Lue keskustelun säännöt.
Flekmaattinen mies, kohtalotovereita? :-(
23.10.2012 |
En tiedä enää kohta mitä tekisin.
Meillä on ollut kriisimme, eli mitään ruusuilla tanssimista suhteemme ei todellakaan ole viime vuosina ollut (ero ja takaisin yhteen paluu).
Mieheni ei innostu mistään. Hän ei kuulemma jaksa innostua mistään, eikä mikään kuulemma oikein tunnu miltään. Hän on itsekin väsynyt omaan flekmaattiseen olotilaansa.
Epäilen, että hän saattaa olla masentunut. Pyysin että menisi käymään lääkärissä. Hän lupasi miettiä mitä tekee.
Tai sitten hän ei vaan jaksa enää elämää minun kanssani ja voi "pahoin" sen takia :(
Hän on kyllä sanonut, että välittää minusta eikä aio lähteä suhteesta pois.
Mutta toivoisin, että hän tekisi asialle jotain! Hänen olemuksensa ja innostumattomuutensa alkaa viedä minulta jo kaikki energiat! En jaksa itsekään enää olla niin iloinen oma itseni kuin aikaisemmin.
Olen yrittänyt ymmärtää ja olla tukena ja tarjota apuani ja pitkään. Mutta tilanne ei näytä muuttuvan yhtään mihinkään. Mitä ihmettä teen?? Olen jo luopunut toivosta, että tekisimme enää yhdessä mitään matkoja ym, koska hän ei innostu mistään.
Tuntuu, että miehen saamattomuusa alkaa vaikuttaa jo koko perheen hyvinvointiin (minä ja lapset mukaanlukien).
Onko kohtalotovereita? Voisiko mieheni olla masentunut, uupunut? Vai vain kyllästynyt elämäänsä minun kanssani...
Kommentit (5)
että mieheltä puuttuu nykyään vastuuntunto perheestään. Se välinpitämättömyys on kurjaa katseltavaa. Itselläni on nykyään olo ettei minulla ole kotona mitään olkapäätä, josta saisi tukea. Kyllähän sitä yksinkin pärjää, mutta tuntuu kurjalta ajatukselta, että minun tarvitsee nyt olla niin vahva. Tukea tavallaan miestä ja itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hakeutukaa mt-palveluihin tk:n tai työterveyslääkärin kautta. Jos mies ei koe tärkeäksi, saat tuulettaa omia ajatuksia. Ei tarvitse kaikkea jaksaa yksin.
Kuulostaa masennuksen oireilta ja silloin hoitoon hakeutuminen voi olla vaikeaa väsymyksen tai sitten häpeänkin takia. Sinnitellään vaan. Mutta elämä voi muuttua ja saada uusia ulottuvuuksia.
Kuulostaa siltä että alat itse väsyä, se on tyypillistä, masennus vaikuttaa koko perheeseen ja lähelläolevat voivat myös sairastua ja väsyä.
Hyvä, että olet alkanut puhua tänne, mutta hakekaa apua ihan avoimesti, kaikki meistä voi joskus masentua. Myötätuulta elämään!
Älä syyllistä itseäsi,sairastuminen ei ole kenenkään syy. Käytä energia niihin positiivisiin asioihin, että jaksat pyörittää arkea. Vaikka varmasti syyllistä hakee ja miettii epäreiluutta. Mutta juuri näistäkin asioista voit keslustella mt-hoitajan kanssa.
Myös kirkon perheneuvonnasta voitte hakea apua.
Terv. 4-v kokemusta masennuksesta perheessä
Kuulostaa aivan minulta. Mikään ei innosta, kiinnosta eikä millään ole mitään väliä. Mikään ei tunnu miltään. Minulla sitten tosin onkin diagnosoitu masennus kaksi kertaa viimeisen 10 vuoden sisällä.
Kirjoitit jo kahdesti väärin.