Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jokun ihmisen, jolle voisin puhua mistä vaan,
01.10.2012 |
uskaltaisin olla oma itseni ja meillä olisi hauskaa. En vaan osaa enkä uskalla, vaikka päällisin puolin osaan olla ihan sosiaalinenkin. Mutta en voi avautua. En usko että on ketään joka minua ymmärtäisi. En ole ainakaan näiden 43 vuoden aikana sellaista löytänyt. Kukaan "ystävistä" ei käy, mies ei missään nimessä. Minusta olisi kiva saada joku meidän teinipojista "kaveriksi", mutta siinäkin on omat ongelmansa. kuten heidän haluttomuutensa, jatkuva aikapula yms yms. Mutta tuntuu etten jaksa olla koko elämääni seurassa yksinäinen.
Kommentit (3)
Sinulla sentään on mies, ole onnellinen. Itselläni ei ole, vaikka haluaisin ja kavereille ei voi puhua kun en luota heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan että saatat aivan hyvin löytää sellaisen hyvän ihmissuhteen vielä. En ymmärrä kakkosen asennetta ollenkaan, koska eihän aloittaja missään kohtaa sanonutkaan ettei saisi koskaan olla eripuraa, kiistoja ja molemmissa vikojakin. Kamalan kyyninen asenne.
Yksi olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Kukaan ei voi elää täydellisessä symbioosissa kanssasi. Kukaan ei koskaan tule löytämään ihmistä, jonka edessä tulee täysin hyväksytyksi, ymmärretyksi, vailla odotuksia, vaateita tai eripuraa tai mitä ikinä negatiivista tai puutteellista keksit.
Jitkut etsii lohtua uskonnosta tai jumalasta tai mistä vaan. Toiset ovat kokonaisia usean ihmisen kanssa, jokainen suhde vastaa johonkin tarpeeseen.