly. Paksut käsivarret ja ihon väri sellainen ei-suomalaisen vaalea vaan astetta paria tummempi"
No sit se kysyy et mut hällä on vähän kaljamahaa. Minä sanoin, ettei se idea olekaan kertoa niitä huonoimpia puolia... johon se sanoo et pitäähän nekin kertoa... Miksi?
Kommentit (2)
Aluksi meinasi tulla "kaunista" jne mutta kun käskin kuvailemaan ikään kuin pitäisi kuvailla jollekin kaverille niin suora lainaus on tässä:
"Ruskeet silmät, sitte... semmoset naisellisen pyöreät kasvot, naisellinen nenä, pyöreähkö... päästä. Sitte, sitte ei liian leveät huulet vaan semmoiset sopivan paksut. Näkövammanen. Tissikäs. Hyvä pyllyinen. Ei luuranko vaan just hyvä. Ja ja sopivan mittanen kaula. Nii ja tummat hiukset!"
Ei niitä ukkoja kannata ottaa turhan vakavasti.
kuvittelee että tehtävänä oli kuvailla henkilö tunnistettavasti/realistisesti. Ei hän tajunnut, että tehtävänä on imarrella toista. Vähän putkiaivoista kyllä, mutta kai se siitä oppii.